Kyllä minä taas niin makeasti Espoon poliitikoille nauroin

Ihmeellisiä tapoja lisätä kansalaisten kiinnostusta demokraattisen maan politiikkaan nuo poliitikot keksivätkin. Äänestysiän laskeminen, nuorisojärjestöjensä avustusten lisääminen, kunnallisen puoluetuen rakentaminen, avustajamääränsä kasvattaminen sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla ja vaikkapa nyt jälleen kerran silmiini sattunut uutinen Espoon kunnallisista ammattipoliitikoista. Nämä keinot kaiken entisen lisäksi; "luottamus"toimet, toimet, virat, matkat, edustus...

Kyllä minä taas niin makeasti nauroin... ja nauraisin varmaan vieläkin, elleivät nuo elättimme olisi ihan tosissaan. Varmaan puolueiden ilmeinen luovuus muuallakin maassa riittäisi jopa siihen, että verot pannaan valtion maksettavaksi ja jokainen kansalainen saisi työpaikan ja toimeentulonsa ammattipoliitikkona?

Perusteluna nyt on se, että "Poliitikot kokevat jäävänsä virkamiesten armoille." Siis poliitikot haluaisivat, että alkaisimme maksamaan heille palkkaa siitä, että he johtavat ja valvovat niitä, joille jo ennestäänkin maksamme palkkaa? Niille, joita johtamaan ja valvomaan olemme heidät, kansalaisten edustajiksi kaltaisistamme valtuuttaneet. Eikö nyt viimeistään tämä todista, että valitsemamme edustajat ja puolueet, joita he edustavat eivät ole tehtäviensä tasalla?

Politiikka on ja sen pitää olla yleisten ja yhteisten asioitten hoitamista. Yleisten ja yhteisten asioitten valmistelusta, toimeenpanosta ja valvonnasta maksamme virkamiehille. Oman johto- ja valvontavastuumme olemme perustuslaissa luovuttaneet valitsemillemme edustajille lähinnä kai siksi, että meillä kaikilla ei voi riittää kiinnostusta ja aikaa kaikkeen? Sen sijaan valitsemillamme, puolueiden meille tarjoamilla ehdokkailla aikaa ja kiinnostusta onneksi tuntuu riittävän varsinaisen tuottavan työnsä lisäksi myös tähän. Nimenomaan onneksi, sillä ilman heitä ei ainakaan edustuksellinen demokratia voi uskottavasti toimia.

Poliitikko ei ole ammatti, se voi sen sijaan olla arvo. Eikä se arvostus kovin kaksinen taida olla? Vai olisiko se peräti luokaton? Vikamiehen rooli taas on ammatti-ihmisen rooli. Se on ammatti siinä kuin joku muukin. Tai sen ainakin pitäisi olla. Mikä mahtaa näiden broilereiden aikoina olla sen arvostus?

Voisivatko poliitikot olla mieluumminkin huolissaan vaikka siitä, että kansalaiset ovat jo aikaa sitten jääneet sekä puolueitten että puolueita edustavien poliitikkojen että virkamiesten armoille? Että yleisten ja yhteisten asioitten hoitaminen ei tavoittele hallinnon, tässä tapauksessa erityisesti hallinnon kulujen kasvattamista vaan asioiden hoitamista? Ettei meille käy kuin Kreikassa?


PS.

Ei liene kovin vaikea ymmärtää miksi puolueet haluavat siirtää poliittiset päätökset hallinnon kustannuksia lisäävät ja itseä koskevat päätökset yli vaalien?

Suulla suuremmalla:

"Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."