Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan puolueiden valtionyhtiöiltä saama vaalirahoitus ei ole vaarantanut luottamusta ministereiden puolueettomuuteen. Näin YLE nyt. Saman lausuman hän kiirehti antamaan Mauri Pekkarisen taulukaupoista välittömästi pyydettäessä. Matti Vanhasen esteellisyyttä hän panttasi muistaakseni yli puoli vuotta.
Perustuslain 29 §
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Tämän säädöksen jatkuva rikkominen eduskunnassa ei ole Jonkan mielestä edes rike. 40 kansanedustajan virheelliset vaalirahoitusilmoitukset eivät anna aihetta mihinkään. Pääministeri tuskin on avannut omaansa vieläkään.
Pitäisikö tällainen oikeuskansleri otta vakavissaan?
20 kommenttia:
Turhakkeita, paavin pallit, nunnan nännit ja kottikärryn kolmas pyörä jolla kulkee meillä yksi kaikille kiltti Jonkka.
Amen.
Oijoi
Hoitaisi tuokin vain hommansa. Mutta kunnon politbyrokraatti ei vastuuta uskalla ottaa, saatikaan jaksa kantaa.
Jos kaikki saa kaikilta tasapuolisesti , ei kukaan saa keneltäkään liikaa ja jokainen on jääviydestä vapaa.
Tractatus Logigus
OrNot
Tosi viksuja nuo kreikkalaiset. ;-) Enpä tiennytkään Jonkan kuuluvan tuohon sateenkaariporukkaan. Ammattilaisena?
Muistan opiskeluajoiltani erään ehdotuksen, jossa jokainen saisi jokaiselta niin kukaan ei tuntisi itseään petetyksi.
Muistaakseni ehdottaja oli aikoinaan tulipunainen stalinisti.Ihan kaikilta emme kukaan kuitenkaan ...
OrNot
Silloinkin riitti jakajia? Saitko? Edes stalinistilta?
Esimerkiksi minä menetin uskoni oikeuskansleriin ja eduskunnan oikeusasiamieheen jo n 20 vuotta sitten. Ja noihin laillisuuvartijoihin uskonsa menettäneitä on jo kymmeniä tuhansia. Eräs perustuslakivaliokunnassa istunut rivikansanedustaja ilmaisi osuvasti: "Ei niille mitään voi". Ollessaan peruslakivaliokunnan puheenjohtajana ilmaisi Ben Zyskowicz (kok) ettei ole sopivaa että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ryhtyy syyttämään oikeuskansleria.
IsoIgor
Kyllä varmaan niitä laillisuusvartijoihin uskonsa menettäneitä on kymmeniä tuhansia. Mutta rivikansanedustaja on väärässä. Kyllä niille voi. Ei rivikansanedustaja, eikä edes rivikansanedustajien ryhmä. Ainoa, joka voi on JOKU MUU, vaalivoittajana. Ja sopivaa on kaikki, mikä on oikein ja kohtuullista.
Sainko...en saanut onneksi.Oli kovasti karvainen ja huonohampainen yksilö.Kaiken kukkuraksi mies.Olen siinä suhteessa kovin rajoittunut.
He..Stalinistit Uskoivat vallankumoukseen niin lujasti kokouksissaan, että kehoittivat ottamaan maksimi opintolainat, koska niitä ei koskaan tarvitsisi maksaa takaisin .Jouluna Suomi on meidän huudot kaikuvat vieläkin korvissani. Yhtäläisyyksiä nykyiseen Bryssel uskontoon on, mutta pöytätavat ovat nyt erilaisia. Nykyään se uho ei ole niin näkyvää.
Olen miettinyt elämmekö nyt juuri sitä ns. ajopuu vaihetta, jossa ripustaudumme Saksaan. Juuri se näyttää nyt oikealta päätökseltä?Niin oikealta ettei meille ole edes toista oksaa tarjolla.
Jos kysyn tietääkö joku ihan oikeasti missä nyt mennään, saan analyysin mihin olisimme joutuneeet ilman näitä tukipaketteja.
En siis saa vastausta kysymykseen, koska kukaan ei osaa vastata.Paitsi Jutta ja Eero joilla on vastaus kaikkeen.Säälittävä tilanne.
OrNot
Itsenäisyyden ajan koettelemuksissa olemme aina kääntyneet Saksaan. Lähinnä kai siksi, että lähialueellamme se on ainoa suuri valtio tasapainottamaan Venäjän syleily-yritykset? Vaihtoehtomme ovat aika vähissä.
Ja suurimmat virheemmekin olemme Saksan kanssa tehneet uskoessamme, sen pyyteettömästi auttaneen meitä. Meidän pitäisi hakata kalloomme usko itseemme ja luottamaan vain omiin voimiimme. Olimmepa EUn jäsen tai NATOn, olipa YYA voimassa tai ei. Mutta se tie tuntuu useimmille meistä olevan aivan liian työläs.
Sillä on meillä toinen oksa. Itsemme.
Samoissa aatoksisssa olen ollut viimeaikoina.
Kun wikileaks julkisti nuo itsestäänselvät Naton ja Balttian puolustussuunnitelmat huomioni kiinnittyi tarjolla olevan joukon minimaaliseen määrään.Epäilys koko Naton todellisesta kyvystä ja halusta puolustaa joitain tuikituntemattomia entisiä Rysssän provinsseja taitaa olla totta.Kadunmies Belgiassa ei paljon latvian kriisistä tiedä ja tokkopa olisi innokas rahoittamaan puolustustaistelua Veenäjää vastaan.Sympatiaa näillä kulmilla on aina saatu ihan vientituotteeksi saakka.
Jos eivät edes rauhan toimet ja talous meitä yhdistä niin kuinkas sitten oikea kriisi.
Samantien ollaan tulossa pois Afganisstanista kun joku kuolee.Liikenteessä kuolee melkein päivittäin ja sinne sekaan vaan taas huomenna.Onko meillä yhteistä eurooppaa? Onko meillä edes länsieuroopan IVY?
Vaihtoehdot ovat aina vähisssä ja tuskin koskaan niitä mukavia.Onneksi on sentään joku Sailas, joka yrittää.Turhaahan se on, mutta totuudenpuhjille on aina käynyt huonosti.
Hahhah
OrNot
En ole noin pessimistinen. En todella. Kyllä halua voi olla mutta ns. poliittiset realiteetit eivät aina käy yhteen kansalaisten alun kanssa. (Olet ehkä havainnut?) Sitä paitsi, ei Venäjä ole ystävälle uhka. Mutta juttu on siinä, että ystävänä on itsenäinen, itseensä luottava, ja sen mukaan sekä suunnitteleva että toimiva valtio.
Kyllä meillä on edelleen itsenäinen Suomi osana itsenäistä Eurooppaa. Siis, jos sitä haluamme.
Voihan se olla niinkin etten tässä iässä enää kestä ristiriitoja ja yllätyksiä niin hyvin kuin vahvimpina yrittäjävuosina.
Nyt on liikaa aikaa miettiä ja sehän on todistetusti huono lääke esim. rohkeaan uudistumiseen.Pitää nähdä hyviä asioita, vaikka maailma vanhan kaavaan mukaan näyttäisi olevan hajoamassa. Otanpa esimerkin. Jos vaikka leikataan kaikkia palkkoja 10% ollaan vasta palattu aikaan ennen nykyistä hallitusta.Eihän en asiat silloinkaan ihan huonosti olleet. Siis asiat ovatkin ihan hyvin?
Taidan nykyään itse provosoitua median jättiotsikoista? Venäjä on meille ikuinen mahdollisuus.Onhan se jo sijoitusmielessä ollut hyvä sellainen.
Pääoma pakenee tuoton perässä kannasta pitkin.Me suomalaiset kun olemme pragmaatikkoja ( paitsi Heidi Hautala) ja emme muistele kauaa jotain Anna Politkovskajaa. Me olemme iloisia vaikka Hitleristä jos se tuo meille työtä ja toimeentuloa turvatusti.
Kiinassakin kuulemma on poliittisia vankeja tuhansin kappalein, mutta so not sanoo meidän Nykäset.Yritän päästä samalle tasolle.
OrNot
Kyllähän se on just noin; "Nyt on liikaa aikaa miettiä ja sehän on todistetusti huono lääke esim. rohkeaan uudistumiseen." Mutta sitä voi kyllä eppäillä, onko sitä nyt liikaa vai ollut aikoinaan aivan liian vähän?
Aikoinaan sitä oli pakko reagoida nopeasti, toimia tavallaan selkäytimensä, koulutuksensa, arvomaailmansa, ideologiansa tms. varassa. Tehtiin paljon ja tehtiin myös paljon virheitä. Enää ei ole pakko reagoida. Voi miettiä syitä ja seurauksia, tavoitteita ja haittavaikeuksia. Ne oli aikoinaankin jo sitä, mitä "vanhat ja viisaat" olivat oikeutettuja, joskus jopa velvoitettua tekemään. Siis visioimaan ja miettimään operatiivisen toiminnan reunaehtoja. Mutta operaatioiden johto oli jo nuoremmilla.
Ehkä silloin joskus, nuoremmat vaivautuivat ainakin kuuntelemaan ja harkitsemaan mitä vanhemmat papparaiset kokemuksensa varassa olivat tuumanneet? Ehkä ottivat näkökulmia jopa huomioon? Mutta varmasti viksuimmat aina toimivat oman harkintansa mukaisesti. Ihan kuten mekin aikoinaan?
Vaan miten mahtaa olla nyt?
Pirstaloituminen on syvää, syvenevää ja jatkuvaa.
Suosituin sana on minä ja ihan kohta sen jälkeen me.
Me on pienempi joukko kuin ennen.
OrNot
Sinussa taitaa olla filosofin vikaa?
Ornot
Sinussa tosiaan on hienon filosofistin viat selkeästi näkyvillä ja saat aplodit siitä.
Tobe
Olen itsekin alkanut katsomaan Venäjää aivan uusin ja hieman ihmettelevin silmin, siellä tuntuu olevan tapahtumassa jotain linjanvetoja joita en ole aiemmin havainnut tai sitten en vain ole mitään aiemmin huomannut kun en ole kiinnittänyt asiaan huomiota?
En tiedä tarkkaan tuota, tilannetta seuraan kuitenkin mielenkiinnolla ja ajattelen etten itse vielä on iän tekemien tepposien uhri vaikka tunnistankin merkit selkeästi.
Tobe
"Pirstaloituminen on syvää, syvenevää ja jatkuvaa.
Suosituin sana on minä ja ihan kohta sen jälkeen me.
Me on pienempi joukko kuin ennen."
Tämä hieman kirpaisee ryhmähenkeä kaipaavaa sieluani, kiitoksen hieman vinoillen haluan lausua vaan en halua epätoivoon vaipua koska tiedän, on mahdissa raikua!
Lähetä kommentti