Ja aiheesta. Sen jälkeen kun kansalaisten mahdollisuudet todella vaikuttaa puolueitten harjoittamaan politiikkaan nyt on katkaistu, ainoastaan puolueista riippumattomalla medialla ja tutkimuksella on enää mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntamme poliittiseen kehitykseen ja puolue-eliittimme valintoihin.
Onneksi Internetin käytön yleistyminen, arkipäiväistyminen ja erityisesti sosiaalisen median roolin korostuminen kansalaisten mielipiteenilmaisun välineenä, on osin palauttanut heille mahdollisuuden - osin median avustamana - palauttaa itselleen edes osan puolueiden itselleen riistämästä vallasta. Kun puolueiden eliitin käsitykset poliittisen toiminnan edellyttämästä moraalisesta ja eettisestä perustasta poikkeavat niin perusteellisesti kansalaisten arvoista.
Viimeksi tämä on tullut kristallinkirkkaasti vahvistettua toisaalta puolueiden vaali- ja puoluerahoitussotkun seurauksena ja toisaalta hallituskauden loppua kohden jälleen korostuvassa puoluelähtöisten virkanimitysten kasvavassa virrassa. Ammatillisella osaamisella ja/tai alan tiedolla tai asiantuntemuksella ei ole arvoa edes valittaessa maahamme korkeinta virkamiestä linjaamaan yhä keskeisemmäksi tulevaa energiapolitiikkaa. Tärkeimmäksi muodostuvat jälleen kytkökset etujärjestökenttään ja Ainoan Oikean Totuuden puolueosastoon.
Suomessa pelätään, ja aiheesta, että omakohtainen puoluetoiminta heikentää tutkijan kykyä tieteellisen tiedon tuottamiseen ja vaarantaa toimittajan objektiivisuuden. Onneksi näin edelleen on erityisesti kaikissa ”yhteiskunnallisissa” tieteissä, eli niissä, joiden merkitys politiikassa korostuu. Vastaavia epäilyjä olisi syytä myös esittä eräillä muillakin, yhteiskunnallisesti ”neutraalimmilla” tieteenaloilla, kuten esimerkiksi maa- ja metsätieteissä ja vaikkapa energiatalouden tutkimuksessa ja toteuttamisessa.
Valitettavasti puolueiden korostunut vallankäyttö ja niiden korostunut rooli politiikkaan rekrytoinnin väylänä, saattaa erityisesti tutkijan mutta myös politiikan toimittajan herkästi tulevaisuutensa kannalta hyvin merkittävään valintatilanteeseen; turvallinen ura poliittisena sylikoirana vai turvaton, erityisesti taloudellisesti turvaton ja riskialtis tie itsenäisenä ja sitoutumattomana ammattilaisena. Objektiivinen, osallistuva havainnointi ei edes liene mahdollista puoluesidonnaisessa toimintaympäristössä ilman uskottavuuden menettämisen pelkoa.
Onneksi toimittajat ovat jälleen löytämässä varsinaisen tehtävänsä vallan vahtikoirina, roolin joka heiltä unohtui 1960 ja 70 lukujen ylipolitisoituneessa ilmastossa. Aiemmin huolestuttanut median kaupallisuuskehitys kun muodostaa sittenkin objektiivisuuden kannalta merkittävästi pienemmän uskottavuuden häviämisriskin. Kaupallisuuden vaikutus kun on lukijalle huomattavasti ilmeisempi ja selvempi, sekä valinnoissa että suosituksissa. Ei siis ihme, että puoluepolitiikan ammattilaiset ovat peloissaan korkeatasoista asia-uutisoinnista, ”etelän-metiasta” ja niiden kyvyistä ja halusta jälleen raportoida puolue-eliitin väärinkäytöksistä ja niitten epädemokraattisista oman porukan etua suosimista toimintatavoista.
Lähihistoriassa löytyy useitakin henkilöitä, jotka ovat toimineet kummassakin roolissa ja varmasti tutkijanakin vaihtelevalla menestyksellä. Nopeasti tulevat mieleen Jaakko Laakso, Lasse Lehtinen, Antero Kekkonen, Seppo Sarlund, Markku Laukkanen, Pekka Perttula, Matti Vanhanen tai Timo Laaninen.
Tutkijoiden, toimittajien ja poliitikkojen etäisyys toisistaan on siis johtanut moniarvoisempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Keskustelu joka oli roolittunutta ja yllätyksetöntä Ainoan Oikean Totuuden ylistystä on merkittävästi vähentynyt, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
PS.
Edellä olevan artikkelin on inspiroinut ainoan valtakunnallisen vieraskynänä tänään julkaistu artikkeli Toimittajat ja tutkijat pelkäävät puolueita. Sen ovat kirjoittaneet Karina Jutila Pekka Perttula Jutila on yhteiskuntatieteiden tohtori ja keskustalaisen Ajatuspaja e2:n johtaja. Perttula on valtiotieteiden tohtori keskustan entinen puoluesihteeri ja Suomenmaan päätoimittaja.
En suoraan sanoen hyväksy, että heidän palkkansa maksetaan minunkin maksamistani veroista.
PPS.
Kannattaa muistaa, että hyvän ja toimivan talouden edellytys on toimiva demokratia.
2 kommenttia:
"Onneksi Internetin käytön yleistyminen, arkipäiväistyminen ja erityisesti sosiaalisen median roolin korostuminen kansalaisten mielipiteenilmaisun välineenä, on osin palauttanut heille mahdollisuuden - osin median avustamana - palauttaa itselleen edes osan puolueiden itselleen riistämästä vallasta."
Niinpä! Ajatellaan aikaa ennen internetiä. Miten silloin saattoi tuoda esiin oman mielipiteensä, missä foorumissa? Sanomalehteen kirjoitettu mielipidehän julkaistaan jos julkaistaan, riippuen tukeeko se lehden (poliittista) linjaa. Ainakin omaa, välillä äärimmäisen pakottavaa, tarvetta mielipiteen ilmaisemiseen blogailu on helpottanut merkittävästi ja toki siinä media on ollut avuksi, kiitos Kauppalehden blogifoorumin.
palvelua
Juuri noin. Sananvapaustulkintojen kanssa sitten mediassa vallitseekin sitten viidakon laki. Täällä KLssä saat kirjoittaa blogia nimimerkille, mutta et saa keskustelupalstalla viitata asiaan kuuluviin linkkeihisi. USssa taas et saa kirjoittaa blogia nimimerkillä, mutta keskustelupalstalla saat ja liittää linkkejä vaikka kuin. HeSarissa et saa tehdä mitään ilman, että vallan sylikoirana toimiva moderaattori päättää julkaiseeko kommenttisi vaiko ei. logia et saa pitää ollenkaan.
Lähetä kommentti