Hyvää Joulua Kari Raiviolle

 

Katson jo saaneeni Joululahjan. Kiitokset siitä.

Helsingin yliopiston emeritusprofessori Kari Raivio osallistui keskusteluun yliopistojen tarkoituksesta sekä rahoituspohjasta ja sen perusteitten rationalisuudesta poikkeuksellisen raikkaasti artikkelillaan Kaksi turhinta sanaa: huippuyliopisto ja innovaatio. Itsekin olen ihmetellyt jo kauan tätä sanaparia ja kaikkea sitä hyvää ja tavoittelemisen arvoista, jota hallintobyrokraattimme ja poliitikkomme niihin lataavat. Simsalabim ja kaikki ongelmamme ratkeavat? Hyppysellinen huippuyliopistoja ja kourallinen innovaatioita, mieluiten yliopiston omassa osaamiskeskuksessa haudottuna ja voila, osaamisintensiiviset kasvuyritykset sekä entisestään vahvempi Suomi ja sen brändi kehittyy, kasvaa ja voi taas hyvin.

Nykyaika luottaa nopeisiin troppeihin, oireita hoitaviin päänsärkypillereihin, ”quick fix”eihin. Samasta aiheesta ”vanha kansa” totesi jo agraarissa maatalous-Suomessa ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy.” Moiset sanonnat eivät perustu kirjaviisauteen vaan vuosikymmenien ja vuosisatojen havaintoihin todellisista tapahtumista. Eivät ne ole muutettavissa vain siksi, että päätöksentekijät eiuvät niihin usko. Tässä, heti, nyt ajattelu ja toiminta ei hyödytä pitkässä juoksussa ketään. Sotkiessaan tosiasioita ja kuvitelmia, se ennemmin syö rajallisia resurssejamme kuin niitä kasvattaa. Mutta ilmeisesti nykyjohto on aiempia viisaampi ja osaavampi?

Kommentoidessani Uutisblogia Kaataako oppi ojaan runsas vuosi sitten kirjoitin kommentissa kokemuksistani noin 15 vuoden takaa.

"Suomi elää tiedolla ja osaamisella" totesi silloinen HY:n rehtori Risto Ihamuotila, kun Innopolissa aikoinaan Culminatumin perustamisesta tiedotti. Ihmettelin sitä silloin, ihmettelen edelleen. Uskomme koulutuksen kaikkivoipaisuuteen ei vähene tapahtuupa maassa mitä tahansa.

"Viime vuosikymmenen lamasta selvittiin lisäämällä panostusta silloiseen teknologiseen perustaan." Mihin tutkittuun tietoon väitteesi perustuu? Olisin taipuvaisempi väittämään, että lamasta selvittiin siitä panostuksesta huolimatta. Minun käsitykseni mukaan lamasta selviytyminen pohjautui vientimaittemme vahvaan noususuhdanteeseen, kansallisomaisuutemme myyntiin ja maamme holtittomaan lainanottoon.

Suomi elää työllä ja tekemisellä. Ja tällä hetkellä yhä useampi tietoa hankkinut ei saa edes osaamista koska maasta puuttuu työ ja tekeminen. Vai ettei ole vaihtoehtoja?

Eikä ajatukseni asioiden ensisijaisuudesta ole muuttunut. Suomi elää työllä ja tekemisellä. Ja ne meiltä ovat hyvää vauhtia häviämässä. Mutta onttouttaan kumisevia hokemia, mantroja jaksamme toistaa ja helliä. Ja mikäs siinä? Onhan näitä epämääräisyyksiä helppo toistella ja luoda itsestään, omista tiedoistaan ja osaamisistaan ylivertainen kuva. Ja jos vielä on tilaisuus kantaa uskovaisilleen rahoitusta on varmaa, että oma nousujohde ei katkea omaan tietämättömyyteen ja osaamattomuuteen. Ongelma on samansuuntainen kuin pohteemme johtajuudesta.

Mutta luulo luulosta on harhaluulo, johon meillä ei juurikaan olisi varaa. Eikä varsinkaan silloin, kun ammattikorkeita muutetaan yliopistoiksi henkilöiden toimesta, joiden tieto ja osaaminen rajoittuvat budjettivajeisiin, hallintobyrokratiaan ja tuottavuusohjelmiin. Kun elinkeino- ja innovaatiotukia jaetaan ideologioihin perustuvien ennakkoluulojen ja aluepolitiikan kuviteltujen, mutta monta kertaa virheelliseksi osoittautuneiden ja osoitettujen perusteiden ja etunäkökohtien pohjalta.

Kansakunnan olemassaolossa, säilyttämisessä ja kehittamisessä ovat kyseessä monet muutkin arvot kuin koulutus tai verotus.

Kiitokset Kari Raiviolle Joululahjasta,  jonka yksityiskohdat mielellään jakaisin tällä blogilla kanssanne. Mutta Hesarin mielipidepalstan artikkelit eivät tietääkseni ole tätä paremmin linkittävissä.

 

Hyvää ja rauhallista Joulua

myös kaikille

KL-blogaajille ja kommentoijille

ystäville ja tuttaville