tiistai 23. lokakuuta 2012

Euroopan Alueiden Liittovaltio


Missä EU siellä ongelma, vai oliko sittenkin euro, joka oli Timo Soinin suuri ongelma? Mutta valuviasta huolimatta, euro on alun alkaenkin suunniteltu maailman, vielä tällä hetkellä, suurimman kotimarkkinan valuutaksi. Ja näyttää siltä, että manner Euroopan suurimmat kaksi valtiota aikovat vaikka kaksin pitää huolen siitä, että se muodostaa tulevaisuuden EUn kovimman ytimen.

Tähän mennessä suurimman uhan eurolle ja EUlle ovat muodostaneet Pohjois - Atlantisen finanssijärjestelmän suuret kansainväliset rahoituslaitokset, euromaiden poliitikkojen kyvyttömyys tehdä nopeasti konkreettisia ja ongelmien perussyyn poistavia, radikaaleja ratkaisuja. Vähitellen ja hivuttamalla kaksi keskeisintä valtiota on tehnyt selväksi, että euro pysyy "come hell or high water" kielellä, joka myös anglosaksisessa maailmassa ymmärretään. Samalla suurin uhka on siirtymässä veden taakse, ensin pienen mutta myöhemmin ehkä ison veden taakse?
 
Isolta Britannialta on EU perinteisesti sietänyt paljon sellaista, jota Saksa ja Ranska eivät purematta muilta jäseniltä niele. Jäsenmaksualennukset, veroparatiisit ja harmaan talouden kitkemisen estäminen ja anglosaksien pankkijärjestelmän tuomat muut epäkohdat muutamana esimerkkinä. Nyt ollaan sitten niin pitkällä, että julkisuudessa vakavasti mietitään kannattaako toimimatonta EUn kehittämistyötä jatkaa brittien aktiivisesti vastustaessa jopa yhteisön valuutan onnistumismahdollisuuksien tervehdyttämistä? Mutta onko Britannian jättäminen Euroopan ulkopuolelle edes mahdollista?

Ison Britannian saarelainen maailmanvalta on aina pyrkinyt ulkopolitiikassaan huolehtimaan siitä, että mannermaan puitteissa ei pääse syntymään mitään sitä uhkaavaa. Se on aina onnistunut pelaamaan tilanteen sellaiseksi, että yksimielisyyttä ei mannermaalle synny. Se voi sen itse, omalla toiminnallaan estää. Jatkaako se nyt vain vanhaa peliään? Jos näin on, ja niin nyt näyttää, se ei hyvää lupaa EUn tulevaisuudelle.

Koska kannatan kattavaa Euroopan Unionia, Suomen jäsenyyttä siinä, liittovaltiokehityksen edistämistä vaikeuksista huolimatta ja Euroopan kotimarkkinan, verotuksen ja rahoitusjärjestelmän yhtenäisyyttä mieluummin aiemmin kuin myöhemmin, ja pidän Ison Britannian osallistumista eurooppalaiseen yhteistyöhön onnistumisen ehtona, panen toivoni tällä hetkellä kateissa olevan eurooppalaisen johtajuuden löytymiseen.

Jotain uutta tarvitaan, koska nykyisiin kansallisvaltioihin pohjaava väestö-, talous-, historia- ja kulttuurijakautuman erikokoisuus ja -tasoisuus näköjään estää todellisen etenemisen kansalaisten Euroopan muodostumiselle. Nykyisellä rakenteella tästä ei taida tulla lasta ei...

Eilen Meilahdessa putkahti esille mielenkiintoinen ajatus ja uusi näkökulma entistä kansanvaltaisemman ja demokraattisemman, todellisen Alueiden Euroopan synnyttämiseksi. Korvataan kansallisvaltioiden muodostama Euroopan Unioni, Euroopan alueiden muodostamalla Euroopan Alueiden Liittovaltiolla.

Hyvän pohjan muodostaisivat nykyisten valtioiden aluehallintoyksiköt, joista osa jo muutenkin harkitsee irtaantumista "keinotekoisesta" kansallisvaltiostaan Baskit, Pohjois-Irlanti, Skotlanti, Katalonia, Pohjois-Italia, Lappi ja Pohjois-Suomi, Belgian flaamit ... Saksasta 16 osavaltiota, Isosta Britanniasta 9 hallintoaluetta Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti ja merentakaiset alueet, Ranskasta 22 alueeseen, regioniin ja 5 merentakaiseen alueeseen jne. jne.

Liittovaltion rakenne voisi lähtökohdiltaan hyvin olla vaikkapa USAn rakenteen kaltainen;  kongeressi, ylähuone ja rinnalla itsenäinen korkein oikeus .... Eiköhän sitä ole jo riittävästi eri puolilla maailmaa sovellettu ja itse rakenne hyväksi havaittu?

Uhrataan kansallisvaltiot ja nationalismi yhteisen Euroopan rakentamiseksi. Gordionin solmu on avattu, tosin Euroopassa, ei Aasiassa. Eiköhän panna toimeksi?


PS.

Jos et joskus rakenna pilvilinnoja, tuskinpa koskaan rakennat mitään muutakaan.





6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

ei onnistu. Kansallisvaltioiden Euroopasta ei tule koskaan liittovaltiota. Niin erilaisia me olemme kulttuuritaustaltamme ja tavoiltamme. Ei tarvitse ajaa kuin tuosta joen yli Ranskaan toiseen EU -pääkaupunkiin, kun huomaa kaikessa eron, kuin yö ja päivä. Eurooppaa ei voi verrata USA:han tai Kanadaan, jotka ovat eräänlaisia kulttuurien sulatusuuneja. Kanadakin pienin (tai oikeastaan suurin) varauksin, sillä ranskalaisen kulttuurin Quebec ei koskaan ole henkisesti sulautunut muuhun Kandaan. Sielläkin olen paikan päällä muutaman vuoden aikana Ottawasta käsin kokenut, kuinka joen ylittäminen Hullin puolelle avasi täysin toisen maailman ja kulttuurin.

Minusta ajatus Euroopan liittovaltiosta on kuolleena syntynyt. Jo nyt nostaa kansallistunne eurooppalaisissa valtioissa päätään (mm. Heiderin Itävalta), täällä Saksssa sitä menneestä historiasta johtuen hieman "hävetään", mutta ei se minnekään kadonnut ole.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Olet varmasti ainakin arkisen käytännön kannalta minua tietävämpi asiantuntija. Minuakin kuitenkin mietityttävät myös vaihtoehdot.

Väittäisin, että kaikesta julkituodusta huolimatta juuri Eurooppa on sulatusuuneista suurin. Meillä lokeroituminen ja rajat ovat historian myötä lokeroineet "kansallisvaltiot" USAa, Kanadaa tai vaikkapa Australiaa tehokkaammin. Lisäksi Euroopan valtiot muodostavat pohjan nykyisille Amerikkojen, Australian ja osin Aasiankin väestölle.

Sitä paitsi en todellakaan väitä, että kansallisvaltioiden Euroopasta tulisi liittovaltio. Olen päinvastoin pohtimassa, että koska liittovaltio ei, monestakaan syystä näytä mahdolliselta, meidän pitäisi hylätä nykyinen kansallisvaltioiden lähtökohta ja rakentaa yhteisö aidosti alueiden pohjalta.

Alueidentiteetti nousee kansallisuusidentiteetin yli, vaikka kansallisuusaatetta on "syötetty" kansalle jo noin 100 vuotta. Siis vasta noin 100 vuotta. Ehdotan, että kuopattaisi kansallisuusidentiteetti sitä vahvemman alueidentiteetin tieltä.

Nationalismin korvaisi eurooppalaisuus, josta valitettavasti jonkin ajan kuluttua - 5-50 vuotta - muodostuu uusi eurooppalainen nationalismi.

Anonyymi kirjoitti...

+++ Alueidentiteetti nousee kansallisuusidentiteetin yli, vaikka kansallisuusaatetta on "syötetty" kansalle jo noin 100 vuotta. Siis vasta noin 100 vuotta. Ehdotan, että kuopattaisi kansallisuusidentiteetti sitä vahvemman alueidentiteetin tieltä. +++

Hakki,

arvoisa herra vastaväittäjä:

Eräs alueiden itsenäisyyden maantieteellinen peruspilari on yhteinen tahto. Euroopalla ei ole yhteistä tahtoa, enkä usko että koskaan tulee. EU-Eurooppa on nyt kuin järkiavioliitto, jossa on tullut riitaa rahasta. Iso riitahan tässä liitossa on jo päällä, ja "avioero" häämöttää. Rahastakin voidaan jopa sotia.

Se että siirtolaismaat ovat enemmän tai vähemmän sulatusuuneja, ei merkitse sitä, että kansallisvaltiot omilla sijoillaan muodostaisivat yhdessä sulatusuunin. Asenneilmasto esim. Kanadassa, jonka oloja ja mentaliteettia tunnen kymmen vuoden ajalta, on täysin erilainen eurooppalaiseen verrattuna. Siirtolaismaissa ollaan kaikki muukalaisia ja se yhdistää. Kanadassa yleisesti kuulemani kysymys oli, mistä olet tullut? Ja sitten seuraava: miksi et tullut aikaisemmin. Kansallisvaltioiden Euroopassa en maahanmuuttajana ole koskaan kokenut vastaavaa kysymyksenasettelua. Koen täällä olevani aina muukalainen (jota en Kanadassa koskaan kokenut), joskin suomalaisena varsin siedetty sellainen.

En näe, että kansallisuusaatetta on mitenkään syötetty, se saattaa olla jopa geeniperinnössä tai äidinmaidon kautta saatuna.

tutkija Pohjanmaalta



Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Saatat olla oikeassa siinä, että Euroopalla ei ole yhteistä tahtoa. Tai sitten et.

Historian myötä tahdoksi on saattanut kehittyä halu rauhaan. Sanon saattanut, koska pitkään jatkuneen rauhanjakson jälkeen on meille kaikille varmaan vaikeaa edes mieltää mitä uusi maailmapalo, vaikkakin esimerkiksi vain perinteisin asein todella näyttää, tuntuu ja orjuuttaa.

Meillä Euroopassa on kokemusta vain tästä viimeisestä onnistuneesta rauhanprojektista. Siis ainakin tähän asti onnistuneesta. En ole mitenkään kiinnostunut miettimään, mitä tapahtuu, jos tämäkään ei onnistu.

Nationalismin kehittymisellä haluttiin kansakunnista tehdä sotilaallisesti riittävän vahvoja kestämään naapureiden paineet. Olisiko yhtä mahdollista ajatella, että kun luontaista vihamielisyyttä ei Euroopan sisällä ole, ellei sitä tarkoituksellisesti taas kehitetä, voitaisi alkaa rakentamaan sitä eurooppalaista identiteettiä juuri siitä; erilaisuuksien kohtalonyhteydestä?

Kansallisuusaate on keinotekoisesti luotu suurimman yhteisen nimittäjän periaatteella. Ja ihan hyvä niin. Mutta eikö olisi aika ottaa seuraava askel? Purkaa kansallisuusaate kaikkea ohjaavan ohjenuorana ja hyväksyä tilalle alueellisuus osana Eurooppaa?

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Purkaa kansallisuusaate kaikkea ohjaavan ohjenuorana ja hyväksyä tilalle alueellisuus osana Eurooppaa?

Mitkä ovat vaihtoehdot? +++

Kansallisuusaate voidaan purkaa hylkämällä demogratia. Äänestämisen kautta sitä ei koskaan saavuteta.

Vaihtoehdot? Palaataan yhdistyneeseen Eurooppaan hyvin löyhässä muodossa. Ehkä takasin Euroopan hiili- ja teräsunioniin jolla pidettäisiin kaksi vahvinta kiinni toisissaan. Ja ei ainakaan Euroa eikä nykyisenkaltaista vapaata liikkuvuutta. Molempia näitä on käytetty väärin ja se häiritsee tai paremminkin järkyttää demokraattista järjestelmää. Ääriliikkeet saavat siitä vain ilmaa siipiensä alle.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Vapaaehtoisesti takaisin palaaminen on jostain syystä ihmiselle ja itse asiassa kai ainakin kaikille nisäkkäille aika vaikea temppu? Siis ainakin vapaaehtoisesti.

Miten purkaa sellainen, joka on meidän ikioma jutta ja varsinkin, jos se on tämänhetkisen identiteetin kulmakiviä? Eikä tarjolla ole muuta sitä korvaavaa identiteettiä? Kansallisuusaate auttoi näkemään suurempia kokonaisuuksia ja niiden hyötyjä selviytymisessä, eikä senkään siunauksellisuudesta aikoinaan vallinnut yksimielisyys. Samaa tekee myös eurooppalaisuus nyt, runsaat 100 - 150 vuotta myöhemmin.

Kansallisvaltiota käsittelevästä Wikipedian artikkelista (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallisvaltio) minulle jäi erityisesti mieleen sen viimeinen sitaatti "Italian yhdistämistä ajaneen Massimo d'Azeglion muistelmia, joissa hän toteaa, kuinka "Italia on tehty, nyt täytyy tehdä italialaiset" Se yhden kansallisvaltion perustamisen geeniperinnöstä tai äidinmaidosta ja aatteen pitkästä kestosta?

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että EU ja erityisesti euro näin jälkikäteen tarkasteltuna ovat huonosti toteutettuja, toiveajatteluun perustuvia hankkeita. Samoin siihen, että vapaata liikkuvuutta käytetään väärin hyväksi. Mutta asettaisin siitä huolimatta kyseenalaisemmaksi vaihtoehdoksi paluun mihinkään entiseen, sillä ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä. Ilmeisesti vain on niin, että Suomen lisäksi myös muissa jäsenmaissa, broilerit eivät vain osaa?

Ääriliikkeitä, sen paremmin kansallisuusaatteen kuin muunkaan ideologian ääriliikkeitä ei suitsita taipumalla niiden agendaan. Ei niiden pelosta eikä omasta mukavuudenhalusta.

Tällaisena taviksena en demokratiasta, kirjoitettuna miten tahansa, en missään olosuhteissa olisi valmis luopumaan.