Itsenäinen Suomi on paras paikka meille suomalaisille. Jotenkin tähän tapaan muistan suuren itsenäisyyden puolustajan, kenraali Adolf Ehrnrootin sanoneen moneen otteeseen. Samaa mieltä ovat varmasti useimmat muutkin suomalaiset, minä mukaan lukien. Neljä vapaussotaa ja kaikkien suomalaisten työ ovat olleet itsenäisyytemme takuumiehiä jo vuosikymmeniä.
Työ yhteisen hyvän saavuttamiseksi, kansalaisten elinolosuhteiden parantamiseksi ja yksilötasolla halu vaikka ase kädessä puolustaa oikeuttamme omaan valtioon edellyttää sitoutumista yhteisiin ihanteisiin. Yhteisöllisyyttä, jonka mottona on Kaveria ei jätetä. Sitä suurempi suru tulee havainnosta, kuinka kauaksi poliittinen eliitti on näistä ihanteista irtaantunut.
En ryhdy toistamaan kaikkia niitä oman ja puolueen valtaedun tavoitteluun keskittyneitä paljastuksia viimeisen runsaan kahden vuoden ajalta. Eiköhän siltä osin ainakin kansalaisille ole jo tullut selväksi, keiden etua poliittiset puolueet ja heitä edustavat poliitikot tässä maassa ajavat. Ja on ollut aivan yhtä selvää, että suurimmalla osalla johtavista virkamiehistäkin on puolueen jäsenkirja. Se nyt vaan on Maan Tapa. Ja ainoa mahdollisuus saada virka.
Itsenäisyyspäivänä pitäisi huomio keskittää kaikkeen siihen mikä itsenäisyydessämme on hyvää ja vallanpitäjissämme arvokasta ja ylevää. Valitan, ei minulta onnistu. Maan Tavassa kun ei ole mitään ylevää. Pelkkää korruption ja lahjoman hajua.
Maan Tavan ilmentymiä ja edellisen mielipiteeni verifiointiin riittää kaksi tapahtumaa.
Kun noin 40 kansanedustajaa jää kiinni lain rikkomisesta voisi odottaa, että edes joku heistä kantaisi tapahtumasta vastuun esimerkiksi eromalla paikalta, jonka hankkimisessa on käyttänyt toimintatapoja, jotka ovat itsensä laatimien lakien vastaisia. Mutta ei, kun kuulemma ”mikään ei muuttuisi”.
Meillä Maan Tapa huolehtii siitä, että ”syylliseksi” tuomitaan virkamiehen puutteellinen toimintaohje ja puolueet asettavat pikavauhtia toimikunnan, jonka ”työ” tuloksella entisestään lisätään puolueiden painoarvoa kansanedustajien valinnassa. Ja vielä siihen tasoon, että näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ainoastaa puolueen omilla ehdokkailla on valituksi tulemisen mahdollisuus. Lakiehdotukset käsitellän pikavauhtia. Samanlaista kiirettä ei ole esimerkiksi lakiehdotuksilla, laeista nyt puhumattakaan Harmaan Talouden kitkemiseksi esimerkiksi rakennusalalta.
Nyt sitten valtionvarainministeriön virkamiehet, ilmeisesti Vanhasen II hallituksen ja sen toimitusministeriön kokemusten innoittamana haluavat entisestää korostaa pääministerin valtaa. Kansan suoraan valitseman presidentin vallan kustannuksella. Vaikka viimeisen runsaan kahden vuoden aikana on käynyt selväksi, että presidentillä ei ole juurikaan mitään jaettavaa.
Varsinkaan tähän ei ole syytä koska tuo aika osoitti, että meillä on aikaansaatu erottamaton pääministeri. Kun puolueet aikoinaan halusivat muuttaa perustuslakia, se perustui UKKn pysähtyneen suomettumisen ajan uusiutumisen pelossa. Nyt sillä mitä Tasavallan presidentti tekee ei ole enää väliä, mutta pääministeri voi tehdä ihan mitä tahansa, joutumatta siitä asiallisesti vastaamaan. Jopa poliisitutkimusten aloittaminen hänen toiminnastaan siirretään alkamaan vasta, kun hän on siirtynyt yrityslobbariksi.
Kansalaisten selvä enemmistö on vastustaa puolueiden aikeita. Mutta väliäkö sillä. Puolueiden jäsenet, joita lienee tosiasiallisesti alle 200.000 maamme yli 4.000.000 äänestäjästä ymmärtävät paremmin. Ja vaikka heistäkin osa varmasti tätä kansanvallan raiskausta vastustaakin puolueiden eliitti, eli enintään 1 % puolueiden jäsenistä pitää huolta siitä, että puolueiden virkamiesten aikeen toteutuvat.
Ehkäpä seuraavaa pääministeriä voidaan sitten välittömästi kutsua Vallan Väinöksi ja samalla saattaa loppuun puolueiden suunnitelma, että Eduskunnan ja kansan on nautittava Vallan Väinön luottamusta? Eikä tilanne muutu, muuta kuin entistä kimurantimmaksi, jos persut saavat messiaansa vaalivoittoon.
Varmaan sitä Adolf ja hänen kaltaisensa aikoinaan halusivat puolustaa?
8 kommenttia:
94. itsenäisyyspäivä! 1917 oli nro 1, 1918 oli nro 2 jne.... 2010 on nro 94.
Hemmo Matikka
Jos Suomi syntyi 6.12.1917 sen ensimmäinen syntymäpäivä oli 1918. Mutta väliäkö sillä? Meillä on nyt pirskeet.
Syntymäpäivä on myös syntymäpäivä, joten 1-vuotispäivä on toinen syntymäpäivä. Jos meillä olisi nyt 93. itsenäisyyspäivä, meidän täytyisi tehdä outo määritelmä että 6.12.1917 ei ollut Suomen itsenäisyyspäivä. Sitä tuskin haluamme...
Hyviä pirskeitä Suomelle kuitenkin! 94. sellaisia!
Hieno kirjoitus, hakki.
Ainakin itseäni mietityttää kovasti tämä itsenäisyys - ei tunnu siltä...
Puolueitten jäseniä on todella vähän äänestäjämäärään verrattuna. Täysin ruotsinkielisiä on suhteellisesi vielä vähemmän. Pitäisi olla sellainen järjestelmä,jossa vaalien jälkeen laskettaisiin äänestysprosentti ja sen jälkeen jaettaisiin edustajien määrä ja paikkojenjako. Jos äänestysprosentti olisi 50 valittaisiin ainoastaan 100 edustajaa äänten suhteessa. Voisi olla äänestämättä ja vaikuttaa sitä kautta tämän maan hyvinvointiin.
fundeeraaja
Jättämällä äänestämättä et voi vaikuttaa yhtään mihinkään. Puolueiden asettamia ehdokkaita (ketä tahansa) et voi ainakaan saada aikaan muutoksia. Ainoa mahdollisuus saada aikaan merkittävää muutosta on jättää äänestyslippu, joka joudutaan hylkäämään. Itse kirjoitan lippuun JOKU MUU, mutta kaikki muuta paitsi numerot ajavat saman asian.
No voihan asian ilmaista niinkin , että lasketaan vaalien jälkeen uurnan pudotetut äänestysliput. Jos niistä on hyväksyttyjä vain 50% valitaan hyväksytyistä äänimäärän mukaan 100 edustajaa. Silloinhan ihmiset menisivät sankoin joukoin äänestämään JOTAIN MUUTA.
La mère nous nourrit, à nous tous, l’achat de vêtements et nous nous consoler en cas de préjudice causé.
Lähetä kommentti