tiistai 30. lokakuuta 2012

Kuntavaalien kestokrapula

Poliittisessa vuodenkierrossa elämme nyt sitä tavallista krapula-aikaa, kun puolueet ja media surkutteleva alhaista äänestysprosenttia. Ei huolta. Se menee ohi. Noin parissa päivässä. Jälkiä jättämättä.

Nimimerkki: Kokemusta on


En yritä väittää, etteikö krapulaan olisi syytä, päin vastoin. Olemme jälleen saaneet nauttia politbyrokratiamme humalluttavasta eliksiiristä; vaaleista. Ja kun tuloksena muun ohessa on havainto, että yhä useampi äänioikeutettu on todennut, ettei moinen pelleily kannata edes sen verran, että näkisi vaivan äänestää meidän, jotka uskomme kansanvaltaan on syytä olla huolestua. Lisäksi me olemme ainoa porukka, joka kärsii siitä, että demokratiamme on puolueiden toimesta korvattu politbyrokratialla.

Mediassa hehkutetaan uusia tapoja kasvattaa äänestysvilkkautta. Niistä irvokkaimmat lienevät äänestyspakko, äänestyspalkkio, äänestysikärajan alentaminen tai vaikkapa puolueiden pitkät listat. Eikä tarvittaisi kuin yksi.

Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!


Blogeja ja nettikeskusteluja seuratessa käy selväksi, että ainakin pääsääntöisesti kirjoitukset ja kommentit kertovat, että kansalaisilta on mennyt usko suomalainen demokratiaan. Ja se koskee poliittista järjestelmää kokonaisuudessaan. Puolueisiin, puolue-eliittiin, poliitikkoihin vaalijärjestelmään, rahoitukseen jne. jne. Erityisesti kuitenkin siihen, että omilla toimilla voisi kansakunnan päätöksentekoon vaikuttaa. Ja ellei mitään todella uutta ilmaannu tulemme seuraavissa vaaleissa kokemaan jälleen ennätyksellisen suureksi kasvaneen nukkuvien puolueen.

Mutta kirjoittajat esittävät monia asioita mitä pitäisi tehdä ja toteuttaa toisin. Usein jopa yksityiskohtaisesti selvittäen miten heidän mielestään pitäisi toimia. Ja vaikuttaa siltä, että niitä paljonpuhuttuja vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle löytyy etsimättäkin. Vaikka kuinka monia.

Mutta tarkastelutavassa on itsensä pettämisen maku. Tavallinen tossunkuluttaja ei ole päättämässä, ei Eduskunnassa, ei edes valtuustossa. Siellä päätöksiä tekevät hallitus ja puolueet, joille kansalaiset ovat äänestämällä tai äänestämättä antaneet valtakirjansa hoitaa kansakunnan yleisiä ja yhteisiä asioita vaalien välillä. Eli kansalaisten mielipiteillä ei ole juurikaan vaikutusta puolueitten toimintaan. Varsinkaan vaalien välillä.

Voisiko olla toisin? Millä tavalla tavallinen äänestäjä voi vaikuttaa siihen, että politiikkaan palautuu moraali ja kansanedustajat saadaan vastaamaan toimistaan äänestäjille eikä puolueille? Miten perustuslain 29 § vastainen puolueitten ryhmäkuri saadaan voimaan ja sen rikkominen sanktioitua? Eli miten äänestäjien pitäisi toimia, että päättäisi tilanteeseen, jossa heidän sanomisellaan on merkitystä?

Varsin vähän puututaan kirjoittelussa siihen, voidaanko siihen päästä ja miten sinne päästään? Se kun ei ole helppoa porukalle, joka ei varsinkaan vaalien välillä ei enää itse voi kansakunnan tekemisestä päättää. Siis tavalliselle äänestäjälle.

Tällaisen tavallisen tossunkuluttajan vaihtoehdot, siis lailliset ja rauhanomaiset ovat aika vähäiset:
1. Äänestää "oikein" = mielestäni oikeaa ehdokas/puolue yhdistelmää.
2. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja äänestää oikein.
3. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
4. Perustaa uusi puolue ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
5. Jättää äänestämättä, eli nukkua yli vaalien.
6. Äänestää kirjoittamalla lippuun JOKU MUU. Esimerkiksi.
Minulle ei muita tule mieleen.

Taustaksi

Johtuen äänestysmenetelmästä (D´Hontin järjestelmä) suuret puolueet ovat aina etulyöntiasemassa ja muutokset ovat vaalista toiseen hyvin pieniä. Muutamien prosenttiyksikön suuruisia. Suurikaan "protestisiirtymä" joka ehkä näkyy äänimäärissä, ei näy paikkalukujen muutoksessa lainkaan.

Johtuen historiasta on meille kehittynyt kolmen - neljän suuren puoluekartelli (olkoonpa RKP sitten katoavana vaikka mukana siinä), jonka ovia nyt kolkuttelee puolueeksi muuttunut Vihreä liike. Tosiasia on kuitenkin, että hallitusta muodostettaessa kolmesta suuresta kaksi on aina mukana. (Ja tietysti RKP.) Ja ns. hyvävelikerho - Maan Tapa - poliittinen konsensus - poliittinen eliitti - korruptio on vain edellä mainittujen puolueitten aikaansaannosta. (Vihreät ovat vasta puolueeksi muodostuneet, eivätkä ilmeisesti ihan vielä täysivaltaisia kartellin jäseniä.)

Äänestysmenetelmä tiputtaa pois 1. vaihtoehdon.
Yhden yksittäisen ihmisen ääni ei kauas kanna, kun äänioikeutettuja on yli 4 miljoonaa. Tarpeellista äänikeskittymää ei ole saatavissa aikaan. Ja jos olisi se saattaisi vetää mukanaan enemmänkin henkilöitä, jotka eivät missään tapauksessa ole niitä "oikeita". Pelkällä oikean ehdokkaan/puolueen äänestämisellä ei mikään tule muuttumaan. Sama, joskin vielä korostuneempana on tilanne, jos ”oikeana” pitää ns. pelle puolue/ Pelle ehdokasta, siis vaihtoehtoa, jota ei missään tapauksessa ”oikeasti” äänestäisi. Nimittäin Pelle voi vielä tulla valittua ja vetää mukanaan muitakin ”törppöjä”.

Se, että vauhdittaisi 1. vaihtoehtoa lähtemällä itse mukaan ei toimi yhtään sen paremmin. Kuinka kauan kestää tulla puolueessa niin keskeiseksi, että pääsee mukaan ”lautakuntatyöhön”, kuntavaaliehdokkaaksi, kunnanvaltuutetuksi, eduskuntavaaliehdokkaaksi, kansanedustajaksi? Ja sitten vielä sellaiseksi, joka pystyy vaikuttamaan ryhmäpäätökseen? Sillä käytännössä ns. ryhmäkuri estää enemmistön kannasta poikkeavan äänestyskäyttäytymisen mahdollisuuden. Ja se on kerrasta poikki. Toisaalta, voidakseen edetä poliittisella urallaan henkilön on täytynyt samaistua muiden aktiivien toimintatapoihin jo siinä määrin, että muutosvoimaksi hänestä ei ole. Seura tekee kaltaisekseen. Siinä menivät vaihtoehdot 2. ja 3.

Viimeisin eduskuntapuolue on kansanliikkeenä 1970 -luvulla syntynyt vihreä liike. Puolueeksi se kasvoi vasta tänä vuonna. Ollaan jälkimmäisestä mielipiteestä mitä mieltä tahansa, kasvu riittävän isoksi ja sellaiseksi, että edes sen johto on sitä mieltä, että sen toimilla on ratkaisevaa merkitystä poliittiseen järjestelmäämme, on vuosikymmenien projekti. Toisaalta Eduskunnan ulkopuolella on puolueita yhtä monta kuin sisällä, eli 8. Ja uusia on taas perusteilla. Niitten viime eduskuntavaaleissa yhteensä saama äänimäärä jäi noin 1,5 prosenttiin annetuista äänistä. Eli edes yhtenä vaaliliittona, ne eivät saisi ensimmäistäkään kansanedustajaa uuden 3 % äänikynnyksen vuoksi. Joten 4. vaihtoehto ei ainakaan takaa muutosta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Sitten olisi vielä jäljellä valinta nukkuako vai käydäkö kirjoittamassa lippuun JOKU MUU, eli jättää tarkoituksella hylättävä äänestyslippu.


Moni äänestäjä on kertonut jättävänsä protestina vaalit väliin. Liittyy nukkuvien puolueeseen. Ei ihme, että nykyisin pääsemme noin 60 % äänestysaktiivisuuteen eduskuntavaaleissa. Ilmeisiä mielenosoittajia on ilmeisen paljon. Mutta toimiiko protesti?

Ei toimi. Jo monissa vaaleissa kommentaattorit, puolue-eliitin edustajat ja media taivastelevat pienentyvää äänestysaktiivisuutta. Päivän tai kaksi. Ja ymmärrettävästi kääntävät viestin itsensä kannalta parhain päin. ”Äänestäjät ovat tyytyväisiä, eivätkä siksi katso tarpeelliseksi vaivautua”. Kriittisimmät toteavat ”Liian monet ovat syrjäytyneet yhteiskunnan päätöksenteosta” ja jättävät asian siihen. Lopputulos on nukkujien kannalta sama. Eihän nukkujien ääniä edes lasketa, pelkkä vähennyslaskun tulos. Eihän se sisällä edes aktiivista tekoa. Sitä ei pidetä mielenilmauksena. Sitä pidetään demokratiaan kuuluvana osana, väistämättömänä ilmiönä, ”luonnonlakina”. Siinä meni 5. vaihtoehto.

Mitä sitten kertoo se, jos ”perinteinen” äänestystuloksemme Eduskuntavaaleissa
Äänestäneitä 60 %

joista hylätty 1 %

Äänestämättä jätti 40 %
muuttuu muotoon
Äänestäneitä 70 %

joista hylätty 20 %

Äänestämättä jätti 30 %
Täysin mahdollinen tulos, jos nykyisen puoluepoliittiseen järjestelmään kyllästyneet äänestäjät ymmärtävät, että annettu ääni, vaikkakin hylättävä ääni on aktiivinen teko. Se kun on mielipide, aktiivinen kannanotto. Kannanotto siihen, että yksikään tarjolla oleva ehdokas/puolue yhdistelmä ei äänestäjälle kelpaa. Ja se on erittäin merkittävä teko, sillä loppujen lopuksi millä muulla tavalla äänestäjä voi poliittiseen apparaattiin vaikutta? Tarkoituksella hylättävän äänen jättävä ei luovu äänioikeutensa käytöstä. Hän käyttää sen protestina, sillä ainoalla protestoimisen tavalla, joka on tarkoituksenmukainen. Eikä sen protestin merkitystä edes voida selitellä parhain päin.

Sanot ehkä; Mutta eihän mikään muutu? Eihän vaalin tulos muutu? Vastaan - Kyllä ja Ei.

Koska JOKU MUU ei ole henkilö, ääni hänelle kasvattaa vain protestin voimaa. Valinnat tehdään, luonnollisesti edelleen niitten henkilöitten joukosta, jotka ovat ehdokkaina. Koska JOKU MUU ei ole puolue, ääni hänelle ei ole henkilöiltä pois. Valinnat siis tehdään kuten ennenkin. Mutta, edellä olevaan esimerkkiin viitaten, jos 20 % äänioikeutetuista protestoi tavalla, jota ei voida selitellä parhain päin, kyse on valittujenkin ehdokkaiden laillisuuden kyseenalaistamisesta. Itse asiassa koko sen puoluepoliittisen järjestelmän laillisuuden kyseenalaistamisesta, jossa toimitaan.

Ja aivan varmasti sen viesti ymmärretään. Ei välttämättä puolue-eliitin toimesta. Ei ensimmäisellä kerralla. Mutta valittujen edustajien toimesta. Sillä ainoastaan he voivat olla kiinnostuneita seuraavien vaalien tuloksesta. Omalta kannaltaan.


Ja mietipä. Edellä esitettyyn verrattuna, mikä on vaihtoehto? Sillä demokratiasta kannattaa maksaa.

Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!


Tämä artikkeli on kirjoitettu ja julkaistu alunperin 4. marraskuuta 2009 otsikolla Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä, Kauppalehden blogissa Eagles fly singly. Se ja kehoitus puolueille, antaa äänestäjille syy äänestää on ajankohtainen vaaleista toiseen.


6 kommenttia:

Vox Populi kirjoitti...

Hakki

...jokaiselle aito syy äänestää !

Ihan hyvä, mutta puoluepukarit uskottelevat kaiken aikaa, että ovat antaneet meille aidon syyn äänestää.

Olen ikäni joka vaaleissa äänestänyt, mutta näissä kuntavaaleissa en.

Usein syy äänestämiselle on ollut marginaalisen minimaalinen, ja onkin vaalien jälkeen osoittautunut virheinvestoinniksi.

Mutta niin räikeää huijausta kuin mitä nyt näissä vaaleissa yritettiin meille äänioikeutetuille syöttää en muista ennen havainneeni. On joskus voinut olla, mutten ole ehkä silloin hoksannut.

Tämänkertainen ei vaatinut salapoliisin kykyjä.
Lähinnä sen sijaan vaatisi rikospoliisin, joka menisi ja pidättäisi huijarit ja helppoheikit, jotka hakevat poliittista ja taloudellista hyötyä petkuttamalla ihmisiä.

Hakki kirjoitti...

Vox

Ja pienet pioneerit uskottelivat kaiken aikaa kansalle, että julistamalla vappuparaatissa PAISTAKOON AURINKO AINA, se myös paistaa. Uskoisitko heitäkin? Nyt.

Totta kai he uskottelevat. Täysin siitä riippumatta mikä tilanne on. He saattavat jopa uskoa siihen. Mutta viesti on tässäkin ideologia-tapauksessa vastaanottajan vastuulla. Uskotkos itse?

Hyvä kun havaitsit nyt. Eikö? Itse olen ollut tästä varma jo vähintään parikymmentä vuotta.

Kuten Nuorisosäätiö-jutussa yksi syytetyistä - Heikkinen - taisi todeta muodostaa kepu osan rakenteellisen korruption verkostosta, mikä tekee väitteen yksittäisen väitteen lahjoman ottamisesta tai tarjoamisesta, turhaksi peräti järjettömäksi. Sillä kun on ministeriöissä ja julkisen sektorin muilla avainpaikoilla - tässä tapauksessa sosiaalisen asumisen rahoitusinstrumentissa - riittävän kattava omien miesten ja naisten uskollinen tiedonantaja- ja toimijaverkosto ei moiseen ole tarvetta. (Samoin on muuten ainakin demareilla, ruåtsalaisilla, kokiksilla, todennäköisesti vasureilla ja vähitellen jo vihreillä. Kohta myös persuilla.) Ja me maksamme sekä moninkertaiset palkkakulut ja vielä sulle - mulle optimoidut rahoituspäätökset.

Eikö sinulle todella aiemmin ole valjennut, mikä on poliitikon kristallinkirkas kuva, "huijarit ja helppoheikit, jotka hakevat poliittista ja taloudellista hyötyä petkuttamalla ihmisiä"?

No vanhana viisastuu. Parempi myöhään, kuin.... Siinähän se syy on. Nuorena ja sinisilmäisenä ei usko, että luottamuksellamme elävä ihmisryhmä voisi olla noin härski. Mutta niin vaan on. On ollut vähintään siitä asti kun laki puoluerahoituksen hoitamisesta heidän itsensä päätöksellä alkoi heille itselleen valjeta. Sillä tilaisuus tekee varkaan. Aina.

Vox Populi kirjoitti...

Hakki

Kiitän luottamuksesta, silmänsä aukaisseitten valistuneitten kerhoon hyväksymisestä ! :-)

Mutta mutta. Taidan olla kuin Groucho Marx. En voi liittyä sellaiseen yhdistykseen, joka hyväksyy minut jäsenekseen. :-(

Syynä on tuo jäsen X alias Joku Muu.

Mutta asiaan : Se, että olen aina tähän asti uskollisesti käynyt äänestämässä, joskus oksetuspussi mukana varalla, on johtunut siitä, että niin toimimalla olen pikkuruiselta osaltani voinut vaikuttaa, ehkä, toivottavasti, mahdollisesti !

Ainahan vaalien jälkeen on voinut ikävällä tavalla huomata, ettei kaikki mene kuin on lupailtu.
Mutta ymmärrän senkin, ettei yksi valittu/valitsematta jäänyt, yksi puolue, yksi Suomi voi maailmaa ohjailla.

Täytyy sanoa, että viime pressan vaalien esimmäisellä kierroksella ainoa äänestämiseni tarkoitus oli estää Väyrysen pääsy toiselle kierrokselle. Äänestin Haavistoa ekalla kierroksella, ja niin kävi, ettei Väyrynen tokalle kierrokselle päässyt. Luulen, että saman ajatuskuvion jakoivat monet muutkin.
Täytin kansalaisvelvollisuuteni kunnialla ! Tuolloin todella äänestin oikein.

Mutta nämä kuntavaalit M G-R:n silmänkääntö-kielensolmimistemppuineen menivät niin alas, ettei vertailukohtaa lähimenneisyydestä löydy.
Koreografiaan kuului olennaisesti myös edeltänyt eduskunnan luottamusäänestys, missä hallitus sai "luottamuksen" eduskunnan vähemmistöltä. 99:llä äänellä !

Mielenkiinnolla odotan kuinka sixpack selviytyy siitä umpisolmusta, johon se on sotesotkulla itsensä kietonut. Pelkään pahoin, että entistäkin suurempi himmelikaaos on edessämme. Riittääpä sitten olkia, joille terveyskeskusjonottajat voivat oikaista koipensa, kunnes caymanilaisfirmojen ruumiinkerääjät saapuvat.

Hakki kirjoitti...

Vox

Eipä tähän yhteisöön tunkua ole.

Jos minun, Sinun iässäsi :-)) pitäisi havaita, että "olen aina tähän asti uskollisesti käynyt äänestämässä, joskus oksetuspussi mukana varalla, on johtunut siitä, että niin toimimalla olen pikkuruiselta osaltani voinut vaikuttaa, ehkä, toivottavasti, mahdollisesti!" panisi minut kyllä miettimään, mitä tautia oikein sairastan. Hakata nyt vuositolkulla päätä seinää, eikä todellisuus siitä mihinkään muutu. Ja sitten vielä ainoa onnistuminen, kun äänestää ehdokasta, jota ei oikeasti kannata ollenkaan.

Oletko ajatellut kääntyä lääkärin puoleen? :-)

Vox Populi kirjoitti...

Hakki

Tarkkaillessani ympäristöä konsultoin aika ajoin sisäistä lääkäriäni.
Aina en noudata sisäisen lääkärini määräyksiä, mutta keskimäärin hän vaikuttaa tyytyväiseltä sanomansa saamaan responssiin !

Sisäinen konsulttini lausuu minulle kyllä kommentteja myös kanssavaeltajistani. :-O

Eräästä hakista on konsulttini muuten sitä mieltä, että yhtä lailla kuin eräät muut, on hakki hakannut päätään seinään. Melkein kuin Karjalan mäntyyn !
Mutta kova on kallo ollut. Onneksi ! :-)

Väärän ehdokkaan taktinen äänestäminenhän se vasta viisautta onkin. Kunhan pitää huolen siitä, ettei äänestetty väärä tule valituksi, ja että se varsinainen väärä tulee torjutuksi.
Tällaiseen taktikointiin on yleensä mahdollisuus vain pressanvaaleissa. Valitettavasti ! :-(

Hakki kirjoitti...

Vox

Muistat varmaan keskustelumme ratkaisevasta äänestä? ( http://blog.hse-econ.fi/?p=4906 ) Väärän ehdokkaan taktinen äänestäminen on itsensä pettämistä, toiseen potenssiin. Siis tässä systeemissä. Viisautta?

Ei hyvä ystävä. Ehkäpä sisäinen konsulttisi ei vain ollut parhaassa mahdollisessa terässä? Ei Hakki ole sen paremmin hakannut kuin halaillutkaan puita. Karjalan männyistä ei ensimmäistäkään.

Ai niin, parlamentarismista. Niin perusteltu kuin se onkin, se ei kuki pressan vaaleissa. Onneksi.