Uutta toivoa Sodasta syntyneelle

Olemme nyt myyneet suuren osan aiempien sukupolvien rakentamasta työstä. Emme omista enää merenkulkua, emme lannoiteteollisuutta, emme Nokiaa, kemiallista metsäteollisuutta, uusia kauppakeskuksia, telakkateollisuus on henkitoreissaan jne. jne. Omistuksen kotimaalla ei kuulemma ole väliä. Varmaan siksi meidän hallituksemme ovat keskittyneet myymään kaiken mikä irti lähtee?

Omistamme velkaa enemmän kuin koskaan. Julkisen sektorin velkaa kohta yli 100 miljardia euroa, kotitalouksien ja yrityssektorin velkaa riittävästi siten, että suomalaisten kokonaisvelka ulkomaille on 153% kansantuotteesta. (Arvio kansantuotteesta vuonna 2009 on 171,3 mrd euroa) Ilmeisesti ulkomaisella velkataakallakaan ei tässä globaalissa maailmassa ole väliä. Varmaan siksi tämäkin hallitus keskittyy erityisesti julkisen sektorin velan lisäämiseen? Ja kotitalouden asuntojen hintojen nostamiseen?

Olemme hinnoitelleet työmme tasolle, jossa ainoastaan keskittyminen korkean osaamisen ja erikoistumisen osalta työvoimakustannuksillamme voidaan maailmanmarkkinoilla kilpailla. Viime vuonna palkkajohtajana on ollut korkean osaamisen ja erikoistumisen lippulaiva, julkinen sektorimme. Muut sektorit ovatkin hyvää vauhtia pakkaamassa ja siirtymässä muualle.

Tänään Uutisblogissa Veijo Sahiluoma näkee Uutta toivoa venäläisten ostettua puolet etelä-korealaisen STX telakan Helsingin telakasta. Mehän emme kaupasta sinänsä hyödy, koska Masa aikoinaan myytiin Kvernerille, se Akerille joka taisi sitten myydä sen STXlle? Mutta ehkä siellä kohta taas rakennetaan laivoja? Ellei sitten telakan imagoon voimakkaasti kytketty arktinen osaaminen ole siirrettävissä suoraan Venäjälle? Ilman ensimmäistäkään laivaa?

Kun aiheesta tänään Meilahdessa juttelimme tuotiin esiin myös toinen 50/50 omistus. Yhtiö, joka harjoittaa Helsingin ja Pietarin välistä Allegro-junan liikennettä. Avajaiset olivat eilen. Vaan pääsikö mukaan suomalaisia? 50/50? Vaiko ainoastaan Tarja Halonen? Ja kun syyksi suomalaisten pieneen määrään annettiin ”Allegron toimittanut Alsthom vastaa vieraslistasta” lienee aika ymmärrettävää, että suomalaisia oli mukana kuulemma enempi vähempi? Venäjällä kun on kaupallista potentiaalia myös tulevaisuudessa.

Ja valuuttamme pohja heiluu. Ei ole pettänyt, mutta kukaan ei enää aseta kyseenalaiseksi sitä, että se saattaa pettää. Ja se pettääkin, elleivät Merkel ja Sarkozy ryhdy ihmeitten tekijöiksi. Eikä heidän moisesta kyvystään ole ainakaan näyttöä. Ja tuskinpa he suostuvat panemaan kansantaloutensa euron ja EUn vakuuksiksi? Ja ilman vähintään jotain vastaavaa temppua eurolta putoaa pohja. Ei ehkä huomenna taikka edes tänä vuonna, mutta todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin.

Jos euro häviää, euromaitten keskinäiset kiistat tuhoavat myös EUn. Valtiot käpertyvät itseensä ja suojatullit nousevat maassa kuin maassa. Pääomien vapaa liikkuvuus hidastuu, lisenssioituu ja loppuu ehkä "kokonaan". Ja siirrytään säännöstelyyn. Siis ainakin Suomessa. Tuonnista karsitaan kaikki turha ja turhan määrittelevät kotimaiset politbyrokraattimme. Mitä rajojemme ulkopuolella tapahtuu ”who cares” ja ”heaven only knows”.

Silloin olisi kiva jos omistaisimme vielä jotain. Siis jotain muuta kuin metsitetyt pellot ja kirkasvetiset turvesuot. Vaan kun emme. Olemme myyneet omaisuutemme, pelanneet rahamme ja olemme kaulaa myöden veloissa. Vai pitäisikö sanoa, turvesuossa? Kivaa, eikö?

Tällaisia reippaita ajatuksia tänään, tutustuessani muun ohessa Markku Kuisman teokseen Sodasta syntynyt. "Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914 – 1920". Vielä on muutama sivu lukematta, mutta kovin on rinnakkaiset tilanteet meillä taas edessämme. Suosittelen tutustumista tähän totaalihistoriaan pyrkivään teokseen, jossa yritys- ja talouselämän silloisista johtajista todella paljastuu puolia, jotka ainakin minulle olivat täysin tuntemattomia. Historia kun on ihanaa. Mutta kyllä se siitä....

PS.

Vielä pieni positiivinen uutinen. Suomi on ajautumassa krooniseen rahoituskriisiin.

PPS.

Mutta poliitikkojen, noiden kaikkien alojen tietäjien korvat ovat kuurot. Jopa Korkmannin kellojen sanomalle.