Jutta tyttö koohkaa tässä vieressä tuutin täydeltä. Vastenmielistä. Niin kovasti valtionvarainministeri meillä jättää uskon varaan. Niin vähän tuntuu reaalimaailmasta tietävän.
Ideologinen keskustelu käytiin, kuinkas muuten kuntapalveluiden, siis ennen kaikkea kai terveydenhoidon yksityistämisen tarkoituksenmukaisuudesta. Ja Jutta on sitä vastaan, ideologisista syistä. Kas kun ei uskonnollisilta, sen verran kauas kai arkipäivän asiat ovat jo erkaantuneet kummastakin? (Kirjoitettu puolen päivän aikaan tänään.)
Jos siis ideologia muodostaa uskonnollisen esteen voisi toivoa, että demareiden puheenjohtaja käyttäisi aikaansa miettien ja ratkaisten sen, miten kuntapalveluiden laatu ja kustannukset saadaan toteutettua yksityisiä paremmin? Sillä ilmeisesti ostokykyisten kansalaisten mielestä yksityiset tuottajat toimittavat kilpailukykyisempää tuotetta.
Mikä erottaa esimerkiksi juuri terveydenhoidon tuottajat toisistaan? Päätöksenteko ja vain se. Jos julkisesta päätöksenteosta tehdään yhtä joustavaa kuin yksityisellä, eroa ei ole. Eikä ongelmaa. (Ratkaisuksi sen tarjoaminen, että tehdään yksityisestä yhtä päätöntä kuin julkisesta on ehkä ideologisesti Jutan mieleen, mutta rationaalinen mahdottomuus. Yritteliäisyys kun pohjaa luovuuteen ja voitontavoitteluun.)
Eikä moisen homman hoitaminen voi olla ongelma ollenkaan. Poistetaan poliittisten puolueiden mahdollisuus vaikuttaa terveydenhoidon käytännön päätöksentekoon. Sillä julkinen sektori häviää juuri johtajuudessa. Jos poliittinen päätöksenteko osataan rajat sinne minne se kuulu - siis strategiselle tasolle - jäävät operatiiviset asiat alan ammattilaisille. Mutta miten poliitikot saadaan irrottamaan näppinsä asioista, joista he eivät mitään ymmärrä onkin sitten miettimisen paikka.
Sen jälkeen vasta voidaan käytännössä miettiä sitä, kenelle voitto käytännössä jaetaan.
10 kommenttia:
Hakki.
Kotikylän kasvatteja kotikylän tehtäviin. Kuten olet havainnut, olemme jokainen jäljennös omasta ympäristöstämme ja sillä pakkauksella sitten pitäisi pärjätä vaikeissakin tehtävissä. Mutta matkassa on monta mutkaa ja jos noita mutkia ei älyllä oikaista, niin onhan siihen aina yksi tie - ja sen on - kuulumalla poliittiseen puolueeseen, - rule of majority - sillä kuulumisella saadaan auktoriteettinen asema ja tuolla asemalla, yhdistettynä meidän luuloilhin me yksittäiset alamaiset taannutetaan uskomaan ja kun olemme helposti uskoteltavissa - ”she, who must obey” - ottaa ylivallan.
Miettimiselläkään ei voida mennä taustansa rajojen yli, sillä miettijä on tausta, eikä suinkaan erillinen taustastaan, joten ”miettipä hän mitä hyvänsä” voi olla vain hänen oman taustansa heijastumaa. Ja kun on ”oma nahka lähinnä ja lämpö tarkeä” niin mitäs muuta voisitkaan tehdä? Ideologisten ihanteiden alaisina on vaikeata elää realiteetissä ja siksi olemme niissä pyrkimyksissä aina epäonnistuneet.
”Ideologinen este - yrittäjän voitto”. Ja ”voittamisesta” lähinnä on kysymys? ja sellainen kysymys alistaa tekijänsä tavoittelemaan enemmän - ja kun kysymys on enemmästä, niin sen ”enemmän” saavuttamiseksi useimmiten mennään pitemmälle kuin mitä ”säännöt” edellyttävät. Se lienee ”yksityisyrittäjän” itse itselleen asettama ansa. Kaikki toimintamme, tavalla tai toisella, rakentuu kilpailuun. Kilpailussa voi olla vain ”winners and loosers”, joten siltä pohjalta lähtiessä probleemista ei koskaan tule olemaan puutetta, mikä takaa samankaltaisuuden jatkuvuuden ja sitähän me haluamme, jatkaa entiseen tyyliin.
Karl
Tässä tapauksessa voitto liittyy erityisesti siihen mitä jää jäljelle, kun yrittäjä maksaa tuotoistaan kaikki palkat, muuta kustannukset ja verot, siis positiivinen tulos, "profit if plausible". Siis raadollisesti sanottuna rahaan, jota yrittäjän ei kai pitäisi voida ansaita? Kieltämättä demarit, Jutta etunenässä julistavat vaativansa myös äärimmäisyyteen vietyä samanlaisuutta, jota he kutsuvat tasa-arvoksi, ainakin kaikille niille, jotka eivät heidän winnereihinsä siis heidän eliittiinsä kuulu, siis heidän loosereilleen. Siksi winnerit tienaavat työihinsä ja tuloksellisuuteensa nähden poskettomasti.
Sillä mitä mieltä demarit tai Jutta ovat, ei kuitenkaan ole tämän jutun keskeisimmän pohdinnan kannalta juurikaan merkitystä. Tärkeää olisi löytää konkreettisia kainoja kehittää demokratian päätöksentekoa sellaiseksi, että sen heikkoudet edelleen vähenisivät. Sillä kaiken maailman "neuvostot" eivät voi, eikä tehokkuuden ja tuloksellisuuden kannalta pidäkään voida, osallistua aivan kaikkeen ratkaisemiseen, vaikka toteuttamisen ja erityisesti motivaation säilymisen kannalta, niiden on päätöksentekoon voitavakin vaikuttaa. Siitä on valtiollista näyttöä itärajamme takana vajaan 70 vuoden ajalta. Siellä kun neuvostojen päätöksenteko ei todellakaan johtaneet demokratiaan.
Mielestäni olisi äärimmäisen tärkeää selvittää , millä tavalla rajata käytännössä demokraattinen päätöksenteko sinne minne se kuuluu; strategioihin, "linjavalintoihin", yhteiskunnallisesti oikean ja väärän, kohtuullisen ja kohtuuttoman tasolle.
Samalla "tasa-arvo-, demokratiamössön" saisi irrotettua sieltä, missä tekeminen ja osaaminen, ammattitaito ja vastaavat toteuttavat edellä mainittujen rajojen puitteissa tapahtuvaa toimintaa. Siis sinne missä tuloksellisuus ja tehokkuus ovat onnistumisen mittareita.
Mutta varmasti on muitakin tapoja kuin eritellä päätöksenteon yksityiskohtaisuuden tasoja.
Helppoa tarkoituksenmukaisten kriteereiden löytäminen ei ilmeisesti ole? Muutenhan tämä ikiaikainen ongelma olisi jo moneen kertaan ratkaistu. Mutta hyötyä siitä olisi, ettei aina tarvitsisi kulkea osallistumisen maksimeista minimeihin (haittavaikutuksineen) ja löydettäisi jo vähitellen joku optimi.
Demokraattisen johtajuuden kriteerit?
Hakki,
ideologiastahan tässä on kyse. Vasemmiston vallalla Suomeen adoptoitiin aikanaan terveyskeskussysteemi entisestä DDR:stä. Suomalainen terveyskeskus on relikti mennestä sosialismista ja siitä nuo vasemmistolaiset edelleen haluavat pitää kiinni kynsin hampain, olemassaolevista haitoista piittaamatta.
Toisenlaisissa aateympäristössä meille olisi valittu järjestelmä läntisestä Saksasta, jossa se perustuu yksityiskääkärisysteemille. Asiakas - potilas - saa vapaasti valita perhelääkärinsä, jonka kautta sitten saa lähetteet erikoislääkärille. Tätä järjestelmää ei kuormita terveyskeskusten byrokratia, vaan homma hoituu pienissä tehokkaissa yksiköissä. Mutta tämähän ei meidän sosialisteille sovi, siinähän ahkera lääkäri voi vaikka rikastua.
tutkija Pohjanmaalta
Pohjan poika
"Vasemmiston vallalla Suomeen adoptoitiin aikanaan terveyskeskussysteemi entisestä DDR:stä." Enpä tuotakaan tiennyt. Olin siinä käsityksessä, että meillä ainoastaan peruskoulu kopioitiin DDRstä. Ilmeisesti minulta, maamme suurimman ikäluokan edustajalta, jäi aikoinaan aivan liian paljon oppimatta. Mutta niihin aikoihin minulla oli ihan riittävästi muuta mielenkiintoista mielessä.
Mikä estäisi vaihtamasta järjestelmää nyt? Ei se tietystikään demareille eikä vasureille sopisi, mutta "heikäläiset" eivät ole Suomessa enemmistönä, enää. Sillähän voitaisi kertaheitolla poistaa suurin kivi kuntauudistuksenkin perusteista. Sitä paitsi, koskaan ei ole liian myöhäistä. Siinähän voisi jopa aikaansaada terveen kilpailun perusterveydenhoidossa kuntatasolla.
Mutta samalla pitäisi myös ratkaista, millä kilpailusta huolehditaan myös jatkossa. Nykyinen keskittymissuuntaus huolehtii vain yhden monopolin, julkisen, muuttumisesta toiseksi monopoliksi, yksityiseksi. Eikä siitä hyödy kukaan. Ei ainakaan täysin päätösvallaton kuluttaja.
Ja tämänpäiväiseen ehdotukseen pakollisesta harjoittelusta terveyskeskuksissa tarvitsisi enää palata. http://www.hs.fi/politiikka/Ehdotus+Nuorille+l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4reille+vuoden+terveyskeskuspalvelu/a1305608612957 Onhan nyt luokatonta ratkaista kuntien huonoa kykyä johtaa ja vastata terveydenhoidosta pakollisella palveluksessa kunnilla. Kas kun eivät vielä esitä sitä palkattomaksi, kuten aikoinaan osaavien työttömien käytön.
Vaan "tutkija Pohjanmaalta" millä tavalla sinä lähestyisit demokratian "valuvikaa", tehottomuutta? Millä tavalla rajata käytännössä demokraattinen päätöksenteko sinne minne se kuuluu; strategioihin, "linjavalintoihin", yhteiskunnallisesti oikean ja väärän, kohtuullisen ja kohtuuttoman tasolle? Kuten Karliltakin kyselen.
Hakki,
+++ Vaan "tutkija Pohjanmaalta" millä tavalla sinä lähestyisit demokratian "valuvikaa", tehottomuutta? +++
En oikeastaan millään. Se on ja pysyy. Kansa äänestää ja saa kaltaisiaan. Ja iso raha manipuloi. Lisäksi asiat ovat liian vaikeita kansan ja valitsemiensa ymmärrettäviksi. Kuinka kansalta ja valtuutetuilta voidaan kysyä kantaa esim. ilmastonmuutokseen tai ydinvoimaan? Ei riitä kompetenssi. Tunteella mennään ja päin metsää.
Olen lopullisesti menettänyt uskoni demokratian kaikkivoipaisuuteen, ei tämä läntinen demokratiamaailma makaisi tässä asennossa jos järjestelmä toimisi. Paras malli ehkä olisi joku valistuneiden miesten ja naisten arpomalla valittu neuvosto, joka päättäisi asioista. Liikaa ei tietenkään olisi vaatia kansanedustajalta jotain korkeitakin pätevyysvaatimuksia, jolloin osa näistä misseistä, mannekiineista, urheilijoista ja muista mitään asioista ymmärtämättömistä karsiutuisi pois.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutokseen ja ydinvoimaan kompetenssi puuttuu myös aika monelta itseään asiantuntijana markkinoivalta.
"Vähiten huono kaikista niistä, joita ihmiskunta on kokeillut." Jos siis siihenkin menettää uskonsa alkavat asiat jo olla aika huonosti? Eikä välttämättä vain yhteiskunnan kannalta... ;-) Ikävintä niissä muissa on erityisesti se, että epäonnistuneet valinnat voidaan korjata vai vuodattamalla hehtolitroittain verta. (Vaan onhan meillä kieltämättä ongelmana myös väestöräjähdys.)Ja ennen kuin verenvuodatukseen päästään kestää aivan turhan kauan monen ihmisiän kannalta.
Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että demokratia on kreikkalainen innovaatio on se kestänyt runsaat 2000 vuotta. Tosin pätkittäin, paikallisesti ja onneksi myös muotoaan muuttaen. Ei huono track record ollenkaan. Valitettavasti samaa voi sanoa myös monarkiasta ja muista diktatuureista.
Itse asiassa meidän demokratiamme on jo muuttunut vähintäänkin puolue-eliitin oligarkiaksi. "Misseillä, mannekiineilla, urheilijoilla ja muilla mitään asioista(?) ymmärtämättömillä napinpainajilla ei päätöksenteossa ole merkitystä.
Ja mitä sitten "asioista ymmärtävät" puolue-eliitin ammattilaiset? Käsiteltävästä asiasta riippuen aivan yhtä paljon. Itse asiassa kuitenkin heiltä puuttuu jopa "toteen näytetty" osaaminen siltä yhdeltä alueelta, jolla he ovat brändinsä luoneet.
Broilerien koulutus on lähinnä positiivista tyhjän puhumista, vastuun välttämistä, kyynärpäätaktiikkaa, selkään puukottamista, takinkääntämistä.... Ei siis paljon loista arkipäivän lisäarvoa tuottava substanssiosaaminen siinäkään porukassa.
Kun käsitykseni nykyisestä opetuksen ja koulutuksesta - kaikilla tasoilla - huononee päivä päivältä kasautuvien esimerkkien perusteella huonosta vielä huonompaan, ei ainakaan koulutuspohjaisista pätevyysvaatimuksista tuntuisi olevan apua. Mihin kriteerit sitten sidottaisi?
Hakki
Ehkä olet väsähtänyt näihin minun demokratian ”juilutuksiin”? Itse näen, olipa kysymys mistä tahansa, että asiasta keskustelemalla jotain uutta pääse aina tulemaan esille jos vain kärsivällisyyttä, eikä kompastu pelkkiin johtopäätöksiin. Uusi ei tarkoita, että uuden tulisi olla negatiivistä enemmän kuin positiivistä, mutta, kuten tiedät, vain negatiivisen löytämisen jälkeen positiivinen pääsee esiintymään, eikä päinvastoin, kuten yleensä luullaan.
Historiasta voi löytää vain sen mikä nykyhetkeen tuotuna on eilistä. Kun kaikki minkä tiedämme on historiaa, eilistä, ja josta itse olemme koostuneet tiedoillamme, niin kaikki minkä teemme ajatuksellisesti, on sen mukaisesti jäljennöstä historiastamme ja sillä historialla, mitä demokratiakin on, kuvittelemme löytävämme jotakin mikä ei olisi eilistä? NON POSSO! sanoi Italiaano ja uskoisin hänen olevan oikealla linjalla, itsekkään kun en enempää voi tietää tällä hetkellä, it is unfolding slowly. Kaikki on kehityksen, evolution alaisena, ja me olemme osa tuosta prosessista. Emme voi useinkaan olla tietoinen itse tapahtumasta ja kumminkin kysymys on yleismaailmallisesta, kaikkialla tapahtuvasta muuttumistilasta.
Muuttumiseen sisältyy ”kuoleminen” vanhalle ja kun aina tahdomme ”elää vanhassa”, ainoassa tuntemassamme, tulemme aina olemaan se köyhä räätäli jolla ei ollut varaa hankkia uusia vaatteita ja kulki rääsyissä.
Karl
En ole väsähtänyt näihin demokratian ”juilutuksiin”? Juilutanhan minäkin niitä ilmeiseen kyllästykseen asti. Mutta kun asia on mielestäni sen arvoinen ja koen liian vahvasti, että vain meidän tavisten avulla demokratia voitaisi yleensäkään vielä pelastaa, ennen sen Harmageddonia.
Onhan Harmageddoninkin jälkeen elämää, mutta sen hinta on mielestäni inhimillisesti liian iso ja lähtökohtaisesti täysin turha. Ideologian luova tuho on aina osoitus eliitin ja tavisten kestämättömäksi käyneistä realiteettien erosta. Ja, kun eliitti aina on se porukka, joka toimillaan jatkuvasti heikentää tavisten - enemmistön - olosuhteita ja heillä on jo valta ja voima on rapautumisen kierre valmis.
Ihminen ei ole ajopuu ideologioiden evoluutiossa. Ihminen on kehittänyt ideologiat hallitsemisensa, johtamisensa välineiksi. Ne muuttuvat lähinnä kunkin ajan eliitin tarpeitten mukaisesti. Kun kuitenkin, ja varsinkin täällä vanhenevassa Euroopassa tavisten koulutus-, tieto-, ja osaamispohja on kasvanut potensseilla ja samalla ero eliittiin tältä osin on supistunut olemattomaksi, voisi ja mielestäni pitäisi entistä enemmän painoa panna kansalaisten tasa-arvon toteutumiseen.
Ideologia, tässä tapauksessa siis demokratia ei ole joku yksi tai ainoa ajatusrakennelma. Sitä voidaan kehittää ja se kehittyy, vaikkapa sitten vain niitten kokemuksien perusteella, joita ihmisellä vain muistiin merkityn menneisyytensä perusteella jo on. Vai olisiko todella niin, että ihminen ei vain opi?
Hakki
”Vai olisiko todella niin, että ihminen ei vain opi?” Useimmat opetussysteemit perustuvat toistamiseen, jonkun toisen oppimisen matkimisella saatuun tietoon ja siitä syntyy eliitti, tiedon mastereita, auktoriteettejä, joita me, vähemmän tieto/taitokykyisinä sitten seuraamme - kapinoiden - tietenkin. Jos palattaisiin meidän molempien mieliaiheeseen - demokratiaan - ja kuinka haluamme demokratiakäsitteen/ideologian jatkuvan tekemällä siihen loputtomia korjailuja, tehdä siitä - ideologisesta - jotakin realiteettiin sopivaa, niin eikö meillä ole jo tarpeeksi todisteita demokratian mahdottomuudesta? Mitä arvelet?
Vanha räätäli jolla ei ollut aikaa tehdä itselleen uusia housuja kulki rääsyissä. Lopputuloksena oli mitä tarinassa ”Keisarin uudet vaatteet” kerrotaan. Hänellä, räätälillä kun ei ollut ”aikaa” itselleen tehdessään töitä muille, tai halusi enemmän rahaa, tai jotakin muuta niin paljon, ettei jäänyt aikaa huomioida omaa tilaansa. Sitä - omaa tilaansa - kun ei yleensä HALUTA nähdä, tai, että on havaittu ylivoimaiseksi tehdä mitään sen eteen, meistä helposti tulee ”hyvantekijöitä, ”social goody goodies”. Uppoutumalla johonkin ”jalomieliseen” - IDEALISTISEEN toimintaan - REALITEETIT eivät pääse esille ja se vähäinenkin ”uusi”, REAL, minkä näemme - häviää vanhaan - ”kuin multa ketun kynsiin”. Löytää, oppia, tehdä jotakin vallan uutta, ei ole löydettävissä utopisissa rakenteissa ja demokrasia kuuluu siihen gategoriin.
Karl
Ei ole, siis ei ole "todisteita demokratian mahdottomuudesta".
Realiteetti on, että eläinlajina ihminen on laumaeläin. Tavalla tai toisella laumalle valikoituu aina johtaja tai johtajia. Sitä edellyttää jo yksin lajin säilyminen. Lajin säilyminen on uhattuna, jos johtajaksi valikoitu alkaa yksitellen listiä kaikki ne, jotka ovat eri mieltä. Ja sen seurauksena, että kaikki olemme erilaisia meillä pakosta on myös erilaisia käsityksiä realiteeteista.
Joskus varmasti vahvin on ollut itseoikeutettu johtaja. Mutta kun ihmisestä on kysymys järjen käytön hallinta tulee tärkeäksi menestymisen edellytykseksi. Sanonta "huudetaan johtajaksi" kuvaa ehkä hyvin erästä vaihetta johtajaa valittaessa. Ja varmasti vahvat ovat joskus huutajat listineet, ennemmin tai myöhemmin.
Valikoituupa johtaja millä tavalla tahansa, hänen johtajuutensa myös jollain tavalla loppuu, se kun ei todellakaan aina tapahdu "luonnollisen" kuoleman kautta. Lajin säilymisen kannalta on jossain vaiheessa saattanut olla, että vahvin haastaa johtajan, jonka jälkeen tapahtuu vaihto, ja lauma seuraa. Mutta mitä enemmän meitä on, sitä enemmän on myös tosin ajattelijoita, jotka eivät seuraa vahvinta. Ja sitten taas jossain vaiheessa "huudetaan johtajaksi" joku.
Vasta vähän aikaa sitten minulle kävi selväksi, mikä on demokratian keskeisin ominaisuus; yhteisesti hyväksytty tapa päästä eroon johtajasta tai johtajista, joiden uskottavuus on mennyt. (Ja juuri senhän meidän puolueiden advokoima parlamentaarinen puoluejärjestelmä nimenomaan estää. Siinä se keskeisin, ilmeisesti aika yleismaailmallinen valuvika.)
Demokratiassa ei ole mitään utopistista eikä idealistista. Se on evoluution tulos siinä kuin mikä tahansa. Siihen aina palataan, kun ensin välillä on "huudettu torilla" valistunut itsevaltias messiaaksi.
Lähetä kommentti