Mahtaa olla kivaa kun saa ryvetä korruptio- ja lahjussyytteissä?
Miksi haluamme kiusata itseämme rakentamalla poliittisen järjestelmän, jonka menestyminen perustuu siihen kuka saa eniten rahaa käyttöönsä? Tämän estämiseen, ainakin nimellisesti, perustui puolueiden halu saada aikaan laki puoluetuesta vuonna 1969. Rahalla ei saanut olla ylivalta poliittisessa päätöksenteossa vaan ajatuksilla. Onko tämä vielä tavoittelemisen arvoista?
Mielestäni on. Yhteiskunnallisen tasa-arvon ja demokraattisen yhteiskunnan kannalta vain ajatuksilla ja ideologioilla on merkitystä. Rahalla ei ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Sillä kun voi vain ostaa ääniä tai hyväksyntää. Kansalaisyhteiskunta kun perustuu rahan vastavoimaan.
Nykyinen poliittisen toiminnan rahoitusjärjestelmä perustuu puolueitten keskinäiseen kilpailuun. Rahasta. Mainos-euroista. Mainos-minuuteista. Imagosta. Brändistä. Ei niistä ajatuksista, toimintatavoista, strategioista joilla he ajattelevat hoitavansa asioitamme. Meidän tarpeillamme ei ole politiikassa sijaa. Heidän vallallaan on.
Jos haluamme, että politiikka ohjautuu suuntaan, jossa sen tehtävänä on hoitaa yleisiä ja yhteisiä asioitamme on puolueet saatava keskittymään selvittämään tarjoamansa vaihtoehdon mahdollisuuksia. Ei keskittymään omaan valtaansa tai rahanhankkimiskykyhinsä. Eli kilpailuun siitä, kenellä on enemmän mainoseuroja käytettävänään.
Siksi julkinen, verovaroista tapahtuva rahoitus on lailla kiellettävä. Kaikenlainen yksityinen rahoitus on sallittava. Sitä on jopa kannustettava, sillä demokratian säilymisestä kannattaa maksaa. Ja puolueet, samanlaisesti ajattelevien ihmisten ryhmittymät, ovat toimivan demokratian luonnollisia osia. Mutta vain välineinä, ei isäntinä eikä järjestelmämme itsetarkoituksena.
Puolueitten suora rahoittaminen, normaaleiksi katsottavia jäsenmaksuja lukuun ottamatta, kriminalisoidaan ja sanktioidaan tavalla, että rikkominen tuntuu.
Puolueet rahoitetaan Suomen Demokratian Tuki - nimisen rahaston välityksellä. Yksityisiä ja julkisiakin rahoittajia kannustetaan osallistumaan demokratian rahoittamiseen siten, että rahoitus on heille verovapaa. Rahoituksen tuotto jaetaan vuosittain, rekisteröidyille poliittisille puolueille, niitten edellisissä eduskuntavaaleissa saaman äänimäärän mukaisesti.
Kun muu rahoitus on kriminalisoitu ja maksuosuus kertyy vapaaehtoisista lahjoituksista, joihin puolueet eivät voi vaikutta, puolueiden huomio keskittyy oikeaan asiaan: millä tavalla hoidamme parhaiten kansalaisten yleisiä ja yhteisiä asioita. Mitä paremmin, sitä isompi osuus kansalaisten rahoista heille kanavoituu. Tulosohjausta politiikkaan.
Varsinainen vaalirahoitus on järjestettävä muulla tavoin. Tavalla, joka pohjautuu yksittäisen ehdokkaan lähtökohtiin ja hänen suhteeseensa valitsijoihin. Sitä ole tälläkin blogilla käsitellyt jo muutamankin kerran.
Eagles fly singly
maanantai 17. elokuuta 2009
Lahja, lahjus, puolue- vai vaalituki?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Vaikea asia, miten luoda aidosti demokraattinen tapa järjestää vaaleissa olevien ehdokkaiden esille saattaminen kaikille ehdolla oleville tasapuolisella tavalla. Tästähän kai on kysymys.
Mainonta ja ns. vaalityö yleensä vaatii huomattavia varoja. Naamataulu on oltava medioissa näkyvillä, se maksaa. Kuka sen sitten maksaa, siitä nyt kiistellään. Puolueet, joihin kanavoidaan
varoja mitä ihmeellisimmillä tavoilla, sitten avustavat ehdokkaittensa mainontaa. Yksittäisten ehdokkaitten mahdollisuus mainontansa rahoitukseen vaihtelee ja se tietenkin osaltaan
korreloi läpimenon mahdollisuuteen. Eli mitä suurempi satsaus sen varmempi läpimeno, näin asia rajusti yksinkertaistaen.
Varataanko budjetista suoraan tietty summa per ehdokas, sekä kaikille yhtäläinen näkyvyys Tv- kanavilla, sanktiot muualta tulleen rahan käytöstä. Demokraattista kyllä, mutta
mahtaisiko onnistua. Olisi kyllä äänestäjälle helpompi nykyiseen verrattuna. Näkyvyys voitaisiin rajata kaikille yhtä suureksi. Siitä vaan valitsemaan tasavertaisista, tasavahvoista,
tasapäisistä ehdokkaista. Mikään tuskin muuttuisi, tulisi vaan halvemmaksi ja yksinkertaisemmaksi. Tai sitten ei.
juhamatti
En tähän ikään ehtineenä oikein muista, milloin yksikään puolue olisi muita kuin oman Ainoan Oikeuden Totuuden profeettojaan kumartanut. Mutta itse kommentin osalta olen vähän huolissani.
Enkä tiedä miksi. Ehkä siksi, että tämä artikkeli pohti (?) puolueiden rahoitusta. Ei yksittäisen ehdokkaan rahoitusta hänen pyrkiessään edustamaan.
Ei syytä huoleen. Yksittäisen ehdokkaan tukeminen on aina kuulunut puoluerahoituksen piiriin.
Mitä tarkoitat " Kaikenlainen yksityinen rahoitus on sallittava. Sitä on jopa kannustettava....."
Puolueitten suora rahoittaminen,..., kriminalisoidaan ja sanktioidaan....
Mihin vedät rajat yksityisen rahoituksen ja suoran rahoituksen suhteen. Yksityinen henkilö / useamman henkilön muodostama yhteisö.
Paijon on vielä viilaamista.
Hakki.
Ei mailmaa voi parantaa muiden kuin itsensa kohdalla. Sanon tama siihen tosiasiaan viitaten, etta "number one" on aina lahtoisin itsestaan, joten
number two voi olla vain toiseksi "parempi". Sellainen on ihmiselain ilman kaunistelua ja kaikkien muiden elainten tavoin, etsimme etusijaa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja keinoilla. Lahjonta tapahtuu muussakin elainkunnassa, ehka ei yhta salakavalasti kuin ihmisten kesken, mutta siella se on ja mita syvemmalta sita tonkii, sita pahemmalle se haisee.
En nae mitaan mahdollisuutta keksimalla lisakeinoja, lain tai moraaliarvojen muuttamiseen, silla niiden muuttaja on kaiken korruption alkulahde ja jollei muutosta tapahdu muuttajassa, ALKULAHTEESSA, tulos ei voi olla erilainen SEN TULOSTAJASTA enemman kuin kissanpoikanen emostaan.
Lahtemalla arvojen korjaamiseen niilla arvoilla milla meidat on varustettu johtaa vain "uusien" arvojen valttelyyn aina lisaantyvassa maarin ja keksimaan uusia valttelyn menetelmia ikuisessa kilpajuoksussa "vaaran ja oikean" kesken. Mita vanhemmaksi me tulemme sita vahemman naemme mahdollisuuksia paremmasta ja vain siksi, etta olemme kayneet lapi kaikki mahdolliset "pahat ja hyvat" ja havainneet niiden epapatevyyden.
Ainoa mita on jaljella, on me itse. Tulemalla nakemaan sen mita tama "itse" on, ilman puolusteluja tai tuomitsemista, jattaa yhden ja ainoan mahdollisuuden; aloittaa alusta. Jatkamalla niilla tiedoilla ja taidoilla milla tamanhetkinen jarkemme operoi takaa pelkan jatkuvuuden vanhojen korruptioiden toistamiseen "uusilla", jotka vanhat korruption harrastajat ovat "uusineet". Tientekin vain nimellisesti.
Sellainen on "oravapyoran" ominaisuus ja me itse haluamme juosta siina ja vain siksi; ettemme tieda, tai tunne mitaan muuta juoksun muotoa. Hypata siita ulos on peloittavaa ja siksi siina mielluimmin jatkamme kuin etta ottaisimme riskin hypata tuntemattomaan.
juhamatti
Yksityinen rahoitus tarkoittaa kaikkea muuta rahoitusta kuin julkista, eli verovaroin tapahtuvaa rahoittamista. Sitä voi maksaa joko yksittäinen henkilö tai henkilöiden muodostama ryhmä, yhdistys, yritys, säätiö. Kuka muu tahansa mutta ei kunta tai valtio, eli taho joka saa rahoituksen verorahoista.
Puolueen suora rahoittaminen tarkoittaa yksittäiselle puolueelle suoraan maksettua rahaa. Se kielletään ja kriminalisoidaan.
On viilaamista. Mutta ei edellisissä käsitteissä.
Karl
Ihminen on epätäydellinen, sen toki myönnän. Jopa sen, että maailmaa jos haluaa muuttaa on aloitettava itsestään. Mutta tässä asiassa se on enempi vaikeaa.
Lain muuttaminen lienee aika arkipäiväistä työtä joillekin meistä? Nythän tarvitaan vain laki, joka korvaa nykyisen korruptio-alttiin lain sellaisella, jossa korruption mahdollisuus on ainakin olennaisesti pienempi. Samalla se ohjaa puolueet keskittymään siihen mitä niiden pitäisikin tehdä. Tukea niiden jäseniksi tunnustautuvia poliitikkoja tekemään oikeita päätöksiä.
kaikki rajoitukset ovat epädemokraattisia.Jos uutistenlukija ja dekkarikirjailija Matti Rönkä asettuu ehdolle hänellä on esim.allekirjoittaneeseen nähden verraton ylivoima tunnettuudessa.Miten se juopa voidaan välttää a)ilman rahaa..omaa tai lainattua b)tai kielletään tunnettujen henkilöiden ehdokkuus.Kuka sen muuten määrittelee? Koko homma on siis joutavaa puhetta.Minusta on aika huolestuttavaa että AY-liikkeen jäsenistä 60% ei hyväksy jäsenmaksunsa käyttöä puolueeen tukemiseen ja silti tuo epädemokraattinen asia tapahtuu jatkossakin.Sen kyllä ymmärrän ettei minulla ole sanansijaa yksityisen yrityksen päätöksiin kuin omistamieni osakkeiden määrällä.Se onkin reilua se.
Muuten nuo yrityksethän ovat vapaiata jakamaan rahaa mille tahansa puolueelle.Puolueen kannattaa siis tarkastaa oma ohjelmansa nykymaailman tasolle ja toteuttaa sellaista politiikkaa josta joku olisi kiinnostunut.Noustava siis vanhoista juoksuhaudoista uusina ja raikkaina vasemmistoliittoina.Suvi Anne Siimes on siihen yksityisesti näköjään pystynytkin.Menestystä hänelle.
OrNot
Tunnettuus on toki tärkeää. Vielä tärkeämpää ovat ajatukset. Valitettavasti nykymaailmassa ei todellakaan taida olla olla väliä sillä mitä puhutaan.
Tärkeintä olisi, että puolueiden rahoitus irrotettaisi normaalin kaupallisen ajattelun kahleista. Sellaista kuin se nykyään on. Pannaan rahat yhteen pussiin, jako saatujen äänien perusteella, muu rahoitus kriminalisoidaan ja sanktioidaan niin, että tuntuu.
Lähetä kommentti