Turha protestoida silloin kun tekemistä tarvitaan

Suomalaisten tehostuslista: valtion menot, työurat ja opiskeluajat (KL:n otsikko eilen) on kansalaisten näkökannalta ihan hyvä alku leikkauslistaksi. Kahta viimeistä voisi ajatella vaikka kansalaisten osuutena. Valtion menoihin on luontevaa sisällyttää myös muut julkisensektorin kulut, kyseessähän on aina se minkälaisen lainsäädännön puitteissa julkisen sektorin rahat jaetaan.

Otetaan mukaan tarkennuksia ja muita säästökohteita. Siis sellaisia, jotka olisivat puolueiden osuus säästöistä. Eikä kyseessä ole lainkaan tyhjentävä luettelo. Ennemminkin hyvä alku, jonka vaikutuksetkin voivat olla sekä kuluja leikkaavia että tuloja lisääviä, sanalla sanoen tervehdyttäviä.

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään tasaisesti kaikilta aloilta. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Kyllä noilla alkuun pääsee. Ja lisää ajatuksia löytyy kirjattuina jo neljän vuoden ajalta tältä blogilta.

 

Jos kerran Kustaa Vaasa pystyi jo mitoittamaan kirkon vallan ja rikkauden, valtion ja yhteiskunnan tarpeiden ja kantokyvyn mukaan jo vajaa 500 vuotta sitten, miksi emme me voisi mitoittaa nykyistä rälssiä siis puolueita, vastaavasti? Vastaamaan kansalaisten tarpeita ja kantokykyä. Tarvitaan vain riittävän monen tahtoa, sitoutumista ja tekemistä. Kyllä kansalaisten kannalta positiivinen yhteiskunnallinen kehitys on demokratiassakin aikaan saatavissa. Mutta sen voivat tehdä vain kansalaiset itse.