Uskomatonta NATO - kähmyilyä

Matkailin eilen Baltiassa, siis kävin Tallinnassa. Olin hämmästynyt kuullessani laivassa ystävältäni, että Suomi osallistuu ja on jo jonkun aikaa osallistunut Horneteilla siihen Baltian ilmatilan valvontaan, jonka NATO on ottanut tehtäväkseen. Oli kuulemma aamulla televisiossa todettu vahvistivat muutkin ystäväni. Jo senkin vuoksi, usein ilmaisemani vastustukseni osallistumisesta Islannin ilmatilan valvontaan on jälkijättöistä ja turhaa. Fait accompli.

Vaan oliko? Katsoin nyt eilisen aamu-TVn YLE Areenalta. (Ihana tuo mahdollisuus.) Keskustelijoina olivat puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö ja ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen. Ohjelmassa puhuttiin Suomen osallistumisesta NATO-harjoituksiin Baltiassa, ei osallistumisesta Baltian ilmatilan valvontaan. Ei siis operaatioon vaan harjoitteluun? Ei edes valvonnan harjoitteluun. Kävi siis ilmi, että kuulijat, jotka hyvin tunnen ja arvostan, olivat ilmeisesti kuulleet tai ymmärtäneet väärin. Niinhän meille itse kullekin joskus käy.

Vaan miksi palata moista pilkkua pyöristämään?
 
En jaksa uskoa, että ystäväni olisivat ainoat, jotka kuulivat väärin? Sitä ei ainakaan kukaan kuullut väärin, että Salolaisen mielestä olisi skandaali sekä hallituksen ja Tasavallan Presidentin arvovallan menetys, jos emme tavalla tai toisella Hornetteja sinne lähettäisi. Tämäkö nyt jää perusteeksi, jolla maatamme yritetään, kansan jatkuvasti ja selvästi ilmaisemasta vastustuksesta huolimatta hivuttaa NATOon? Ei vain entistä lähemmäksi NATOa.

Meillä on, historian tapahtumista huolimatta haluttu vannoa Pohjoismaisen yhteistyön nimiin. Se on mantra, joka todella onneksi toimii edes kaikessa muussa yhteistyössä, mutta meidän kannaltamme valitettavasti ei konkreettisessa puolustusyhteistyössä. Siis tosi paikan tullen tilanteessa, kun pitäisi lähettää joukkoja naapurimaan alueelle, sitä puolustamaan. Ei ole toiminut ennen, eikä toimi tulevaisuudessa. Kaikessa sitä ennen se voi hyvinkin toimia, on jo toiminutkin, ja toimii toivottavasti myös jatkossa. Mutta todellisesta Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä ei vain tule mitään. "Pelkäämme" niin eri vihollisia.


Jos ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja kuvittelee, että NATO harkitsee Islannin ilmavalvonnan luovuttamista alihankintana Suomelle ja Ruotsille, hänen arvostelukykynsä on pettänyt. Ja vielä enemmän se pettää, jos hän siitä huolimatta Suomen osallistumista siihen edes harkitsee. Ja mitä moinen kertoo pääministeristä, hallituksesta ja Tasavallan Presidentistä? Suomiko palkkasoturiksi?

Huolestuttavinta tässä onkin kuva, joka kansalaiselle jää suomalaisesta päätöksenteosta. Meillä tehdään ensin päätös ja jäädään sitten odottamaan Ruotsin kantaa.  Kun seuraukset iskevät päin pläsiä, varmaan lähtemistämme puolustellaan sillä, että Ruotsikin lähti? Kun ulkopoliittisen valiokunnan varapuheenjohtaja pitää todella vakavia ulkopoliittisia seurauksia mahdollisina, mikäli Venäjä testaa Pohjoismaista valvontayhteistyötä Islannin ilmatilassa - ja siihen tunnutaan meitä tällä väellä ja voimalla ajettavan - miten konkretisoituu hallituksen ja Tasavallan Presidentin vastuu? Millä he mitään vastuuta kantavat? Vai ovatko vain niin kovakalloisia?

Jos päätetään mennä NATOon, mennään sitten. Mutta sitä päätöstä ei tehdä yhden kokoomuksen eikä edes kahden voimalla. Se on tehtävä kansalaisten mielipiteen mukaan.



PS. klo 14.08

Tämä panee taas miettimään, missä sfääreissä eturivin poliitikkojemme ajatuskyky liikkuu. Onko heiltä todella lopullisesti kadonnut ote reaalimaailman hallintaan?