Suomen Syöjän sanomaa. Ota opiksi.

Suomen Syöjä Juri Komissarov alias Juri Derjabin, Neuvostoliiton entinen diplomaatti ja Suomen suurlähettiläs on todennut, että puhe ystävyydestä Suomen ja Neuvostoliiton välistä suhdetta aikanaan kuvattaessa, ei ollut totta vaan puhdasta liturgiaa.  Niin ikään hän toteaa, että useissa yhteyksissä Neuvostoliiton edustajat puuttuivat Suomen sisäisiin asioihin, pyrkiessään pitämään Suomen ”lähellä itseään” ja Urho Kekkosen vallassa. Auttamatta esimerkeiksi nousevat - omasta muististani - Honkaliitto/noottikriisi, yhteiset sotaharjoitukset ja Kekkosen jälkeisen seuraajan valinta, niiden jo aikoinaan saaman suuren näkyvyyden ansiosta.

Sivusta ja kieltämättä lähinnä omien silmälasien läpi katseltuna tunnustus ei todellakaan hämmästytä. Aikalaisista vain opportunistisimmat poliitikot ja UKKn perinneyhdistyksen kunniajäsenet saattavat enää uskotella meille muille, että aika olisi muuta heiltä edellyttänyt. Siksi ei siitä tässä sen enempää.

Mielenkiintoiseksi artikkelin tekee jatkokysymys; miten on nyt ja tulevaisuudessa? Derjabinin ilmaiseman käsityksen mukaan liturgia on maittemme välisistä suhteista hävinnyt ja suhteet ovat normaalit, kahden tasa-arvoisen, sivistyneen maan suhteita. Uskokoon tämänkin ken haluaa ja miten haluaa. Todennäköisesti sen uskovat samat tai saman ajatusmaailman omaavat, jotka uskoivat ennenkin?

 

Tässä tapauksessa nimittäin normaalit, kahden tasa-arvoisen sivistyneen maan suhteet rakentuvat vahvemman oikeudelle. Mikään ei suhteissamme ole muuttunut, eikä muutu ennen kuin Suomi (ja muutama muukin Pohjois-Euroopan pikkuvaltio) on osa Venäjää tai Venäjän poliitikot, Vladimir Putin nyt etunenässä, luopuvat lopullisesti venäläisen imperialismin suurimmasta tavoitteesta; Pohjois-Atlantista Tyynelle merelle ulottuvasta Venäjästä. Eikä yksin sanoissa vaan teoissa. Eikä moisesta näy merkkiäkään.

Itsenäinen Suomi on ollut ja tulee aina olemaan Pietarin etumaastoa, sillä maantiedolle emme mitään mahda.  Samoin, Venäjä tulee aina (näkyvissä olevassa tulevaisuudessa) olemaan Suomeen verrattuna suurvalta. Ja pienenä valtiona Suomen (niin kauan kuin itsenäinen Suomi on olemassa) on tultava, tavalla millä tahansa toimeen Venäjän kanssa. Vaihtoehtona tiukan paikan tullen on vain Suomen itsenäisyys, ei Venäjän.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.