maanantai 31. elokuuta 2009

Puolue-eliitin nippelit

Kuulun siihen Suomen ja EUn kansalaisten suureen enemmistöön, joka ei Lissabonin sopimuksen yksityiskohtia tunne. Ja kuulun kansalaisten siihen osaan, joka toivoo Irlannin kansalaisten sen hyväksyvän, koska olen sitä mieltä, että me eurooppalaiset sen ansaitsemme.

Se, että se ei vielä ole kansalaisten Unioni ei yksiselitteisesti ole huono tilanne. Uskoisin siitä olevan hyötyä erityisesti pienien jäsenmaitten itsellisen elämisen jatkuvuudelle.

Tuo Kyuun toteamus "Se onkin ongelman ydin. Verrattuna esmes USA:n perustuslakiin, Lissabonin sopimus on kilometritavaraa. Sitä ei ole tehty kansalaisen ymmärrettäväksi." on mielestäni samalla sekä "tosi" että "epätosi", ja ajatuksia herättävä.

Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistuksesta Perustuslain hyväksymiseen vei 11 vuotta ja sisällissodan. Ja se oli silloin, kun Suomea ei vielä edes ollut, 1700-luvun lopulla. Jo silloin päätökset tehtiin ja hyväksyttiin silloisen poliittisen eliitin toimesta. Ei siitä tavallinen kansa tiennyt sitäkään vähää kuin nyt.

Ainoa mitä tavallinen kansa siitä nytkään tuntuu tietävän, on sen johdanto. Sekin syntyi vasta sisällissodan jälkeen, silloisten 13 osavaltion valtioiden liiton muodostuessa liittovaltioksi. Silloiset osavaltiot olivat tuskin 100-vuotiaita silloisessa, hyvin hitaasti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Nyt kaikilla EUn jäsenmailla on kullakin "kansallinen" historia ja vahva itsenäisyyden identiteetti jo valmiina. Niitten muuttuminen eurooppalaiseksi kestää kauan. Me olemme vasta tien alussa. Toivottavasti saamme sitä tietä edelleen kulkea.

Se ajatus, joka Kyuun kommentista syntyi: Kannattaisiko meidän kansalaistenkin yleinen keskustelu siirtää Johdantoon. Ja jättää nippelit virkamiehille? Nyt taitaa olla niin, että erityisesti me kansalaiset keskitymme vain niihin nippelein?

Kannattaisiko irlantilaisillekin tätä suositella?
Edellämainittu artikkeli perustuu kommenttiini Aamulehden blogeissa artikkeliin IRLANTI PÄÄTTÄÄ KANSANÄÄNESTYKSESSÄÄN EUROOPAN SUUNNASTA.

Ei kommentteja: