Saksa ja Ranska yllättivät muut EU-kokouksessa. Ja ihmekö tuo? Ei kai kukaan täysissä järjissään oleva suomalainen voi olettaa, että lähes 500 miljoonainen EU tanssiin 5 miljoonaisen Suomen tahdittamana? Politiikka kun ei ole puhtaasti yksin taloudellista realismia. Siis niin kauan kuin tätä lepsuilua pidetään mahdollisena.
Sama koskee myös muita yhteisten asioitten kirjoa maataloutta, energiaa, elinkeinoja, ilmastoa, opetusta, puolustusta jne. jne. Meidän ns. päättäjien tehtävänä olisi pitää meidän puoltamme ja arvioida kokonaisuuden toimivuutta meidän kannaltamme. Ei siten, että edellyttäisimme, että meidän näkemyksemme on kaikissa tapauksissa voitettava vaan siten, että meidän edustamamme kantaa pidetään esille ja samoin oikeutemme itsenäisyytemme jäsenyytemme hyödyllisyyden harkintaan. Mikään ei tässä maailmassa ole kiveen hakattu.
Näinä aikoina kiinnittäisin huomiota kuitenkin viimeiseen tuosta kirjosta, puolustukseen. Se on itsenäisyytemme, turvamme viimeinen takuumies. Olemme valinneet EU-jäsenenä itsenäisen kansallisen puolustuksen ja siihen on tyytyminen ja hyvä niin. Pidetään sitten huolta siitä, että puolustusvoimillamme on menettelyt ja välineet myös siitä vastata.
Mutta se edellyttää myös meiltä, meidän kansallisia etuja ajavia osaavia ja vastuullisia ns. päättäjiä.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/9871/ystavani-ei-vastannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti