Viivalla on väliä

On sillä. Varsinkin jos sen puuttuminen voi johtaa tykistössä väärään maaliin ampumiseen. Sekaannusmahdollisuuksien välttämiseksi kenraaliluutnantti V.P.Nenonen vaati aikoinaan seiskaan (7) viivan.

Viiva poistettiin vuonna 2004 varmaan siitä syystä, että haluttiin omaksua muun maailman tapa kirjoittaa käsin tuo numero. Ja siellä ykkösessä (1) ei käsin kirjoitettaessa kuulemma näy tuota väkästä.

Valittavana oli siis kaksi strategiaa, poistetaan 1 väkänen tai seiskan poikkiviiva. Valittu ratkaisu saattoi olla perusteltu, mutta johti  sekasotkuun erityisesti äänestettäessä. Ääniä hylätään, mahdollisesti  tarpeettomasti eikä aina välttämättä olla varmoja onko vapisevin sormin vaalilappuun väännetty numero tarkoitettu esittämään seiskaa vai ykköstä.

Nyt opetushallitus kuulemma harkitsee viivan palauttamista seiskaan vuodesta 2016 alkaen.

Voin oikein kuvitella kuinka monta komiteaa on vuosien aikana perustettu ja kuinka monta kirjasin- / numerosuunnittelijaa, opettajaa, oppikirjatoimittajaa ja poliitikkoa on kokouksissa saanut istua pohtimassa viivan ja globalisaation syvintä olemusta. Ja taistelu on varmaan ollut veristä ja vastapuolien viha syvää.

Mutta taas on valtakunnassa kaikki hyvin. Siis vuoden 2016 jälkeen. Vai onko? Opetushallitus vasta harkitsee. Taistelu jatkuu. Jännitys kohoaa näin vaalien välillä. Nyt vaaditaan ehkä väitöskirjatutkimus aiheesta ennen lopullista päätöstä. Ja se muutetaan.

Ja sitten seiska-parkaa uudistetaan seuraavan kerran taas noin vuonna 2025.