Haluammeko yhtenäisen, elinkelpoisen Euroopan? Vai emmekö? Siis elinaikanamme. Siinä kai se kysymys, johon edes poliitikkojemme tulisi osata vastata? Vaan haluavatko he vastata? Ja kantaa vastuun vastauksestaan?
Jos nimittäin haluamme, meidän olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkiin EUn ja sen jäsenmaiden tavoitteellisiin toimiin, jotka olisivat omiaan lisäämään euron vakautta. Jos taas emme, … parempaa tilaisuutta irtaantumiseen ei tule. Mutta myös meillä ratkaisu jää kansallisten poliittisten puolueiden sisäpoliittisten pelien varaan. Kuitenkin juuri Suomen kaltainen pieni maa on ollut EUn suurimpia hyötyjiä.
Tähän mennessä olisin helposti väittänyt, että Irlanti olisi suurin hyötynyt pieni valtio. Mutta Irlannin hoiti aika. Käykö meille samoin? Valtionvarainministerimme tiedon taso sekä sopimastaan Irlannin ”pelastuspaketin" suuruuden vaikutuksesta Suomeen että hänen aiemmat lausumansa Venäjän kansantalouden koosta ja merkityksestä Euroopalle ja Suomelle panevat mietteliääksi.
Miten se olikaan? "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur." "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan." Pätee varmaan myös Suomeen?
Mutta kohta on vaalit. Meilläkin. Eikö?
5 kommenttia:
Kun kansalle annetaan vaihtoehtoja, joista yksi asetetaan aina selvästi muita paremmaksi syntyy lopputulos, jota voidaan kutsua vaikka EU:ksi. Niinhän siinä kävi eikä ainoastaan Suomessa vaan kaikissa nykyisissä jäsenmaissa. Kaikissa maissa päätös oli enemmän tai vähemmän illuusioilla teetetty. EU syntyi ja laajeni itsenäisistä valtioista, joille kerrottiin satu taivaasta satavasta mannasta. Kaikki kansat jäivät sitä odottamaan ja tässä on lopputulos.
Ennustajan osa ei ole helppo, mutta sen voi jo nyt sanoa, että käy miten käy niin hyvin ei käy kuitenkaan.
fundeeraaja
Ehkä me eurooppalaiset emme ole kypsiä sellaiselle Euroopan Yhdysvalloille, jossa osavaltioitten itsenäisyys on Pohjois-Amerikkalaista vastaavaa mallia suurempi? Ja ilmeisesti valtioiden ja hallituksien unioni ei ole riittävä aikana, jolloin kansalaisten koulutus on laajalla rintamalla parempaa kuin koskaan, heidän kykynsä arvioida edustajiensa toimia ja heidän motiivejaan parempaa kuin aiemmin ja heidän kiinnostuksensa keskittyessä yhtä kiinteämmin oman napansa ympärille?
Sitä paitsi maailmassa on monia, joille vahva Eurooppa on uhka.
Niinpä niin, vahva Eurooppa on monille uhka tänä kauppasodan aikana. Unionista on annettu kansalaisille aivan liian ruusuinen kuva. Mielestäni homma meni pieleen viimeistään silloin kun laajentumista kiihdytettiin.
Saattaa olla perverssiä, mutta minä askartelen sen asian parissa, jonka varassa Suomi pääsisi suuremmitta vaurioitta ulos tästä umpikujasta. Sitäkin onnetonta tilannetta varten pitäisi olla suunnitelma. Viimeistään nyt pitäisi päättäjiemme huomata, ettei EU tuonut heille vastuuvapautta. Naapureinamme ovat viisas Ruotsi ja rikas Venäjä. Olisiko nämä ne palikat, joihin sittenkin olisi järkevintä tulevaisuudessa turvautua?
fundeeraaja
Tiedä tuota miten me voisimme turvautua Ruotsiin tai haluaisimme turvautua Venäjään. Ruotsi ei halua suin surminkaan Venäjää rajanaapurikseen, mutta Venäjälle Pohjanlahti ja Tornionjoki länsirajana ovat olleet liiankin kiinnostavia. Ja taitavat olla edelleen.
Itsenäisen Suomen paikka kartalla ei ole muuttunut. Joten kummankin kanssa on tultava toimeen joko EUn jäsenenä tai siitä riippumattomana.
PS.
Mistä ihmeessä olet saanut päähäsi ajatuksen viisaasta Ruotsista ja rikkaasta Venäjästä?
No, viisautta Ruotsilta oli pysyä irti EMU:sta. Venäjältä taas löytyy LUONNONrikkauksia vaikka muille jakaa. Myönnän imartelevani, mutta tilanne on todella vakava. Suomen paikka ei ole kartalla muuttunut. Itsenäisyys on muuttunut valtio-osuudeksi EU:ssa, mutta fem därifrån. Ollaan niin kuin ei oltaiskaan!
Lähetä kommentti