perjantai 15. lokakuuta 2010

Those brave 111.000

Mitä hyötyä mahtoi olla siitä, että kuulemma 111.000 ihmistä liittyi Facebookissa olleen listan kaveriksi, jotka halusivat yleislakkoon perjantaina 15.10. kansanedustajien palkankorotusta vastaan? Viimeisenä uhkauksena kai piti osallistua tänään Eduskuntatalon edessä mielenosoitukseen? Lopputuloksena parikymmentä mielenosoittajaa. Yleislakosta ei ole ainakaan vielä raportoitu.


En ole kuullut, että kukaan puolueita edustavista kansanedustajistamme olisi ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaanottamaan 8% (?) korotusta tai ilmoittanut lahjoittavansa sitä esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Yleensä kai homma kuitenkin menee niin, että edustajille kelpaavat kaikki centit, lailliset tai laittomat, tulevatpa ne keneltä tahansa? Mitä nyt joku pappi jostain ilmoitti luopuvansa palkastaan, JOS hänet valittaisi. Uskottavauus huipussaan, selvästi ainakaan hänestä ei kansanedustaja-ainesta löydy.


Pelkät mielenosoitukset, virtuaaliset tai konkreettiset, joihin ei liity kohteen konkreettinen pelko etujen menetyksestä, ovat tainneet menettää hohtonsa? Kun en ensimmäiseenkään ole itse osallistunut, paitsi kerran katsojana, en ole niille paljoa merkitystä kyllä antanut ennenkään.


Mikä saa minut uskomaan, että JOKU MUUn massiivinen vaalivoitto voisi päättyä muuta kuin edellisen kaltaiseen pannukakkuun? Yksi on se, että kyseessä ei ole ainoastaan mielenosoituksesta. Kyseessä on valinta. Sillä ainoalla äänellä, joka meillä itse kullakin vain on. Se on protesti - ei gallup, eikä mielenosoitus - siitä, että mikään niistä vaihtoehdoista, joita puolueet vaalikarjalle tarjoavat ei massiiviselle määrälle äänestäjistä kelpaa. Ja kun ajatellaan mitä yksin ryhmäkuri tekee puolueita edustavien kansanedustajien todelliselle mahdollisuudelle toimia haluamallaan tavalla, itsenäisesti harkiten, lienee jokaisen vastuullisen äänestäjän harkita todellisia vaihtoehtoja? Niitä ei löydy yhdestäkään puolueesta. Heidän parasta ennen päiväyksensä on mennyt.


Siksi. Mitään ei tämän pannukakun seurauksena ole menetetty. Mutta JOKU MUUn tukiryhmässä on vielä tilaa. Hän kun kuitenkin on ainoa positiivisen muutoksen mahdollisuus.


Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä.


 


 

11 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

"Mitä hyötyä mahtoi olla siitä, että kuulemma 111.000 ihmistä liittyi Facebookissa olleen listan kaveriksi, jotka halusivat yleislakkoon perjantaina 15.10. kansanedustajien palkankorotusta vastaan? Viimeisenä uhkauksena kai piti osallistua tänään Eduskuntatalon edessä mielenosoitukseen? Lopputuloksena parikymmentä mielenosoittajaa. Yleislakosta ei ole ainakaan vielä raportoitu."

Vuonna 2006 netissä järjestettyyn Seiska-boikottiin piti liittyä mielenosoitus, mutta sinne ei luvan hakijoiden lisäksi ilmaantunut muita kuin poliiseja.

Ei näillä virtuaalimielenilmauksilla ole mitään konkreettista merkitystä. Eiköhän tuohon "yleislakkoon" ilmoittautuneista osa suunnitellut mennä työpaikalle nuolemaan pomojen perseitä jos muut menevät lakkoon ja loput ilmoittautuivat lakkolaisiksi ihan vain huvikseen.

hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Virallinen ja säädyllinen synonyymi käyttämällesi vertaukselle on kuulemma alalivonta.

GranpaIgor kirjoitti...

On tämä elämä mukavaa kun koko ajan oppii uusia asioita. Taas nyt. Alalivonta on oivallinen ilmaisu sivistyneempäänkin keskusteluun. Kiitos.

Joku mutta ei muu kirjoitti...

Olen erimieltä vaikuttamisen mahdollisuudesta puolueena.
Nyt meillä on kansanliike, joka on nyt myös puolue, sitä kautta
sen on mahdollista oikeasti vaikuttaa: Muutos 2011, kaikki mukaan vaikuttamaan,
ei mitään Joku muuta vaan Muutos 2011. Siitä se muutos lähtee.

hakki kirjoitti...

Joku mutta ei muu

Tietysti edustajaehdokkaiden eteen pitää töitä tehdä, joten sallittakoon se tässäkin. Mutta ei se teidänkään puolueenne ole todellisen muutoksen vaihtoehto. (Linkki: http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10390/poistetaan-puolueilta-oikeus-edustaa-meita ) Enneminkin ehkä kangastus, lupaus jostain, joka ei voi toteutua. Seurauksena pahimmillaan entistäkin epätoivoisemmat äänestäjät.

Joku mutta ei muu kirjoitti...

Ok, mutta asiallisesti ottaen kiinnostaa mihin perustat uskosi, toiveesi siihen,
että vaikka enemmistö äänestäneistä kirjoittaisi lappuun sen Joku muun, niin mitä
tapahtuisi. Aiheuttaisiko se todella suuren muutoksen, hajoaisiko koko poliittinen
järjestelmä. Kuka tai ketkä rakentaisivat jotain muuta tilalle. Mitä se muu olisi.
Nykyinen meno on läpeensä mätää, jotain muutosta kaivataan tilalle. Mutta miten.

hakki kirjoitti...

Joku mutta ei muu

Siihen, että JOKU MUU on taatusti viimeinen rauhanomainen keino, joka voi tuoda muutoksen. Sen jälkeen on vain "ei rauhanomaisia" keinoja. Sen tietävät puolueita edustavat poliitikkomme ja ainakin puolue-eliitti. Hehän kokeilivat JOKU MUUn tehoa kamreeri Niinistöön viime puhemiehen vaalissa. Ja onnistuivat. (Suurin piirtein samaan aikaan Katainen ja Niinistö ovat vakuuttaneet jälkimmäisen ilmoittaneen ettei enää asetu ehdolle. Edellisvaaleissa 60.000 ääntä, eikä kukaan ole edes kiittänyt tai erityisesti pahoitellut!)

Tavanomainen hylättyjen äänien osuus on korkeintaan 1-2 % annetuista äänistä. Samalla noin 40% äänioikeutetuista jättää äänestämättä, kuka mistäkin syystä. Minä uskon, että äänestämättä jättäneistä suurin osa on vain saanut politiikasta kyllikseen. EVVK. He kuvittelevat jopa protestoivansa ymmärtämättä, että ainakaan nukkuminen ei ole protesti. Niitä ääniä ei edes lasketa. Ne ovat vähennyslaskun tulos, jota päivä valitellaan ja sen jälkeen business as usual.

JOKU MUU on aktiivinen tyytymättömyyden osoitus, jota ei millään voi selitellä "parhain päin". Se on ainoa todellinen protesti, eikä se ole mitään muuta. Mietipä mitä tapahtuu, jos neljäsosa tavallisesti nukkuvista äänestäisi JOKU MUUta. Se tarkoittaisi noin 10% äänioikeutetuista, yli 400.000 äänestäjää. Väitän, että jo sekin riittäisi siihen, että järjestelmämme menisi uusiksi. Ja jo puolet siitä riittäisi siihen, että puolueitten olisi pakko muuttaa toimintatapojaan. Näkyvästi ja yksiselitteisesti. Tai ottaa "ei rauhanomaisten" riski. Enkä oikein usko, että heillä kantti tätä kestäisi.

Mutta kun olen kanssasi samaa mieltä siitä, että "Nykyinen meno on läpeensä mätää, jotain muutosta kaivataan tilalle." Niin kerro ihmeessä mitä muuta rauhanomaista olisi tarjolla? Minä en tiedä.

Joku mutta ei muu kirjoitti...

Ymmärrän täysin kantasi, olen jopa ollut aiemmin "puolueesi" jäsen, eli käynyt jättämässä tyhjän äänestyslipun.

Sittemmin olen ruvennut kaipaamaan jotain konkretiaa vastalauseelleni.
En missään nimessä halua tätä kirjoitusta ymmärrettävän vaalipropakandaksi, vaan
sanon vilpittömästi tutustuttuani Muutos 2011 kansanliikkeeseen tulleeni siihen
johtopäätökseen, että tässä voisi olla mahdollisuus ainakin tuoda esille niitä
lukuisia räikeitä epäkohtia joita nykyinen poliittinen mädännäisyys sisällään pitää.

Kyseessähän ei ole varsinainen puolue, sen perinteisesti ymmärrettävässä merkityksessä, vaan demokraattinen kansanliike. Käytännön vaikuttamisen kannalta on
ollut kuitenkin järkevää rekisteröityä puolueeksi.

Tulevat eduskuntavaalit ovat varmaan käsillä liian pian, mitä mahdolliseen vaalityöhön
tulee, mutta tärkeintä on suunta ja kansalaisliikkeen asian esille tuominen.

Mustamaalaus on valtavaa ja rapa lentää, vaikka pääpointti kaikessa on rehellisyys.
Ainoastaan sillä voi saavuttaa nykyoloissa luottamusta.

hakki kirjoitti...

Joku mutta ei muu

Minulla ei ole puoluetta, ei sitaateissa eikä ilman. Tyhjiä äänestyslippuja en tiputtele, puolueita edustavat ääntenlaskijat saattaisivat joutua liian suureen kiusaukseen. Oman ajatteluni mukaan, kuten mahdollisesti olet lukenut, puolueet - varsinkaan uudet - eivät ole ratkaisu ensimmäiseenkään yhteiskunnalliseen ongelmaamme. Eivät kyllä vanhatkaan.

PS.

Tärkeintä ei ole suunta vaan tulos. Ei liioin liike vaan tulos.

Joku mutta ei muu kirjoitti...

Asia vilpittömästi ymmärretty, kunnioitan vakaumustasi.
Menestystä valitsemallesi tielle, en kyllä valitettavasti voi välttyä
mielikuvalta tuulimyllyjä vastaan taistelevalta Don Quijotilta, niin yksin
tunnut vakaumuksesi kanssa olevan.

Itse uskon yhteisöllisyyteen, ei yksin mitään aikaan saa, se tie on nähty. valitettavasti.

Mitä taas suuntaan tai tulokseen tulee, ensin on suunta johonkin, ehkä jonkin liikkeen
aikaansaamana. Siitä voi joskus seurata se tulos.

Meren rannalla suu auki tuuleen huutamalla ei ole suuntaa, eikä mihinkään johtavaa
tulostakaan. Kaikella kunnioituksella.

hakki kirjoitti...

Joku mutta ei muu

Kiitos. Kyllä maailmaan Don Quijotteja mahtuu. Ja sekin kuka on Don Quijote riippuu katsojasta ja tilanteesta. Avainkysymys on: onko mikään muu tapa mahdollinen? Kun vastaukseni on EI, vain se, että muut eivät ole sitä havainneet, tai ovat havainneet mutta juoksevat mieluummin virvatulien perässä, ei saa minua liittymään joukkoon. Ei edes joukon yhteisöllisyyden vuoksi.

Kaikkea hyvää vaan sinullekin.