Puolustuksemme kolme suurinta uhkaa - Islanti, Islanti, Islanti

On se helppoa Kataisella ja opetuslapsilla. Kun kansalaiset Islannin ilmatilaa ajatellessaan pohtivat, kumpi mahtaa olla taas tämän itsepäisyyden perussyy, lähentyminen NATOon vai Pohjoismainen yhteistyö, ei opetuslasten tarvitse moisilla tuumailuillaan päätään vaivata. Heidän ajattelussaan molemmat vain lisäävät maamme turvallisuutta. 

Näin siitä huolimatta, että Itsenäisen Suomen historia on toistuvasti osoittanut moiset kuvitelmat turhiksi. Kummankin osalta.

Meillä on jo aivan riittävästi osoituksia siitä, mitä saadaan aikaan toiveajattelulla. Talvi- ja sen seurauksena jatkosota ovat siitä kalliita sotilaallisia esimerkkejä, suomettuneen Suomen perimä yhteiskunnallisen psykohistorian. 

On tietysti mahdollista ajatella, että Islannin ilmatilan valvontaan osallistuminen on hintaa siitä, että Yhdysvallat on ollut valmis myymään Suomelle aseita esimerkiksi risteilyohjuksia ilmavoimille, taktisia ohjuksia herätemiinojen kaukolevitykseen (henkilömiinoista luopumisen seurauksena), lähialueen ilmatorjuntaohjuksia, panssaritorjunta ja meripuolustusohjuksia… . Jos näin on, olemme todella surkeita kauppamiehiä, eikä tilanteen näin ollen, asian todellista olemusta kukaan ”vastuullinen” varmasti suostu paljastamaan.

Vai voisiko olla niin, että kun ei Libyaan päästy mukaan edes Ruotsin siivellä, virhe on korjattava lentelyllä Venäjän ja NATOn kannalta yhdellä maailman tärkeimmistä merialueista? Osana NATOn itselleen ottamaa valvontatehtävää?

Ei ole Suomen kannalta riittävää tietää mitä ajatellaan Washingtonissa, Berliinissä, Brysselissä, Tukholmassa tai Reykjavikissä. Enkä väitä, että opetuslapset edes sitä tietäisivät. Mutta heidän kannattaisi uhrata hetki myös ajatuksille siitä, mitä ajatellaan Suomessa ja Moskovassa?

Onneksi Suomi - lue Katainen - sentään tekee itsenäisesti oman päätöksensä. Tosin odotetaan, että Ruotsi ensin tekee päätöksensä. Jos se on myönteinen, Katainen liittää Suomen Islannin Ilmasirkukseen, jos taas kielteinen Suomikin jättäytyy osallistumasta. Mutta itsenäisesti. Miksi? Ei kai edes Katainen kuvittele, että Ruotsi nyt suostuisi puolustamaan Suomea tai edes itseään Karjalan Kannaksella?

Niin ikään onneksi Suomi ei sentään vielä ole päättänyt onko kyse vain ilmavoimien harjoituksesta vai tunnistus-, valvonta-, käännytys- vai ilmatilan puolustustehtävästä. Jää sentään vielä muutama mahdollisuus edetä suuntaan tai toiseen. Tai minne muualle tuuli sitten milloinkin kuljettaa. Tällä varmaa haetaan sitä luottamusta Suomen kannan pysyvyyteen, joka turvaneuvostoäänestyksessä taisi olla muilta kateissa?

 

Suomi on siis mukana antamassa. Vaan mitä olemme saamassa? Ainakaan oman maamme puolustusta emme voi rakentaa sen paremmin NATOn kuin Venäjänkään varaan. "Blokkien" puskurivyöhykkeiden puolustamisesta ovat kiinnostuneet vain puskurivyöhykkeet itse. Tositilanteessa niiden kohtalona on tulla ensimmäisinä osaksi sotatoimialuetta. Se ei liene Suomen turvallisuuspolitiikan tavoite?

Kun omaa puolustusta leikataan kuin viimeistä päivää herää erityisesti kysymys, mitä teemme Islannissa? Emme ainakaan ole karsimassa kulujamme, olemmehan itse asiassa auttamassa köyhää NATOa karsimaan omiaan. Kissa kiitoksilla elää.

Islanti, sen paremmin kuin Ruotsi tai Norjakaan ei ole halukas ilmatilan valvontaan Itärajallamme, Islanti ei edes kyvykäs. Eikä ainakaan Suomen intressien vuoksi. Ei tänne Suomea tai suomalaisia kukaan koskaan tule puolustamaan. Itse se meidän on tehtävä, jos haluamme. Ja tapahtuupa  alueemme loukkaaminen miltä suunnalta tahansa. 

Suomenlinnassa, Kustaan Miekan portin pieleen kirjatut lauseet ovat äärimmäisen hyvä ohje myös vastaisuudessa. Natosta ei näillä näkymillä ole meille turvatakeeksi, rajamaa kun olemme. Ennen kuin Nato ehtii edes herätä, meidän ylitsemme on jo kävelty. Ja herra paratkoon, jos Nato sitten vielä päättää kävellä meidän yli uudestaan. Eiköhän vaan olisi parempi pitää huoli omasta puolustuksesta ja itsenäisistä Venäjä-suhteista? 

Ei ole Suomen eikä varsinkaan Suomen ilmavoimien asia valvoa Islannin ilmatilaa. Sen on NATO ottanut vastuukseen. Hoitakoot itse itselleen vapaaehtoisesti ottamansa vastuun? Eikö NATOn peruskirjan 5 artikla tarkoita juuri tätä?