keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Onko maailmassa liikaa rahaa vai holtittomia poliitikkoja?

 




Muistat vielä varmaan ajan kun markkinavoimat heittelivät Suomen markkaa ja taloutta? Eihän viime kerrasta ole vielä 20 vuottakaan. Suomi yritti selviytyä devalvoinneilla, mutta antautui lopuksi päästämään valuuttansa markkinavoimien armoille, kellumaan. Samaan aikaan, tai taisi olla jo aiemminkin, markkinat heiluttelivat montaa muutakin maailman valuutoista. Silloin kai Soros ja hänen hengenheimolaisensa omaisuutensa tekivät? Markkinavoimat olivat havainneet, että useiden valtioiden ja/tai kansantalouksien tasapainottomuus avasi pelin paikan.


Siinä monelle yksi perusteltu syy liittyä suureen EUiin ja uuteen maailmanvaluuttaan euroon. ”Eivät markkinapelurit heittele sen jälkeen pientä talouttamme” uskoimme. Mutta mitä nyt? Edes yhteinen valuutta ei takaa vakautta. Pelkkä vajaan 500 miljoonan kotimarkkinakaan ei riitä.


Markkinapelureille maksetaan siitä, että he löytävät pelin paikan ja hyödyntävät sieltä saatavat voitot. He löysivät. He hyödynsivät. Alkoi jälleen finanssisektorin luovan tuotekehityksen aika. Sen seuraksena maailmassa liikkeessä oleva rahan määrä kasvoi moninkertaiseksi. Ja  investointipankkiireille maksettiin palkkiot, joita myös bonuksisksi kutsutaan, sen mukaan miten paljon rahaa he saivat myytyä. Satumaiset määrät myytiin. Satumaiset palkkiot saatiin. 


Loppu toisti historiaa. Tappiot pantiin veronmaksajien maksettavaksi. USAsta aloitetiin, ja kun historiallinen Pohjois-Atlantilainen kohtalonyhteys on paljon muutakin kuin NATO, ei kauaa kestänyt ennen kuin mekin olimme kurkkuamme myötä paskassa. Mutta pelurit olivat luoneet maailmaan virtuaalirahaa valtavasti. Rahaa tulee käyttää viisaasti. Ja pelurien työ on pelata.


Euron vakautta takaamaan tehtiin aikoinaan valtioitten välinen sopimus; Euroopan kasvu- ja vakaussopimus. Siinä mukana olivat keskeiset kriteerit, joilla valtioiden liiton valuutta pidetään uskottavana. Ne koskevat inflaatiota, korkokantaa, budjettialijäämiä, valtion velkaa ja valuutan arvoa. Näistä ei voinut eikä saanut tinkiä, jos euro aiotaan säilyttää uskottavana valuuttana. Mutta ensimmäisinä niistä tinkivät juuri ne maat, jotka euron nopeaan synnyttämiseen olivat omista itsekkäistä syistään voimakkaasti satsanneet, Ranska ja Saksa. Euron lyhyen syntyhistorian ja nykyongelmien syyn ensimmäisen osan loistava yhteenveto löytyy Erkki Toivasen artikkelista Euron ensimmäinen kriisi


Joten euro ei enää ole uskottava valuutta. Eikä sen uskottavuus ole paikattavissa purukumilla, päänsärkypillereillä eikä laastareilla. Yksi huijarivaltio on saanut reseptinsä, toinen on Ranskan ja Saksan voimakkaan painostamisen jälkeen suostunut pitkin hampain ottamaan oman pillerinsä. Voidaan pitää varmana, että Portugal ottaa, ennemmin tai myöhemmin, omansa. Siitä Saksa ja Ranska pitävät huolta. Sittenkö vuoroon tulevat Espanja, Italia, Belgia... ? Tällä tiellä ei voi edes toivoa voittoa. Operation gelungen, Patient tot!” ja sannonnan englantilainen käännös ”It was a perfectly organized disaster.”  kuvaavat euron tilannetta yhtä hyvin.


Joten enää ei myöskään sillä ole väliä kuka euron avuksi mistäkin syystä rientää. Vaikka tervetuloa vaan eurooppalaisen holtittomuuden yhteisvastuuta kantamaan kaikki kiinalaiset, japanilaisen, jenkit ja vaikka veli venäläiset. Mutta teidän tuellanne, sen paremmin EUn kuin kansallistenkaan poliitikkojemme holtittomuus ei ratkea.


Joten Erkki Toivasta mukaellen: Vaihtoehtona on EMU:n, ja sen seurauksena EU:n hajoaminen tai EU:n liittovaltioistuminen yhteisen talous- ja finanssipolitiikan toteuttajaksi. Vai voisiko sittenkin vielä edetä vaimeimmin askelin? Kaikkien euromaiden takaamat Eurobondit ja lisäksi kaikkien maiden lopullisen budjettivallan vallan siirtäminen yksiin käsiin? Vaan minne? Tai myytäisikö sittenkin Kreikka, Irlanti ja Portugal Kiinalle? Vai löytyisikö rahalle joku muu vakuus kuin luottamus?


 


 

7 kommenttia:

Tobe kirjoitti...

Taisi Eino Leino kirjoittaa jotain runoaan tähän tapaan..."Jos ois , jos ois mies yksikin.......mutta ajan johtajaa ei näy"
Elämme omituisessa tilanteessa kun jatkamme ykkösluokassa kaasua painaen kohti historiaa.Kukaan ei tunnu tietävän miten selvitä.Kaikilla on omat vaatimuksensa mihin ei saa koskea.Tämä aika nostaa varmasti uusia kansanliikkeitä ja epävakaus vaan lisääntyy.Oli se helppoa Kekkosen aikana.Suomen kansa taitaa kaivata siihen kurjuuteen takaisin, kun ei tarvinnut ajatella kun oli se johtaja joka ajatteli puolestamme.EU näyttää täysin hampaattomalta, mika selvisi jo entisen Jugoslavian hajoamiskahinoissa.
Ilman jenkkejä ei tapahtunut mitään.EU hajoaa ja pienet maat ovat taas kerran aivan yksin.SDP ainakin kannatti Irlannin syöttämistä susille.

hakki kirjoitti...

OrNot

Persut vaan on niistä täkäläinen. Ensimmäinen. Jos oikein luulen, sitä seuraa vielä pahempia.

Kyllä minulla on käsitys, siis oma mielipide siitä miten voitaisi selvitä tilanteesta, jossa kansan johtajuus puuttuu. Kansan pitää ryhtyä johtajaksi. Siis vastaus ei ole, että kansan pitää nimittää johtajansa. (Ja UKK aikaa muistelevat nostalgikot ja aikamme lapset varmasti mielellään huutavat kenet tahansa uudeksi messiaakseen.)

Demokratia on kuitenkin aivan liian arvokas arvo tuhottavaksi. Enkä myöskään kannata suoraa demokratiaa. Ei sitä ainakaan meillä saada toimimaan.

EUn hampaattomuus perustuu EU-valtioiden poliitikkojen hampaattomuuteen. Vallanhimo ei enää kansalaisten silmissä hyväksyttäväksi politiikaksi riitä. Kansa tekee moraalisia valintoja. Kaiken rationaalisuuden menettämisen uhallakin, kansa janoaa arvoja ja moraalia politiikkaan. Ja sitä eivät nykyisenkaltaiset puolueet pysty koskaan sille tarjoamaan.

MM. tästä syystä peli on tavalla tai toisella puhallettava poikki.

Pohdiskelija kirjoitti...

Liika raha on kaikkina aikoina tehnyt tehnyt holtittomia politiikkoja. Nousukaudet ovat suoranaista mälläämisen aikaa. Menot mitoitetaan loppumattomaan nousuun tukeutuen - siis varsinaisia vetten päällä kulkijoita, joilla ei järki paljon päätä pakota. Varmuuden vuoksi jokaista porsaanreikää varten laaditaan laki. Laskukausi on kuitenkin varma kuin köyhän kuolema. Silloinkaan menoreikiä ei haluta tukkia, eikä osallistua talkoisiin vaan aletaan hakea keneltä mahdollisesti löytyisi syömättömiä leipiä vaikkapa 8% palkankorotuksiin. Yhdysvalloista huomaa, mitä enemmän virtuaalirahaa, sitä enemmän tekemätöntä työtä - työttömyyttä. Myös meillä innostetaan kovasti nousukaudella luottokortilla elämisen ihanuutta. Myös meidän Hallitus, rahasta vastuullisten suulla innostettiin kuinka tuleva lama voitetaan kuluttamalla.

Perinteinen merkki tulevasta lamasta on aina ollut suuripalkkaisten mahtavat korotuksen, mikäli se on ollut politiikoista kiini. Eikä asia ole kiini tuotannon noususta tai asianomaisen säästöihin pyrkivästä toiminnasta.

hakki kirjoitti...

Pohdiskelija

"mitä enemmän virtuaalirahaa, sitä enemmän tekemätöntä työtä - työttömyyttä." Aamen.

Mutta ne työttömäthän ovat laiskoja luusereita, lusmuilijoita, epäpäteviä, työn vieroksujia, sosiaalipummeja ja mitä kaikkea muuta ovatkaan? Työssäkäyväthän työn sitoutuvat, veroja maksavat ja työttömyysturvat kustantavat. Näinhän moni tuntuu ajattelevan? Niin meillä kuin muuallakin.

"Liika raha on kaikkina aikoina tehnyt tehnyt holtittomia politiikkoja." Onko muunlaisia poliitikkoja enää olemassa. Olipa rahaa tai ei?

Tobe kirjoitti...

Pohdiskelija..sanot tulevasta lamasta...
minusta me olemme koko ajan lamassa.Jos koko ajan kulutamme enemmän kuin tienaamme ja maksamme sen liian velkarahalla olemme pysyvässä lamassa.Liikaa rahaa tässä maassa ei ole ollut koskaan ja ei näytä nytkään syntyvän sellaista ihmettä.
Rikkaitakin meillä on surkean vähän jopa verrattuna pohjoismaisiin naapureihimme.Ei tarvitse kuin ajella autolla Ruotsin läpi kohti etelää ja miettiä vertaillen millaista oli Suomen puolella.Olen jo pitkään nimennyt maamme länsiryssäksi.
Vanha raha arvostaa kauneutta ja sijoittaa taloonsa ja pihaansa, koska kaikki ökypelleily on jo saavutettu.Meillä äkkirikas ostaa Lamborghinin ja kohta ollaankin persaukisia.Kuluttamalla se työ syntyy.Katsokaa Saksaa.Koskaan siellä ei ole ollut näin paljon ihmisiä töissä.Lamaa sielläkin eletään, mutta lääkkeet ovat purreet.Koko eurooppaa ei sakemannaikaan pelasta.Siihen hommaan tarvitaan kai Kiina?Saksassa taisi olla ensin näppärä tempaus jossa jokainen sai valtiolta ison kasan euroja jos vaihtoi Volkkarinsa uuteen pikapikaa.Nuohan vaihtoivat ja kas Volkkarilla menee taas hyvin.Odotan innolla milloin meillä tehdään jotain missä kuluttajalle annetaan mahdollisuus osallistua näihin talkoisiin.Mitä me vaihdetaan? Vaikea kysymys?
Ps. Extralama tulee siitä, että meillä ei ole poliittista päätöksentekoa, vaan se on korvattu sisäpiiriryhmien edunvalvonnalla ja jakoporukoilla.

Pohdiskelija kirjoitti...

Tobe Olen kanssasi samaa mieltä. Mikäli nykyinen meno poliittisella tasolla jatkuu meillä ei ole mitään mahdollisuutta irtautua tolkuttomasta talouden tilanteesta. Tarpettomiin kuluihin ei yksinkertaisesti haluta puuttua, homma on ollu viimeisen kahden hallituksen aikana talouden kohdalla ajautumista kohti kaaosta.

Kulutusta lisäämällä voidaan lisätä työllisyyttä. Tämä kuitenkin edellyttä joko oman rahan tai velkarahan sijoittamista tuottaviin kohteisiin kotimaassa.Kaupoissa päivittäistavaroiden kohdalla hyllyt on kilpailukyvyttömyydestä johtuen täynä ulkolaisista tuotteista. Melkein kauttaaltaan Keskusliikkeen on pareman katteen vuoksi tuoda tuote ulkomailta. Kodinkoneet ja viihdepuoli on täysin ulkolaisten hallitsemaa jopa myymälöitä myöten.

Meillä on myös pitkä nurja suhde henkilökohtaiseen yrittämiseen. Töitä pitäisi olla, mutta työnantajaa pidetään mielellään riistäjänä. Esimerkiksi Hallituksen lähellä oleva virkamieskunta myötäilee erilaisten verojen korotuksia, mutta hallinnolla ei ole esiintynyt kiinostusta minkään oman alueen säästötoimenpiteistä

Yksityisen ihmisen kohdalla verojen korotukset kohdistuvat välttämättömiin perustarpeisiin. Kaiken lisäksi ne ovat myös yleensä tarpeeksi halpoja jolloin niihin voi lisätä runsaat verot. Mikäli tarkastelemme tavanomaista perhettä. Ensi lapsiperhe, opiskelijaperhe, asuntovelallinen perhe, enpä oikein tiedä kuinka nämä perustarpeiden kuluttajat kaiken niukkuuden keskellä ovat Valtion näkemyksen mukaan otollisia verojen korotusten kohteita. Käsittääkseni Valtionhallinnon puolella on runsaasti turhanpäiväistä karsittavaa. Esimerkkinä vaikkapa tulevaisuudessa vallattoman presidentin kanslian kulut. Eduskunnan kansanedustajien kaukomatkat. Kansanedustajien urheilukerho. Myös veronmaksajat saunovat kotonaan ja kesämökillään. Puoluetuet. Lehtituet,mikäli ei ole mitään järkevää sanottavaa niin turha sitä on paperille laittaa. Suojatyöpaikat ja palkkiovirat. Valtionyhtiöiden hallintoneuvostot. Mepit turisluokkaan. Astridin kulut ja hänen asiakkaiden kulut erikoistarkkailuun. Televisioon vähemistöjen ohjelmaa, aika nuppiluvun mukaan. Maanviljelijöiden eläkeikä nostetaan 55 > 65 vuoteen. Maatalouden kaikki tuet euromääräisenä yksiin kansiin siltarumpuja myöten ja julkiseksi kerran vuodessa. Kaikki vaalituet listoihin kuten muissakin rahankeräyksissä. Käytäntö on osoittanut, että ollan niin epärehellisiä kun vaan on mahdollista. Myös oikeudenkäytikulut yhteiskunnalle kunnian perään kysymisistä, rötöksistä samoin poliisille kertyneet turhat työtunnit jonoon valehtelemisesta, kieroilusta, muistamattomuudesta ja viranomaisen harhauttamisesta.

Sisäpiiriryhmien edunvalvonnan tarkailu kansalaisten tarkempaan syyniin ja keskustelun kohteeksi.

hakki kirjoitti...

OrNot ja Pohdiskelija

Niin kauan kuin "Mikäli nykyinen meno poliittisella tasolla jatkuu meillä ei ole mitään mahdollisuutta irtautua tolkuttomasta talouden tilanteesta." Aivan. Ja se jatkuu juuri niin kauan kuin kansalaiset tai äänestäjät antavat sen jatkua. Muistattehan; "huonosti toimivan talouden syy on huonosti toimiva demokratia." Huonosti toimiva demokratia on syy, huonosti toimiva talous sen seuraus. Jos siis talouteen halutaan vaikuttaa, on ensin vaikutettava demokratiaan.

Ja siihen vaikuttaminen ei tarkoita sitä, että äänestetään uusia loisia eduskuntaan. (Aivan, loisia. He eivät ole sitä ehkä vielä ensimmäisen valintansa yhteydessä, mutta taatusti ennen ensimmäisen kauden loppua. Valtapelit pelataan valtapelin säännöillä, tai pelaaminen loppuu.

Siksi, tehdään nykyisen puoluepoliittisen järjestelmän puitteissa mitä tahansa sellaista mitä puolueet ajavat, se ei tule johtamaan Suomen talouden paranemiseen sen paremmin kuin kansalaisten elinmahdollisuuksien paranemiseen. Ainoa mahdollinen keino on tehdä jotain sellaista, mikä ei tue nykyjärjestelmän rakenteen säilyttämistä, vaan on omiaan sen muuttamaan. Ainoa laillinen keino, joka ainakaan minulle on mieleen tullut on poistaa puolueilta oikeus edustaa kansaa. Ja miten se on tehtävissä? Olen tainnut siitä muutaman kerran jo kirjoittaa.

Muistuu mieleeni pilapiirros vuosien takaa. Keskiaikaisille sotapäälliköille esitellään turnajaisissa uutta asetta. Konekivääriä. Johtajat toteavat, "ei meillä ole aikaa kaikenlaisiin hölmöilyihin, meillä on sota voitettavanamme."