maanantai 25. toukokuuta 2009

Kaupallisuus kunniaan, reikä seinään

Olen tänään ollut pakotettu seuraamaan Nelosen TV "kulttuuriohjelmaa" nimeltä Reikä seinässä. Täytyy myöntää, että typerämpää, tylsempää, tylsistävämpää ja reaalielämästä vieroittavampaa ohjelmaa en ole kohdannut. Mutta varmasti tämäkin ennätys ylitetään. Ellei ole jo ylitettykin? Minä kun en enää ole aina ihan kehityksen viimeisten askeleitten tasalla.

Ohjelma saa minut vakuuttumaan siitä, että YLEn toimintarahat on syytä löytää siitä massista, jota itse kartutan. Verovaroista. Sanoopa kaupallinen media ihan mitä tahansa.

5 kommenttia:

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki47,

Demokratian puitteissa typeryys on ainoa ikuisesti lisaantyva asia, eika sita, Democratian kaavaan sidottuna, mikaan voi koskaan muuttaa. Democratia on ainoa "hallitsemisen" muoto johon tietamattomyytemme ei ole keksinyt mitaan parempaa ja vain siksi ettemme ole kehittyneet pariintuhanteen vuoteen pelkkia mielipiteita pitemmalle.

Siksi kunnes tajuamme mielipiteiden hajoittavan ominaisuuden "uskon" asioissa, poliittisien ja ns. religion based suhteen, meilla ei koskaan tule olemaan alyllista capaciteettia, kykya, jonka avulla voisimme oppia elamaan luovasti psykologisella tasolla. Teknologinen luovuus ei ole sidottu uskomuksiin ja siksi silla ei ole rajoittavia tekijoita. Jos ja kun tama yksinkertainen totuus nahdaan sen yksinkertaisuudessaan, kuten teknologisessa kehittymisessa, vasta silloin on mahdollista psykologisen luovuuden edistyminen.

hakki47 kirjoitti...

Karl

En aivan yhdy tuohon varsin pessimistiseen käsitykseen kyvystämme olla henkisesti luovia. Aivan samoin kuin teknisellä alalla myös muilla inhimillisen toiminnan ja ajattelun alueella luovuus on arkinen tosiasia. Ongelmana on kai tuloksen faktillisuuden/oikeellisuuden arviointi, lähinnä objektiivisista mittaamisvaikeuksista johtuen? Joten itse kuulun kyllä porukkaan, jonka mielestä henkinen luovuus edistyy ja kehittyy hyvin.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki,

Kuten sanoit; ongelmana onkin tuloksen factillisuuden/oikellisuuden arviointi, lahinna objectiivisista mittaamisvaikeuksista johtuen. Tama arviointi onkin ehka vaikein tehtava, silla kaikki toimintomme ovat sidonnaisia kilpahenkiseen katsantokantaan, jonka tuloksena tamanhetkinen mailman tila on mita selkein osoitus. Luovuus, kuten tiedamme, on "kaksi terainen miekka" ja sen kaytto osoittaa, etta kaytamme sita niin rakentavassa kuin tuhoavassakin tarkoituksessa, kollektiiviivisesti hyvaksyttyna elaman muotona. Sellainen tapahtuma esiintyy kaikessa luomakunnassa. Tosin ihminen on muusta luonnosta eroittautunut suuremman "aivonsa" avulla, mutta rajoitetusti intelligenttisesti, mihin meidan animaalinen ahneus ei voi antaa mahdollisuutta, vapautta, moninaisten animalpelkojen estamana.

Jos asiaa katsottaisiin pelkan evoluution kulmasta, sidonnaisuus vaistonvaraisiin toimintoihin ei tassa kehitysvaiheessamme anna luovuuden positiiviselle kehittymiselle paljoakaan mahdollisuutta, minka katsoisin olevan eras puutteellisuuksistamme. Talla en suinkaan tarkoita pessimistista, tai tuomitsevaa tapaa katsoa asioita, vaan, etta jos voisimme ottaa huomioon tallaisetkin seikat johtopaatoksia tehdessamme.

hakki47 kirjoitti...

Karl

Taas vipeltää yli oikeelta, ylhäältä. Sidonnaisuuden vaistonvaraiseen toimintaan katson kyllä ennemminkin lajimme menestymisen vältämättömäksi edellytykseksi. Sen avulla selvitämme myös suurimman osan kaikista valintatilanteistamme.

Tässä artikkelissa halusin lähinnä tuoda esille toivettani siitä, että yksin kaupallisten kriteerien tai kilpailijoiden ei annettaisi ratkaista YLEn toiminnan laajuudesta tai jatkuvuudesta.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki,

Kyllahan vaiston varainen toiminta, varsinkin vaaratilanteissa on kaikkein arvokkain posession, mutta kun seuraa mailman tilannetta, tulee hyvin kyseenalaiseksi, kuinka paljon lahemmas voimme menna "tulta" polttamatta itseamme.

"Aistin" hienovaraisuutesi artikkelissasi, mutta kuten hyvin olet asiasta tietoinen, juuri kaupallisten arvojen yliarvioiminen johtaa inhimillisten arvojen huonontumiseen.
Noiden arvojen silloittaminen on melkein mahdottomuus kilpailuun rakentuvassa yhteiskunnassa, jossa tavoite onnistuakseen vaatii osansa siita, mista se on syntyisin.