Kansan pitää ottaa niskalenkki kansanvallasta

 

Sillä siinä se meidän ongelmiemme keskeisin syy on. Ainoan valtakunnallisen Marko Junkkari kirjoittaa mielenkiintoisessa artikkelissaan tänään otsikolla Kansanvallan niskalenkki ei pidä. Olen samaa mieltä. Mutta ei pidä mistä?

Otsikollaan hän viittaa Jyki-boy julistukseen ”toukokuussa Kreikan tukipakettia hyväksyttäessä, että kansanvalta ottaa niskalenkin markkinavoimista. Vertaus sai opposition ilkkumaan, sillä aiemmin Siilinjärveltä ei ole tullut maailmanluokan painijoita. … Nyt ratkaistaan, kumpi vie ja kumpi vikisee: markkinavoimat vai yhteiskunnallinen päätöksenteko, Katainen uhosi. Haaste on kova, sillä ottelussa kohtaa epäsuhtainen pari.” Onneksi Jyrki-boy ei sentään väittänyt itse hoitavansa tämänkin homman, sen verran epäsuhteisesta parista todella on kyse.

Junkkari päättää artikkelinsa myös mielenkiintoisesti; ”Kansalaisistako kansanvallan pitäisi ottaa niskalenkki?” Hän ei esitä mielestäni huomattavasti lähempänä olevaa kysymystä; Pitäisikö kansalaisten ottaa niskalenkki kansanvallasta? Sitähän kansalaisilla enää ole.

Nythän esimerkiksi meillä, puolueita edustavat poliitikot ovat toimineet ainakin noin vuodesta 1960, eli puoli vuosisataa verratan systemaattisesti, omiakseen kansanvallan puolueille ja irrottaakseen kansalaiset kansanvallasta. Ja hyvin he ovat onnistuneet. Siitä pienenä esimerkkinä puolueiden hellimä käsitys siitä, että parlamentaarisuus on demokratian synonyymi. Ja koska Tasavallan presidentin vaali on suora kansanvaali ja siitä huolimatta, että sekin on demokratiaa, he karsivat kaiken vallan Tasavallan presidentiltä, synnyttäen samalla erottamattoman puolueiden valitseman pääministerin, jonka ei edes välttämättä ole saanut missään kansan demokraattisessa vaalissa ensimmäistäkään ääntä. Koskaan.

Viimeiset naulat naulataan kansanvallan riiston arkkuun, kun puolueita edustavat kansanedustajat hyväksyvät puoluesihteerien Tarasti/Brax-vaalirahoitusdiktaatin ja perustuslain uudistukset vielä tämän eduskunnan aikana. Sen jälkeen siirrytään lopullisesti puoluevaltaan, eikä kansalaisten milipiteellä ole käytännössä enää juurikaan merkitystä.

Kuitenkin puolueitten pitäisi olla kansanvallan välineitä. Ei päin vastoin, kuten nyt.

Siitä artikkelin varsinaisesta asiasta ”Kansanvallan niskalenkistä markkinavoimista” ei ole mintään apua, elleivät kansalaiset ensin saa niskalenkkiä poliitikoistaan. Niistä, jotka kansanvaltaa virtuaalivaltuutettuina ”edustajinamme” käyttävät. Ja poliittisen järjestelmämme nykyinen rakenne tehokkaasti estää, onhan sitä saatu pikku hiljaa kasvattaa jo 50 vuotta. On aivan turha kuvitella, että vallan ottaneet siitä vapaaehtoisesti luopuisivat. Valta aina otetaan, ei sitä anneta.

Eikä edes Junkkari ehdota, että kansanvallan pitäisi hankkia itselleen uudet edustajat, vaikka hän toteaakin, että ”Vaikka poliitikot yrittävät ottaa niskalenkkiä hallitsemattomista markkinavoimista, ei vielä voida sanoa, että politiikan rooli talouden ohjaamisessa olisi vahvistumassa pysyvästi. Paluuta suljettujen talouksien aikaan tuskin on. Markkinoista on vaikea ottaa niskalenkkiä, sillä ne eivät ole mikään monoliitti.”Jos rakenne säilyy muuttumattomana on aivan sama ketkä yksittäiset ihmiset puoluettaan edustavat.

Tämä puolueita edustavien poliitikkojen joukkue on 50 vuodessa riittävän monta kertaa saanut yrittää, onnistumatta. Turhaa kansalaisten siltä enää on uudenlaisia tuloksia odottaa. Sillä ongelma ei ole henkilöissä vaan heidän luomansa rakenteen heille määrittämässä toimintaympäristössä. He kun eivät vastaa kansalle vaan puolueelleen.

Siksi kansan on otettava niskalenkki ja vastuu valitsemistaan poliitikoista. Poliitikot on saatava takaisin tulusvastuuseen kansalaisille.