Suomen Eduskunnassa on kahdenlaisia puolueita. Vanhoja ja vielä vanhempia, 100 ja 50 vuotiaita. Kaikilla niillä on ollut mahdollisuutensa aina hallitusvastuuta myöden. Mikään ei menossa ole muuttunut paremmaksi siitä lähtien kun puolueet saivat ajettua läpi lain puoluetuesta muistaakseni vuonna 1968. Se irrotti kansalaiset kansanedustajista ja puolueista.
Siitä lähtien on puolue-eliitin ote poliittisesta päätösvallasta jatkuvasti kasvanut. Viimeksi sitä taas sementoitiin lisää juuri voimaan tulevalla vaalirahoituslailla, joka pitkän päälle johtaa siihen, että maassa ei enää tule valittua edustajaksi ketään ilman puolue-eliitin siunausta. Rahat kun loppuvat muilta.
Alhaiset äänestysprosentit pelaavat suoraan establishmentin, eli nykyisten puolueitten pussiin. Pitkällä aikavälillä ne synnyttävät paineen, joka jossain vaiheessa räjähtää.
"You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time. But you cannot fool all of the people all of the time."
Protesteja on yritetty vuosien mittaan monilla tavoin. V. Vennamo ja E. Poutiainen nostivat SMPn hetkeksi parrasvaloihin uskomattomalla vaalimenestyksellä. ”Protestiääniä” tuli oikealta ja vasemmalta. Sekin mahdollisuus tuhraantui keskinäiseen kinasteluun ja myöhempään hallitusvastuuseen. Jo yksin tämä esimerkki osoittaa, että protestiäänet jollekin äänestäjän mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-henkilölle ei ole protesti ollenkaan. Se on valtakirja. Ja ne on tyritty monia, monia kertoja.
"In a time of universal deceit - telling the truth is a revolutionary act." - George Orwell
Kirkkoveneilyä ei Suomen poliittisessa historiassa käsitykseni mukaan ole koskaan harrastettu vaaliaseena. Aivan ymmärrettävistä syistä. Niin kauan kuin ihmisillä on edes jonkinlainen usko demokraattiselta näyttävän päätöksenteon kansanvaltaisuudesta, ajatus mitätöitävän äänestyslipun voimasta tuntuu naivilta, jopa epäjohdonmukaiselta. Se onkin käsitettävä viimeiseksi mahdollisuudeksi palauttaa kansanvalta kansalle.
"Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable." - John F. Kennedy
Internet on ihana. Se ei unohda, se muistaa ja avaa uskomattomia vaikuttamisen mahdollisuuksia, joita aiemmilla sukupolvilla ei ole ollut. Mutta ne mahdollisuudet eivät tule hyväksi käytettyä netissä, vain lukemalla. Jotain tarttis tehdä. Ja se edellyttää aktiivisten, vastuullisten äänestäjien ääniä Kirkkoveneelle.
Ne ovat vähän kuin airot siinä Kirkkoveneessä.
”Kyllä Herra airot antaa, mutta itse täytyy soutaa.” - Pohjalainen sananlasku
4 kommenttia:
hakki47, En tiedä, mikä tekee minusta politiikanvastaisen. Tiedän ja tajuan, että virkavaltaisessa Suomessa poliitikoilla on paljon valtaa, vaikka virkamiehet niitä kuljettaakin. Suuryritysten lobbarit voivat vetää pässejään narusta miten tahtovat. Eikö tietoisuuden pitäisi rohkaista mukaan poliittiseen peliin? Pohdintani puistattaa minua. Olenko tulossa hulluksi vai pitäisikö hakea Alkosta varttilitra viskiä?
Helge
Älä minulta moista kysele. (Sen paremmin politiikanvastaisuudestasi kuin hulluudestasi kuin viskistäkään.) ;-)
Demokratia lienee ainoa hallintomalli, joka toimiakseen edellyttää kansalaisilta päätöksentekoa. Pitää päättää äänestää ja pitää päättää ketä äänestää. Se kai on minimi? Se riittää siihen, että hyväksyy, että jonkun on hoidettava yhteiskunnan yleiset ja yhteiset asiat.
Nyt kun lähestymme tilannetta, jossa vain puolet äänioikeutetuista äänestää, lähestymme myös tilannetta, jossa valitut eivät enää omaa kansan enemmistön antamaa mandaattia. Se taas avaa portit pelureille, jotka taatusti mielellään vievät sen vähäisenkin vallan ja tietävät mitä sillä voi tehdä. Ja kun vallan määrä on vakio, heidän saamansa valta on nopeasti meiltä muilta pois.
Mainitsemasi tietoisuuden kai pitäisi vaikuttaa siihen, että haluaa jotain yhteisten asioittemme eteen tehdä. Sitä voi toki tehdä muutenkin kuin osallistumalla "poliittiseen peliin". Mutta oman vakaumuksen mukainen äänestäminen on jokaisen äänestäjän perusoikeus. Ja velvollisuus.
Tuota kommenttisi toista lausetta en ymmärtänyt lainkaan.
hakki47, tämäkö?
"Tiedän ja tajuan, että virkavaltaisessa Suomessa poliitikoilla on paljon valtaa, vaikka virkamiehet niitä kuljettaakin."
Tarkoitan, että poliitikoilla on valta valita, ketä ne kuuntelevat. Käytännön täytäntöönpano on virkakoniestolla, mutta poliitikkojen pillin mukaan ne sätkivät.
Helge, se.
Toivottavasti virkamiehet "sätkivät" poliitikkojen pillin mukaan. Ongelmana luonnollisesti se, että mitä korkeammalla ao. virkamies byrokratian portaissa on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänet on valittu poliittisin meriitein. Juuri tästä syystä meidän on lopetettava ottamasta harteillemme vielä yhtä verovaroin elätettävää porukkaa; urapoliitikkoja joista osasta tuellamme, kasvaisi jälleen itseriittoinen uusi etuoikeutettu kasti.
Lähetä kommentti