Markkinat toimivat jos riittävän monet tuottajat tarjoavat
riittävän monille halukkaille tuotteitaan yhteisesti sovituin, tasa-arvoisin pelisäännöin.
Se on tehokas, varmaan jopa tehokkain hinnanmäärityksen ja resurssien allokoinnin instrumentti.
Olen
markkinatalouden vakaa kannattaja. En
kuitenkaan ole koskaan ollut rajoittamattoman, säätelemättömän markkinatalouden
kannattaja sikäli, jos sellaista koskaan on oikeasti ollutkaan. Nyt dogmiksi nostettua rajatonta globaalia markkinataloutta
en kannata enää ollenkaan. Se kun ei enää toimi ihmisten ehdoilla.
Markkinataloudessa on nimittäin ikioma valuvikansa, oma Catch 22. Ajan myötä nimittäin kilpailu
keskittää ainakin tuottajat yhä vain suuremmiksi, tehokkaammiksi ja
lukumäärältään vähäisemmiksi. Lopulta, kun tuottajia on vain muutama, kyseessä
onkin muu kuin markkinatalous - ensin oligopoli ja lopulta monopoli. Viimeistään
siinä vaiheessa markkinataloudesta on enää turha puhua. Monopoli ei enää ole ihmisten
hinnanmäärityksen ja resurssien allokoinnin tarkoituksenmukainen instrumentti
ollenkaan. Se on vaihtoehdotonta pakkovaltaa.
Mutta markkinoilla ongelmat alkavat jo huomattavasti
aikaisemmin. Jatkuvaa kasvua ihannoivassa ja edellyttävässä yhteiskunnassa kasvusta
tulee itseisarvo, menestymisen ja menestymättömyyden mitta. Ja muiden tarkoituksenmukaisten mittareiden
puutteessa, pääoman käytön tehokkuus ja tuotto juurtuvat ainakin niiden
mittareiksi, jotka pääomillaan tuotannon mahdollistavat, osakkeiden omistajien.
Shareholder valuesta on pääomapohjaisessa yritystoiminnassa valitettavasti kasvanut yrityselämän ainoaksi
tavoitteeksi.
Inhimillisen yritteliäisyyden ja yritystoiminnan yleisenä lähtökohtana
on kuitenkin paljon muutakin, kuin tehdä itseisarvoisesti rahaa. Oman
kokemukseni perusteella, joka tosin pitkälti pohjaa aikaan ennen vuosituhannen
vaihdetta, vain hyvin harva yrittäjäksi aikova lähtee ”tekemään rahaa”. Ennemminkin
lähdetään hakemaan toimeentuloa, elämisen edellytyksiä, parempia elämisen
edellytyksiä, elintasoa, elämisen laatua, vapautta toteuttaa itseään ja
visioitaan… niihin on aina tarvittu muuta kuin rahaa. Varmasti tarvitaan myös rahaa, mutta se on
tulos tekemisestä ja toiminnasta, ei tekemisen ja toiminnan itseisarvoinen tarkoitus.
Enemmän tarvitaan toimialan asiakkaiden tarpeiden tuntemusta ja osaamista ne
tarpeet täyttää.
Kasvaessaan yritys tarvitsee lisää pääomaa. Sitä saa tulorahoituksesta,
sijoittajilta tai ”pankeilta”. Hankitaan sitä mistä tahansa, jossain vaiheessa shareholder value valtaa omistajien
mielet. Tuotteilla ja visioilla sinänsä ei enää niin väliä, kunhan sijoituksen
tuotto on tarpeeksi suuri ja siitäkin vielä kasvaa. Viimeistään silloin
yritykset myös alkavat vaikuttaa markkinoiden pelisääntöihin siis poliitikkoihin, puolueisiin ja lainsäädäntöön.
Puolustettavat tai edistettävät arvot ovat isoja
mutta niin ovat resurssitkin. Yrityksen vaihtoehtoina ovat vain: kasva tai
kuole. Siinä vaiheessa vain harvoin kilpaillaan enää yritysten välillä siitä,
kuka parhaiten tyydyttää asiakkaiden tarpeet. Kilpailu on siirtynyt yritysten väliseksi
siitä, kenestä tulee se suurin ja kaunein, kuka saa kasvaa monopoliksi ja "ryöstää" kansalaisten rahat?
Ilmeisesti pitkälti rajoittamaton globaali markkinatalous on kasvanut nyt liian suureksi. Erityisesti tämä koskee pankkeja mutta lisääntyvästi myös muita aloja ja yrityksiä. Se ei ole sen paremmin kansalaisten kuin kansakuntien etu. Mitä niille pitäisi tehdä? Pilkkoa, paloitella vai kansallistaa? Vai riittäisikö, että kansanedustajat rajoittaisivat markkinatalouden toimijoiden oikeutta kasvaa? Vai pitäisikö kansojen edustajien olla päättämässä.
Muussa tapauksessa markkinatalous uhkaa käyttäytyä syöpäsolun tavoin. Se tappaa ne yhteisöt, joissa se saa rajattomasti kasvaa.
18 kommenttia:
Hakki,
samoilla linjoilla. Tästä globalisaatio -termistä ja vapaakaupasta tulee vielä kirosanoja, kunhan aika on kypsä. Ja tuo ei ole kaukana. Äärimmilleen yksinkertaistettuna, on viety ja viedään tuotanto halpamaihin ja samalla näivetetään kallismaan tuotanto. Kuvitellaan että tuotteet sitten kallismaissa käyvät halvoilla hinnoilla kaupaksi, mutta ei ymmärretä että tämä tuotannon siirtolaisuus romahduttaa kallismaan ostovoiman työpaikkojen katoamisen vuoksi. Aikaa myöten, halpamaidenkin tuotanto romahtaa kun kysyntä kallismaissa lakkaa. Elämme juuri tällaisen vaiheen loppuhenkosia, verotulojen vähenemistä kompensoidaan velalla kuvitellen, että nurkan takana luuraa aika, jolloin taas tehtaat kallismaissa tuottavat tavaraa laakerit hehkuen.
Protektionismia pidetään aikamme kirosanana, mutta eikö kallismailla ole oikeus suojata - to protect - omia kansalaisiaan? Tullit tulevat vielä ryminällä takaisin ja kauppasodat, muiden sotien lisäksi. Ja siihen loppuu tämä ahneuden aikakausi.
tutkija Pohjanmaalta
Hakki.
Kilpailun kiihtyessä ”pelisäännöt” kiihtyvät - kilpailun kiihtyvyyden mukaisesti. Se on havaittavissa kaikkialla, urheilu kentällä, uskonnoissa, ja ns. poliittisella ”urheilukentällä”, kaupallisesta puhumattakaan. Kaikki kilpailuunrakentuva, - ikuisesti suurempaan pyrkivä rajoitetussa ympäristössä jossa elämme - on lopulta pakoitettu iskemään ”seinään”. Sellaista seinää välttääksemme yritämme jatkaa ”laajennushommia” cyberspace tilassa, muutta rajoitetun intelligenttimme kanssa emme voi mennä rajattomaan ilman että menettäisimme sen vähäisenkin älykipinämme jonka varassa olemme toistaiseksi tulleet toimeen.
Mitä ”suuremmaksi” tarpeemme tulee materialisilla tavoitteluilla sitä vähäisemmäksi näyttäisi käyvän ”henkisten” kykyjemme. Onhan selvää, että rajoitettuja kun olemme, voimme suorittaa vain rajoitetusti - rajoitetussa tilassa. Ahneus ei ole mahdollista rajoitetussa tilassa rajoitetuilla resursseilla, mutta sitä - ahneutta - emme ole oppineet ymmärtämään - emmekä koskaan opi, jollemme ensin tule ”tutuiksi” ahneen itsemme kanssa. ”Tee mitä tahansa ilman itsetuntemusta, - ja aina häikkiin menet” on yksinkertaisuudessaan aivan liian mauton käsite ja siksi moninmutkaistamme yksinkertaisen. Emme hyväksy yksipuolisia selityksiä silloin kun kysymyksessä egocentric activities - ja sellaisiahan suurinosa toiminnoistamme ovat.
Aivotoiminta on mekaninen prosessi, aivan samanlainen kuin tämä compuuttori jolla tätä juttua lykkään. Ainoa ero on, että compuuttori on logiikan mukainen toiminnassaan ja ihmisen aivo on dualistisen, ”to be or not to be” sekaannustilan armoilla, pomppien kahden vastakaisen seinän välissä tajuamatta, että kaksi muuta seinää ovat ovilla varustettuja ja voidaan - tarpeen niin vaatiessa - avata.
Pohjanpoika
Nyt en kyllä edes itse tiedä, millä linjoilla olen.
Tuo ajatus tuotannollisen toiminnan siirtolaisuudesta on ihan viehko, mutta voisiko se toimia myös toisin päin, se tasaisi maailman vaurauseroja? Kehittyvät maat saisivat nostettua taloudellisen toimeliaisuutensa uudelle tasolle, eikä kehittyneiden maiden toimeliaisuuden vähenemä sittenkään ole romahtamista, pelkää taantumista?
Eikö protektionismi sittenkin rakenna, ties minkä seurauksena maailmaan vaurauden saarekkeita, jotka ajoittain tasoittuvat väkivaltaisesti, siis samalla tavalla kuin Eurooppalainen ylivalta on syntynyt? Kohde nyt vain vaihtuisi?
Toisaalta en niinkään ole pohtimassa alueiden välistä epätasa-arvoa, ennemminkin niiden sisäistä. Arvon mitasta ja vaihdon välineestä on rakentunut/rakennettu velallisuuteen pohjautuva "luonnonvara". Yhteiskuntien toiminta on mahdollista vain jatkuvan kasvun tilanteessa ja ilmeisesti sen vuoksi poliitikkomme valtuuttavat yhden toimialan - rahoitussektorin - velkaannuttamaan, jopa ylivelkaannuttamaan valitsijansa. Rahoitussektorin hyvyys/tuloksellisuus/tehokkuus määräytyy sen kyvyllä velkaannuttaa kansa ja rikastuttaa itsensä?
Mikä sitten seuraa ahneuden aikakautta?
Karl
Kitka vai vitka lopulta liikkeen pysäyttää? http://suomisanakirja.fi/vitka Joku sen lopulta joka tapauksessa lopettaa. Minulle tulee aina mieleen siniaalto ja sen jatkuva vaihtelu negatiivisen ja positiivisen maksiminsa välillä.
Sanot " Ahneus ei ole mahdollista rajoitetussa tilassa rajoitetuilla resursseilla". Kaipa se mahdollista on, mutta se tuntuu kasvavan hyvinvoinnin kasvamisen myötä? Ainakin itselläni on käsitys, että ahneus ei juurikaan kukoista köyhässä, raa´assa ympäristössä, jossa yksilön selviytymisen edellytys on yhteistoiminta.
Rajattoman ahneuden vastakohtana rajaton altruismi tuskin on edes mahdollinen? Vai olisiko parempi vastakohta vapaaehtoinen yhteisvastuu? (Ryhmän vastuuseen en itse kieltämättä ole koskaan itse oikein luottanut.)
Mitä taas ihmisen aivon dualismiin tulee, kahdesta aivopuoliskosta huolimatta, voisimme olla aika tyytyväisiä jos se toimisi dualistisesti; joko - tai. Taitaa niitä toimintamahdollisuuksia löytyä vielä ainakin aste-eroina niiden väliltä ja lisäksi vielä se nollavaihtoehto?
Johdannaiskaupan vapauttaminen oli vikasiirto, jonka seuraukset tiedettiin jo ennalta. Lahjotut ja tyhmät poliitikot kumminkin suostuivat siihen, ja kansa oli onnessaan niin kauan kuin rahasampo toimi.
Nyt kun tyhjästä luodulla omaisuudella on luotu järjettömät luottotappiot, joiden kokoluokka on about enemmän kuin maailmassa on rahaa, elätellään toivoa, että ne saadaan maksettua johdannaiskaupalla. Millään muulla keinollahan ei saada taiottua sellaisia summia.
Ennen vanhaan nämä tilanteet ratkaistiin sotimalla, mikä on mainio keino valjastaa kansantalous teollisuuden ja pankkien vaurastuttamiseen, mutta ydinaseet hankaloittavat nyt tilannetta. Euroopassa on vaikea järjestää suursotaa ydinasevaltojen takia eikä Venäjälle uskalla enää hyökätä kukaan. Kiinaan hyökkääminen on niin ikään pois suljettu mahdollisuus, ja suurin osa Afrikkaa alkaa olla Kiinan suojeluksessa.
Jäljelle jäävät arabimaat, jotka ovat kumminkin huonoja liittoutumaan keskenään eripuraisen kultturin takia, sekä Etelä-Amerikan maat, joissa on samaa vikaa.
Tiettyihin arabimaihin onkin junailtu uudet hallinnot, joiden takia niihin voidaan jonkun vuoden kuluttua alkaa viedä demokratiaa. Etelä-Amerikassa sitä vastoin on sen verran kokemusta junailluista vallankumouksista, ettei taktiikka toimi oikein siellä.
Pitkä ja vaikea miehitys on hyvä keino kupata veronmaksajien rahoja siinä missä sotakin, mutta se on helpompi lopettaa ja sen suosioi alkaa olla Afganistanin ja Irakin takia pohjalukemissa.
Tarvitaan siis lisäkannustin, ja sen virkaa voi toimittaa kuin sattumalta viime vuosina länsimaihin haalittu muslimiväestö. Sehän on huono integroitumaan ja tuppaa radikalisoitumaan ilman apuakin. Muutamalla lavastetulla terrori-iskulla sen ja muun väestön välit saadaan helposti muutettua räjähdysherkiksi.
Kriisin kehittymistä on seurattu johdannaiskaupan vapauttamisesta lähtien, joten on turha kuvitella, ettei sen varalle olisi tehty suunnitelmia. Täytyyhän kriisin aiheuttaneet pankit pelastaa hinnalla millä hyvänsä niin kuin aina ennenkin.
Tämä on tietenkin vain valistunut arvaus, mutta tällä tavalla maailma näyttää toimivan.
Jatketaanpas tuota vainoharhaa.
Lama on jatkunut viitisen vuotta ja sen aikana maahanmuuttopolitiikka on kehittynyt aika jännästi. Humanitäärisiä tapauksia otetaan aiempaa enemmän ja he ovat aiempaa heikkolaatuisempia. Jopa ennen lamaa tulleet heikosti sopeutuvat humanitääriset pitävät heitä ongelmana.
Kuitenkin he ovat virallisen liturgian mukaan mahdollisuus ja voimavara. Tähän päästään kun heidät sotketaan työperäiseen maahanmuuttoon, jonka tarkoitus on lähinnä tehdä kalliimmista suomalaisista duunareista työttömiä. Työttömyystilastot kertovat jotain vallan muuta.
No, meillä on politiikka ja virkamieseliitti pullollaan broilereita, joilla ei ole kokemusta puoluepolitiikan ulkopuolisesta elämästä eikä usein mitään ammattitaitoakaan. Näille tyypeille voi uskotella mitä tahansa, kuten investointipankit ovat todistaneet saamalla heidät uskomaan yksityistämisen ja markkinoiden vapauttamisen autuuteen. Kokemus osoittaa, että niistä hyötyvät sijoittajat eikä valtio, mutta päättäjämme eivät ymmärrä kokemuksen tärkeyttä.
Median esille nostamat asiantuntijat taas ovat paskanpuhujia. Jos jo virkanimikkeestä ei näe että oma lehmä on syvällä ojassa niin puheistä sen kyllä huomaa.
Otetaan talouden ulkopuolelta esimerkkihenkilöksi Lauerma, josta on tehty guruhahmo. Luin erään hänen kirjoistaan ja se noudatti samaa linjaa kuin haastattelutkin: mitään uutta ei ilmennyt ja jo moneen kertaan kuullut seikat oli vesitetty kumartelemalla joka suuntaan.
Paras ruskeakielisyyden ilmentymä oli seli seli että Robert D Haren mietteet psykopatian syistä ovat arveluttavia, koska niissä huomioidaan se seikka, että psykopaatit ovat ahkeria siementäjiä ja tuottavat mahdollisuuksien niin salliessa paljon ruokittavia yksinhuoltajaäideille, ja geenien takia näistä suuri osa on psykopaatteja. Tämä ei voi olla totta, koska on olemassa mainitsematta jäänyt syy, eli humanistien teoriat. Niitä täytyy kunnioittaa jos haluaaa arvostusta maamme akateemisessa maailmassa. Sen sijaan Lauerma selitti, että eihän tässä oikeastaan mitään ongelmaa olisi jos arveluttavat tutkimustuloksiin perustuvat väitteet olisivatkin totta, koska liian suureksi kasvanut psykopaattikanta pienentää itseään sellaiseksi, että resursseja riittää tarpeeksi kaikille.
Eli tämä nilkki on valmis hyväksymään jengisotien riivaamat huumeslummit, ettei hänen tarvitsisi loukata äärifeministejä, mistä voisi seurata pari kitkerää kolumnia. Lauermalle kannattaisikin tehdä Haren testi.
Tämmöisien asiantuntijoiden avulla se, mikä on saatu uskoteltua broilereille, muuttuu pian yleiseksi mielipiteeksi.
Satunnainen raportoija
Lukiessa ensimmäinen mieleeni juolahtanut ajatus oli; jo on raportoijalla satumaisen vilkas mielikuvitus, salaliittoteorioita kaikille tasoille, kaikille aloille, kaikkina aikoina. Asiantuntijuus, erityisesti median ja poliitikkojen käyttämä asiantuntijuus ei sinunkaan silmissä saa aikaan kovinkaan positiivista reaktiota. Samalla syntyi kyllä käsitys siitä, että yliarvioit ihmisten/tahojen/ryhmien kykyä suunnitella ja ennen kaikkea toimeenpanna yhteiskuntia vastaan suunnattuja "konnuuksiaan". Jäi puuttumaan vain pakkoruotsi.
Vaikka en kaikessa suinkaan ole samaa mieltä, olen selvästi taipuvaisempi ymmärtämään illan analyysisi. Erityisesti näin johdannaiskaupan vapauttamisen seurauksista. Ehkä siksi, että Lauermaa ja Hare kriminaalipsykiatreina (Go Google) olivat minulle tuiki tuntemattomia en juurikaan löytänyt kosketuskohtaa aamun tuotokseesi. Poikkeuksena ajatus, että hyödyttääkseen yhteiskuntaa Lauerman ja Haren saattaisi hyvä ottaa poliittiset broilerimme tutkimuskohteiksi.
Toisaalta
Hakki
Vertaa sotahistoriaa taloushistoriaan niin huomaat vahvaa korrelaatiota. Iso lama meinaa isoa sotaa.
Investointipankkien puuhista taas saa jonkinmoisen käsityksen vaikka tuosta rainasta:
http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/money-power-wall-street/#a
Satunnainen raportoija
Iso lama meinaa yleensä isoa sotaa, sitä usein meinaa vähän pienempikin. Sitä nopeammin ja sitä suurempi mitä suuremmista taloudellisesta arvoista katsotaan olevan kyse.
Nopsalla vilkaisulla tarjoamasi linkki vaikuttaa erittäinkin kiinnostavalta, mutta 4 tuntia on aika pitkä aika. Aion kuitenkin aloittaa jo tänään.
Hakki
Neljä tuntia ei ole tähän soppaan perehtymisessä aika eikä mikään. Itse aloitin sen jo viime vuosikymmenen alkupuolella ja vähän väliä tulee vastaan jotain uutta.
Maailman tyhmät ja ahneet saavat aikaiseksi enemmän vahinkoa kuin arvaatkaan.
Hakki
Mulla on jossain jemmassa Joseph Stiglizin haastattelu tammikuulta 2007, mutta en hiljattaisen muuton takia pysty jäljittämään tarvittavaa arkistotallennetta. Siinä kumminkin ennustetaan tämän kriisin kehittyminen aika lailla nappiin lukuun ottamatta AIG:n johdannaiskeinottelujen takia keikahtanutta Lehman brothersia ja niin edelleen, aina kansantalouksien romahtamisiin saakka.
Netistä löytyy kumminkin aika hyvin äijän asiantuntemusta. Kannattaa perehtyä, vaikka kyseessä onkin mikä lie puoliälyinen hörhö, jolla on taloustieteen Nobel ja joka on Maailmanpakin ex-pääjohtaja.
Siinä on hyvä lähtökohta aloittaa foliohattuosaston naurettaviin teorioihin perehtyminen. Stigliz on meinaan Alex Jonesin vakkarihaastateltavia niin kuin moni muukin täyskahjo.
trendejä ammatikseen ihmettelevä Gerald Celente on kanssa tosi hupaisa hörhö, jonka jorinoita löytyy jopa YouTube-kanavaksi asti.
Satunnainen raportoija
Stiglizin arvioita vuodelta 2007 olisikin mielenkiintoista lukea/nähdä. Nimeä tai brändiä on ainakin ihan riittämiin.
Foliohatuista en mitään ymmärrä mutta ei minua montaa kertaa tarvitse yrittää vakuuttaa siitä, että maailman ahneet saavat aikaiseksi enemmän vahinkoa kuin arvataankaan.
Olen nyt ehtinyt katsella suosittelemastasi linkistä http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/money-power-wall-street/#a ensimmäisen osan melkein loppuun. Tiukkaa asiaa, ilmeisesti samaa, jonka perusteella Taloussanomat suuren paljastusartikkelisarjansa teki?
Hakki
”Nolla vaihtoehto” olisi kuolla, tai kuolla niille poliittisille vaihtoehtoille joista olemme usein puhuneet. Vaihtoehdot - tosiasiassa - eivät ole uusia, sillä vaihtoon sisältyy ehdonalainen ja voi sisällyttää itseensä vain mikä on jo osa itsestämme ja minkä jo ennestään tunnemme. Ne ovat jääneet käyttämättömiksi, joko paremman tullessa esiin, mikä taas voisi olla vain muunnos vanhasta. Tai sitten - vallan uusi keksintö - innovaatio. Innovaatiot ovat yleisiä teknologian tasolla, mutta ei koskaan mahdollisia uskomusten joukossa, lukuunottamatta vähäisiä pinnalla esiintyviä adjustments. Teknillisellä tasolla voidaan tehdä aina ja paljon parannuksia lisäämällä vanhaan, mutta todellisia revolutionäärisiä muutoksia syntyy vain uusien rakennusmateriaalien tullessa päivänvaloon. Uskomusten joukossa sellaista ei voi tapahtua, sillä ne ovat staattisia olemukseltaan, käsitteitä, joihin ”uutta” isäämällä niiden rakenne muuttuisi aivan toisenlaiseksi josta parhain todiste on ideologien jatkuvasti lisääntyvä corruptio. Ehkä voitaisiin myöskin sanoa, että corruptio on ainoa tie, tapa, päästä eroon uskomusten kahleista? Niitä ei voi tuhota telomalla ”vääräuskoiset”, infadels, poliittiset, tai uskonnolliset, jollei sitten tuhota jokainen - viimeiseen iikkan. Vastuksesta uskomusten ”infadels” saavat voimaa loputtomiin MIELIPIDE taisteluihin.
Ajatteles, jos lakkaisimme käyttämästä poliittisia ja uskonnollisia mielipiteitä - demokratian eripuraisia tuhovälineitä - ja käyttäisimme mielipiteet vain teknillisissä asioissa? Silloin, mitä useampia mielipiteitä sitä parempia keksinnöt olisivat.
Polkupyörä Armstrong sotki kaus dobingin avulla, mutta kuten tiedät, joutui liriin ”loppumatkallaan”. Kansan tullessa valppaammaksi poliittiset ja uskonnolliset dobarit ovat joutumassa samanlaisiin vaikeuksiin.
Karl
Käsitykseni mukaan yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja "henkitieteissä" (=muut kuin luonnontieteet) on yhteinen ongelma, absoluuttisia totuuksia on enempi vähempi. Suurin osa, elleivät peräti kaikki totuudet ovat arvoihin, aikaan ja yhteisöön juurtuneita, totuuksiksi hyväksyttyjä ihmisten kehittämiä intrasubjektiivisuuksia. Ja kun ihmisten yhteisistä asioista ja niiden hoitamisesta on kysymys uskon taas entistä varmemmin suurten lukujen lakiin, normaalijakautumaan ja sinikäyrään.
Sanot " Niitä ei voi tuhota telomalla ”vääräuskoiset”, infadels, poliittiset, tai uskonnolliset, jollei sitten tuhota jokainen - viimeiseen iikkan." Lajin säilymisen kannalta radikaalit, sinänsä rationaaliset ratkaisut eivät liene kovin toivottavia tänä aikana, jolloin intrasubjektiivinen yhteiskunta on valjastanut jo osan luonnontieteistä tuhon töihin?
Onkin monessa mielessä varsin positiivista, että "ideologien jatkuvasti lisääntyvä corruptio (corrptio ei tarkoittane esim. lahjontaa vaan esim. ruostumista?)" vähentää perusteettomaan taikauskoon pohjautuvia mielipiteitämme, korvaten ne (toivottavasti) vähemmän vahingollisilla uskomuksillamme. Mitään muuta toivetta tilanteen ratkaisua lähemmäksi pääsemiseen ei taida olla, kuin ilmaisun spesifiikkisyysvaatimusten lisäämisellä, tiedon oikeellisuuden tarkistamisella ja ratkaisuprosessien läpinäkyvyydellä
Muuten; sillä nollavaihtoehdolla tarkoitin kyllä meidän tavanomaista reaktiotamme hankalissa tai ajattelua vaativissa ratkaisuissamme. Olla tekemättä yhtään mitään ja korkeintaan seurata sivusta miten maailma heittää.
Hakki
Onko, tai tarkoitatko ”henkitieteistä” puhuessasi, että niihin sisältyisi jokin ”absoloottinen totuus” kuten asian ilmaisit? Kuinka voisit esittää jotakin ”absoluuttista” samassa yhteydessä? Ensinäkin meistä ei kumpikaan tiedä - jos olemme rehellisiä, vaikka vain itsellemme - mikä totuus on, sanallista ilmaisua lukuunottamatta. Tarkoitatko jotakin pysyvää, muuttumatonta käyttäessäsi totuus sanaa? Itse käytän sitä vain suhteessa asioihin, enkä suinkaan johonkin sellaiseen joka on tietopiirimme ulkopuolella. Emmehän voi mennä tuntemaamme kauemmas, ei edes Higgs boson particle theory/ prinsiipien avulla - ei ainakaan toistaiseksi ole varmuudella päästy absoluuttiseen.
Sanoessasi uskovasi ”suurten lukujen lakiin” jonka peitenimi tässä yhteydessä olisi demokratia? mutta todellisuudessa onkin massojen tyrannia, ja että suuremmilla lukumäärillä olisi intelligenttiset ratkaisut enemmän mahdollisia. Sorry my friend, but that is what the world is doing this very moment! And where have we come?
En tiedä kuinka vähemmän ”ruostuneet” yhteiskunnalliset arvot voisi viedä muuhun kuin lisääntyvään corruptioon. Olemmehan kilpailuun rakentuneen yhteiskunnan jäseniä - jokainen iikka - ja se vaatii aina kiihtyvää kilpailua ja kilpaan, ollakseen voittaja, tulee lyödä vastustaja pois laudalta.
En katsoisi ”vähemmän vahingollisilla” uskomuksilla olevan mahdollisuutta vähentää sekasotkua jonka olemme luonneet. Sanon olemme luoneet, siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme ympäristömme tulosta halusimme sitä tai emme ja voimme ajatella ja toimia vain ympäristön ohjelmoinnin mukaisesti. Kuvittelemme olevamme siitä erillisiä ja sekin - kuvitelma - on osa samaisesta ohjelmoinnista. Tuolla kuvitelmalla luomme eliittikäsitteen, ja kumminkin toimimme samassa oravapyörässä, ehkä käsitteellisesti laajemmassa, muttei yhtään lähempänä reallista.
Karl, we have a problem, a perseption problem.
Ilmeisesti en osaa julkituoda ajatuksiani. Olet nimittäin ilmeisesti ymmärtänyt tarkoitukseni jokaiselta osin lähes päin vastaiseksi.
Henkitieteissä ei ole sen paremmin absoluuttisia kuin objektiivisia totuuksia, korkeintaan intrasubjektiivisia, siis yhden ryhmän sisäisesti totuuksiksi hyväksymiä. Siis mielipiteitä.
Suurten lukujen laki ei ole peitenimi demokratialle vaan todennäköisyyslaskentaan, tapahtumien satunnaisuuteen liittyvä tosiasia. "Suurten lukujen lailla tarkoitetaan sitä, että tapahtuma ilmenee ennemmin tai myöhemmin, kunhan sille annetaan tarpeeksi monta mahdollisuutta." Löytyy googlettamalla. (Englanniksi Law of large numbers)
Tuosta "ruosteesta"; juuri koska henkitieteet ovat suhteellisia ne muuttuvat ja näitä "arvoihin, aikaan ja yhteisöön juurtuneita, totuuksiksi hyväksyttyjä ihmisten kehittämiä intrasubjektiivisuuksia" voidaan tietoisesti muuttaa. Ei siinä välttämättä mitään absoluuttisesti uutta luoda mutta ihmiselle, jo olemassa olemisensa rajallisuudesta johtuen suhteellinenkin muutos saattaa olla merkittäväkin uudistus. (Esimerkiksi aikakaudet Maosta Dengiin tai Gorbasta Jeltsiniin jne.)
Sinikäyrään uskoessani uskon ilmiöiden, siis näiden henkisten intrasubjektiivisuuksien vaihtelevan säännönmukaisesti tai lähes säännönmukaisesti ääripäästä toiseen optimin ollessa jatkuvasti kulkevan siinä keskellä. (Esimerkiksi täysin suljetusta täysin avoimeen, talouden protektionismista sen rajoittamattomaan vapauttamiseen, pakkovallasta täyteen pidäkkeettömyyteen jne.)
Kaikilta osin olemme ympäristömme ja evoluution tulosta, aina historian alkuhämäristä alkaen. Evoluutio on ehkä sallinut toiminnallemme mahdollisuuksia, joita muilla nisäkkäillä ei ole. Mutta se ei tee meistä sen parempia eikä huonompiakaan, ainoastaan erilaisia. Varsinkaan elitismiin (ylemmyyteen muiden eläinten tai luonnon yli) ei todellakaan ole aihetta, ellei lisääntynyt tietomme ala vähitellen kääntymään vastuullisuudeksi suhteessa luontoon ja kaikkiin eläimiin.
Hakki
I do agree that we have a problem. Perception is one of them, reception another and thirdly and not least - conception. Communication is the minefield of misunderstanding. However, by coming openly forward about, as you have done, is the only way to untangle tough “knots”. Alexander The Great used sword in similar situation, but that was a very long time ago and if we take in count our Evolutionary development we should be able to solve our problem without “sword”.
“Satunnaisuuteen liittyvä tosiasia” herättää kysymyksen todenperäisyydesn kyseenalaiseksi. En suinkaan tahdo kinata kanssasi teoreettisia asioita. Ne ovat matemaattisia ”totuuksia” ja ehdottomia matemaattiseen ajattelutavan tuloksia. Mutta jos ottaisimme huomioon kuinka johdonmukaisuus aina johtaa sen itsensä mukaiseen lopputulokseen, niin sellaisella johtopäätöksellä kieltäisimme mahdollisuuden jonkin todellakin uuden tulemisen. Se - uusi - ei olisi enään tuntemaamme matemaattiseen kaavaan soveltuva ja siksi olisimme pakotettuja hylkäämään uuden olemmassaolon - ja johdonmukaisuuden mukaan ”polkisimme paikallaan” - ja sitähän juuri olemme tehneet viimeiset 2000 vuotta, vain pskologisessa käsitteessä, tietenkin.
Teoriassa tiede on havainnut ihmisen eliniän mahdollisuuden rajattomaksi, mutta meidän lyhytaikainen olemassaolo ei antane mahdollisuutta nähdä pitkäaikaisia, hitaasti tapahtuvia muutoksia ja johdonmukaisuuden mukaan emme ole sellaisen ymmärtämiseen kypsiä. ”Absoluuttisen uutta” emme tietekään voi tuntea sillä tuntemisen edellytyksenä on image jonka avulla voimme tunnistaa ja absoluuttisen uudesta meillä ei voi olla kuvaa.
Mitä tapahtuu jos jätämme kaikki uskomukset ja kaavamaisuudet pois, sinikäyrä mukaanluettuna, ja katsomme asiaa ilman omien tai muiden mielipiteitä? Tuolloin joudumme katsomaan asioita kuin ne ovat ja esiintyvät. Ei mitä me kuvittelemme niiden olevan, vaan täysin ilman, niin toisten kuin omienkin mielipiteiden. Eteen tulee blank page, aivan kuin tässä kompuuttorissa, ja jos voimme katsoa vain sen valkoista osaa, siinä ei ilmene, eikä ole mitään muuta kuin muuta kuin valkoista. Mutta niin pian kuin näemme tyhjän tilan haluamme täyttää sen opituilla tiedoillemme ja opitun luonteeseen kuuluu olla staattinen ja tuon tilan ominaisuus on katsoa ja nähdä, ja on mahdollista vain staattisen, opitun mukaisesti. Opitun sidonnaisuus estää näkemästä sellaisen mikä ei ole osa opittua ja siksi tyhjään, valkoiseen ei tule, eikä voi tulla mitään uutta. Ja kun olemme haluttomia katsomaan tyhjään, täytämme sen tiedolla, tajuamatta, että mitä emme tiedä emme voi oppia tietämään tietämämme avulla.
”Kaikilta osin olemme ympäristömme ja evoluuttion tulosta, aina historian alkuhämäristä alkaen. Evoluuttio on ehkä sallinut toiminnallemme mahdollisuuksia, joita muilla nisäkkeillä ei ole, *** tai emme tiedä olevan*** Mutta se ei tee meistä parempia eikä huonompiakaan, ainoastaan erilaisia” Todellisuudessa olemme vaatineet ja hyväksyneet elitismisen erilaisuuden kaavassa. Mutta sehän ei muuta tosiasioita, ainoastaan tulkintoja - tosiasioista.
Karl
Toivottavasti meitä ei kuitenkaan, ainakaan lähiaikoina nähdä miekat heilumassa Helsingin ja Sidneyn puolessa välissä? Taitaisi olla suurin piirtein Kalkutassa? Siinäkin olisi paikallisella poliisilla ja ihmisillä naurussa pitelemistä?
PS.
Tarkastuksen jälkeen puoliväli taitaa sittenkin olla ennemminkin Myanmarissa, entisessä Rangonissa nykyisin Yangon.
Lähetä kommentti