WorldWiki
Länsimaisen markkinatalouden ja kulttuurin tuhon syistä on väitelty loputtomiin. Eräiden arvioiden mukaan tuho johtui käännytysuskontojen, erityisesti kristittyjen ja islamistien moraalisesta rappiosta, arvotyhjiön ollessa pääsyy.
Toisaalta syyksi on epäilty 2000-luvun kasvavaa henkistä köyhyyttä, rotujen sekoittumista, laitonta maahanmuuttoa, talouden rappiota, valtiorakenteiden heikkenemistä ja valtioiden desentralisaatiota, fluoria vesijohdoissa. Puolue-eliitin degeneroitumista, ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä ja vihreätä vallankumousta, korruptiota ja tehotonta hallintoa, reuna-alueiden ryöstöä, epätasaista tulonjakoa, epätasapainoa maaseudun ja kaupunkien välillä, työn orjuutta, teknologisen kehityksen pysähtymistä ja lukemattomia muita syitä.
Nykyisissä tulkinnoissa korostetaan eniten länsimaiden taloudellisia ja fiskaalisia vaikeuksia, niiden siirryttyä reaalitalouteen perustuvasta rahataloudesta virtuaaliseen sekä poliittisen järjestelmän tasapainottomuutta. Länsimaiden markkinatalouden voidaan katsoa olleen jossain määrin jopa ryöstötalous: se suurelta osin eli valloittamiltaan tai hallitsemiltaan alueilta kerätyllä varallisuudella ja sen kuluttamisella. Yhä suuremmassa määrin länsimaiden talouselämä perustui palveluihin sekä ylellisyystavaroiden tuonnille: varsinaista teollisuustuotantoa oli hyvin vähän, sen siirryttyä kiihtyvällä vauhdilla Kiinaan, Intiaan ja muihin väkirikkaisiin halpatuotantomaihin. Tätä järjestelmää voitiin ylläpitää vain niin kauan kuin länsimainen jatkuvaan kasvuun perustuva globaali markkinatalous laajeni.
Muun muassa halvan viljan tuotanto USAssa ja Ukrainassa sekä orjatalous edesauttoi maatalouden keskittymistä oligarkkien hallitsemille suurtiloille. Pienviljelijät eivät kyenneet kilpailemaan tuotannosta. Huoltosuhteen heikkeneminen johti lopulta yhteiskunnan jakautumiseen erittäin harvoihin upporikkaisiin ja suureen rutiköyhään enemmistöön. Toisaalta armeijaa täytyi, yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi kasvattaa jatkuvasti, mikä vaati valtavia rahasummia. Rahoitus hoidettiin oligarkeille suunnatuilla vakuudettomilla valtioiden velkakirjoilla ja inflaatiolla. Tämä johti luottamuspulaan rahan arvon ja merkityksen osalta, maaseudulla rahatalouden kriisiin ja luontaistalouteen siirtymiseen.
Viimeistään 2000-luvulta alkaen kaikki länsimaat omaksuivat maailmanpoliisin roolin. Ne olivat jatkuvassa puolustussodassa, joka ei tuottanut voittoa, mutta vaati valtavia rahasummia. Menoja oli jatkuvasti yhä enemmän ja tuloja yhä vähemmän, sillä 2100-luvulle tultaessa niiden talouselämä oli keskittynyt suurtilojen, suurmaanomistajien ja harvojen teollisuusoligarkkien käsiin ja vapaa pienviljelijä- ja muu työväestö suuresti kärsinyt. Samalla myös kauppias- ja käsityöläisväestö alkoi vähetä kaupunkien kuihtuessa.
Yhä suurempi verorasitus kohdistui yhä vähäisempään määrään talonpoikia ja kaupunkiväestöä, mikä puolestaan kiihdytti kaupunkitalouden rapautumista ja viljelijöiden siirtymistä suurtilallisten vuokraviljelijöiksi. Koska suurmaatilat ja eliittisukuiset suurmaanomistajat sekä elinkeinoelämän oligarkit olivat - työllisyyden turvaamisen nimissä - verotuksen ulkopuolella, valtakuntien verotulot laskivat. Samalla kaupunkien verkostoon perustunut hallintokulttuuri alkoi voida huonosti.
Maailman talouden painopiste oli siirtynyt Tyynenmeren, erityisensti Läntisen Tyynenmeren rannikoille, joten länsimaiden institutionaalisten yhteisöiden rapautuessa, länsimaiden - erityisesti euroopan valtioiden - taloudellinen asema oli huono.
Toisaalta taloudellisen romahduksen laajuudesta on esitetty monenlaisia arvioita. Esimerkiksi historiantutkijat katsovat enenevässä määrin lännen valtioiden rahatilanteen huonontuneen ratkaisevasti vasta vuoden 2010 tienoilla, jolloin ne alkoivat harrastamaan uutta finanssitaloutta ja rahan painamista, kvantitatiivistä talouden elvytystä.
Vapaasti täydennettynä ja toimitettuna WorldWikin sivuilta vuonna 2525.
2 kommenttia:
Tässä länsimaiden tuhon selityksessä, joka mukailtiin Rooman valtakunnan tuhoa käsittelevästä kirjoituksesta, on todella hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä nykymenoon. Mielestäni tärkeimpiä:
1) Suuryritysten = suurtilalisten maksaman veron siirto tavallisten kansalaisten kannettavaksi. Veroparatiisien kautta suurytitykset, kuten Google ja Microsoft, maksavat hyvin vähän veroja.
2) Oman teollisuustuotannon loppuminen
3) Jatkuvan sodan käsite erityisesti Yhdysvaltain toimesta
4) Tuloerojen kasvu.
5) Halvan viljan tuotanto egyptistä = halpatuonti Kiinasta etc...
--> Jatkuvan kasvun tarpeellisuus, jotta systeemi pysyy pystyssä (kun Rooman valtakunta ei laajentunut se lakkasi olemasta).
Olisiko niin, että kehityksen pani alulle verojen epätasainen maksaminen. Raha kun väistämättä siirtyy sinne missä siitä maksetaan vähiten veroja.
Verojen maksamattomuus taas johtaa väistämättä yhteiskunanlliseen rappioon, kun infrastruktuuria ei kehitetä. Näin teollisuustuotannon alasajo tulee väistämättömäksi kun tuottavuus ei kasva tarpeeksi yhteiskunnan infran huonontuessa. Valtio velkaantuu, jotta se voi maksaa eläkkeitä ja palkkoja. Tämä johtaa inflaatioon, joka hävittää säästöt ja infraan käytettävät rahat. Tästä kaikesta seuraa tuloerojen kasvu, joka globaalisti johtaa jatkuviin sotiin.
En siis sano, että veroja pitäisi korottaa. Kaikkien pitäisi vain maksaa niitä yhtäläisesti.
Vai mikä pani tämän kehityksen alulle? Voiko asiaa korjata jos ei tiedetä syytä? Onko sillä enää merkitystä?
Tiedä häntä mikä kehityksen pani alulle? Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu ja sen muuttuminen sosiaaliseksi eriarvoisuudeksi ja ensin yksilöiden ja viimein yhteiskunnan ahneus. Vaiko päin vastoin?
Mutta ilmeisesti emme veroista pääse? Mutta tolkku kai siinäkin pitäisi olla mihin ja miten verojamme käytetään näiden kansakunnan toivojen toimesta? Ja sitä ei ole tapahtunut ainakaan siitä lähtien, kun puolueet äänestäjien voimakkaasta vastustuksesta huolimatta säätiuvät ensimmäisen lain puoluetuesta. Sitähän meillä piisaa. Mutta sekään ei johtanut mihinkään, kuten ei oman perinteisen puolueen tai protestipuolueiden äänestäminen tai kokonaan äänestämättä jättäminen.
Lähetä kommentti