Valintakriteeritkö perseellään? Vaiko painot? Vaiko pisteet? Vai jäikö jälleen haittavaikutukset arvioimatta? Jotain kuitenkin on pahasti pielessä.
On hämmästyttävää, että meillä täällä Suomessa on varaa nimittää energia-asioita täysin tuntematon agronomi virkamieheksi, itse asiassa maan korkeimmaksi virkamieheksi, vastaamaan Työvoima- ja elinkeinoministeriön energiaosastosta. Kuitenkin juuri tämän virkamiehen keskeisiin tulevaisuuden tehtäviin ja vastuulle tulevat maamme tulevat energiaratkaisut. Kaksi uutta ydinvoimalaa, tuulienergiapuistoja ennen kokemattomassa mittakaavassa, risujen, hakkuutähteitten tai ruokohelpin käyttäminen suurten kaupunkiemme energiatarpeen tyydyttämiseksi jne.
Miten on mahdollista, että valituksi tulee henkilö, jonka osaaminen tältä alalta - siis energiahuollosta - on taatusti heikoin hakijoista? Siinä täytyy olla varsinainen johtajapersoona ylitse muiden. Etujärjestölobbari Härmälä jätti taakseen muun muassa TEM:n energiaosaston omat teollisuusneuvokset, Arto Lepistön ja Riku Huttusen. Loppusuoralle pääsi myös konsulttiyhtiö Pöyryn arvostettu energia-asiantuntija tekniikan tohtori Heli Antila, kansainvälisesti arvostetun energiakonsultin Pöyry Oyn energiasektorin Pohjois-Euroopan linjajohtaja.
Nimittävä ministeri Mauri Pekkarinen joutui tuoreeltaan puolustelemaan nimitystään: "Mikä poliittinen virkanimitys se on, jos henkilö täyttää selvästi parhaiten ne vaatimukset, mitä viranhoitoon tarvitaan? Minä en tunnista siinä poliittista virkanimitystä." Useimmat muut meistä kuitenkin tunnistavat sekä poliittisen virkanimityksen ja Mauri Pekkarisen ja kepun kädenjäljen kun sellainen vastaan tulee.
Kiinnostaisi todella tietää mitkä valitsijoitten mielestä olivat ne vaatimukset mitä viranhoidossa katsottiin tarvittavan? Ja millä tavalla erilaiset vaatimukset painotettiin? Millä tavoilla eri hakijoiden arvioitiin täyttävän kunkin kriteerin suhteessa toisiinsa? Ja mietittiinkö ennen valintaa lainkaan Härmälän nimityksen haittavaikutuksia järjellisen energioapolitiikan toteutettamiseksi maassamme?
Suorastaan toivoisin, että joku valitsematta jääneistä valittaisi valinnasta, vaikkapa sen poliittiseen painotukseen vedoten.
Tässä nimityksessä ei toteudu sen paremmin kansalaisten tasaarvo, ei osaamisen painoarvo kuin kansallinen etu.
PS. (5.10.10 klo 7.21)
Mistä mahtaa olla osoituksena se, että näin ilmeisestä poliittisesta virkanimityksestä, joka tulee merkittävästi vaikuttamaan negatiivisesti maamme teollisuuden ja yksityisten ihmisten elämisen ehtoihin ei nouse isompaa meteliä? Olemmeko todella näin tottuneita siihen, että poliittisille puolueille annetaan mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa kustannuksellamme? Jos näin on, Maan Tapaan olemme syyllisiä me.
11 kommenttia:
Menee ihan kaksinpuheluksi:) Mutta ei, tässä ei totisesti toteudu edellä mainitsemasi asiat. Tässä toteutuu Maurin tahto. Ja Maurin politikoinnissa alkaa jo olla viitteitä kekkoslaisuudesta (http://palvelua.blogit.kauppalehti.fi/blog/20415/pekkarisen-patriotismista). Mari on valittu marionetiksi tekemään esiriipun virkaa, jotta Maukka saa ohjailla Suomea miten parhaaksi katsoo. Kepulaiset hurraavat, sillä kepulaisen sielun ytimessä on aina ollut kaipuu vahvaan johtajuuteen ja herran pelkoon.
palvelua
Enpä ole tullutkaan ajatelleeksi Maria Maurin esirippuna. Mutta arvioosi kepulien ja erityisesti Maurin Kekkoskaipuuseen on helppo yhtyä. Kekkosessa kun oli paljon samaa, mutta ratkaisevasti eroakin.
Palvelua
Kirjoitit selkokielellä poliittisista rakenteista. Demokratian vajeessa toiminta on puhdasta teatteria. Tarvitaan kauniisti huoliteltu esirippu jota esittää nykyinen pääministeri. Näyttämön avauduttua keskellä on kuiskaajankoppi josta saa tukea mikäli ulkoa opitut vuorosanat katoavat tai sekoittuvat kovalevyllä. Taustalla toimii näytelmän kirjoittaja, sovittaja ja näytelmänohjaaja. Heidän tehtävä on antaa kuvakkeelle - peränpitäjälle mahdollisimman tarkka kartta ja niiden väliin piirretty ideoliginen laivaväylä. Henkilökohtaisesti karilleajo ei perämiehelle tuota henkilökohtaista taloudellista menetystä. Sitä se voi tuottaa puolueen arvostukselle - mutta ei Keskustan tapauksessa kannattajien taloudelle. Tämä nähtiin selvästi Suomen kuuluisimman paikallislehden toimittajan kohdalla. Taloudelliset vahingot jäivät veronmaksajille.
Jossakin vaiheessa härski omaneduntavoittelu saavuttaa pisteen jossa puntarin mitta-asteikko ei enää riitä, vaikka puupuntarinpäätä suolavedessä liottelisi. Silloin on yksinkertaisesti otettava oman puolueen keulakuvaketta niskasta kiini ja laitettava kävelemään pitkin lankkua. Mitä taas tulee näihin röyhkeyden hedelmiin, ne Keskusta on aina poiminut jokaisessa tilanteessa, olipa sitten maailmansodan jälkeinen tai syvimmän laman aika.
Syklejä on monenlaisia, tuottavaa työtä tekevien kohdalla ne ovat sidoksissa kansaivälisistä suhdanteisiin. Keskusta on siitä erikoinen tapaus ettei heitä koske muu maailma. Heidän syklinsä on eduskuntavaalit ja uuden hallituksen luonti. Myös ideologiassa löytyy selkärangattoman ihailtavaa notkeutta. Maalaisliitto, Keskustapuolue ja nykyisin käytännössä ilman arvattavissa olevaa suuntaa ajelehtiva Tukiaispuolue. Kuka mahtaa käydä seuraavissa vaaleissa Tukiaispuoluen pöngittäjäksi, löytyykö hökötyksen pystyssä pitävät oikealta vai vasemmalta. Rahaa se vaatiin olivatpa asiat niin tai näin ja meillä sitä riittää.
Pohdiskelija
Kepulien ideologiasta tosiaan löytyy selkärangattoman ihailtavaa notkeutta, mutta senhän sanoo jo nimikin: keskusta. Tuulen suunnasta riippuen ollaan oikealla, vasemmalla tai mieluiten mukavassa välitilassa, valmiina kääntämään takkia tarvittavaan puoleen.
Pohdiskelija
Kansallista selkärangattomuutta kepussa on löytynyt toisen maailmansodan päättymisen jälkeen enemmän kuin edes puolueen painoarvo sallisi. Omilleen se luonnollisesti Ainoan Oikean Totuuden lahko, jonka kulloisenkin pääjehun osviittaa ei uskalla asettaa kyseenalaiseksi. Siis ennen kuin koirat on laskettu irti.
Kepulle takinkääntö on tapa, jonka motiivina on vallan säilyttäminen. Ennen se toimi, koska äänestäjien poliittinen muisti on 3 kuukautta. Onneksi nykyisin internet kasvattaa äänestäjien muistipotentiaalia, mm. kepulit joutuvat vastaamaan ja vastuuseen nopeasti etenevästä varhaisdementiastaan.
Hyvä, Hakki otti keskusteluun ehkä suomalaisen politiikan pahimman syöpäsairauden. Kiitos!
On todella järkyttävää, että valtion asioita hoidetaan näin korruptoituneesti edelleenkin. - Meno muistuttaa jo Neuvostoliiton touhua, mutta sieltä kai Maurikin opetuksensa haki. - Nykyvaltioista ehkä Kiinassa ja Pohjois-Koreassa hoidetaan nimitysasiat samanlaisella menetelmällä.
Nyt nähdään kuinka avointa poliittinen korruptio on Suomessa. Poliitikkojen oma napa ja lompakko on niin lähellä, että kukaan ei pian äänestä ja loputkin fiksut ihmiset ja yritykset muuttavat maasta pois. - Saapa nähdä kauanko Nokiakaan kehtaa pitää kotimaanaan Suomea. - Maineemme kun lähentelee tosiaan jo Kuubaa ja Pohjois-Koreaa.
Olisiko niin, että seuraavaan eduskuntaan ei pitäisi valita ketään nyt yli 50 v. edustajaa uudelleen? Ovatko he saaneet jonkin pysyvän aivovamman, kun koskaan eivät ole mitään muuta työtä tehneet kuin korruptoitunutta politiikkaa? - Siis tietävätkö he ollenkaan mikä on normaali, sivistynyt, laillinen ja moraalisestikin oikea tapa toimia?
On mielenkiintoista että ay-liikekin alkaa jo kyllästyä poliitikkojen suhmurointeihin. Esim. Rakennusliiton johdolta on kuultu erittäin rakentavia ja fiksuja ulostuloja. - Kukapa olisi uskonut vanhalta kommunistiselta ja lakkoherkältä liitolta, että tänään se on rakentava ja "enemmän ajassa" kuin vassarit tai edes sossut.
pekka väinämö
Kiitti vaan kiitoksista. Niin harvinaisesta herkusta täytyy nauttia.
"Meno muistuttaa jo Neuvostoliiton touhua, mutta sieltä kai Maurikin opetuksensa haki." Ei hänen, aikoinaan kai nuoren miehen, tarvinnut sieltä lähteä oppiaan hakemaan. Kyllä valtapolitiikan opit oli omaksuttu ja ennen Maurin aikaa. Oppi-isä ja jumalasta seuraava samasta porukasta.
Kiinnitän kuitenkin huomiota tuohon PS.:ään. Me tavikset taidamme olla aivan yhtä syyllisiä, ellei enemmänkin, kuin puolueet ja muutkin etujärjestöt. Mehän nämä ruokottomuudet sallimme. Toimimalla aina samalla tavalla kuin puolue-eliitti vaaleissa edellyttää. Siis äänestämällä annetuista vaihtoehdoista. Sillä tavalla tämä meno ei ainakaan muutu, sillä järjestelmä ei enää ole sisältä muutettavissa.
Sen sijaan kansalaiset voivat sen vielä muuttaa. Järjestelmän, siis puoluerakenteemme ulkopuolelta. Mutta hyvin epätavallisella keinolla, keinolla jota ei todella kannattaisi käyttää, elleivät kaikki muut mahdollisuudet olisi tukossa. Mutta ne ovat.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10390/poistetaan-puolueilta-oikeus-edustaa-meita
Olen kuvannut ja perustellut asian usein, eikä perustelujeni yksityiskohtiin tai ole vastaväitettä tullut. Toki on todettu, että ei se mihinkään johda. Ehkä ei, mutta seuraava mahdollinen keino ei sitten ole rauhanomainen. Se kuitenkin on varma, että numeroa äänestämällä muutosta on aivan turha edes toivoa.
mr. Väinämö sanoi:
> Nykyvaltioista ehkä Kiinassa ja Pohjois-Koreassa hoidetaan nimitysasiat
> samanlaisella menetelmällä
Älkää nyt hyvät herrat vetäkö maailman muita maita lokaan suomen järjestelmän mädännyisyyden takia. Kiinassa voidaan vaatia tärkeiden tehtävien täyttäjiltä poliittista sitoutumista, mutta heiltä vaaditaan myös asioiden osaamista! Suomessa marionetti nukeilta ei vaadita minkäänlaista aivotoimintaa. Itseasiassa se katsotaan haitaksi.
Suomi on euroopan Zimbabwe: afrikassa "lampailla" on vain musta nahka.
ennen oli paremmin
Todennäköisesti, hävitystä sodasta ja vaaran vuosista huolimatta näin olikin. Jonnekin 50 - luvun lopulle. Siellä sitten politiikan moraalinen selkäranka napsahti.
"Kiinassa voidaan vaatia tärkeiden tehtävien täyttäjiltä poliittista sitoutumista, mutta heiltä vaaditaan myös asioiden osaamista! Suomessa marionetti nukeilta ei vaadita minkäänlaista aivotoimintaa. Itseasiassa se katsotaan haitaksi." Sinäpä sen sattuvasti sanoit. Poliittisesti sopiva onkin kiertoilmaisu sanonnalle täysin epäpätevä.
VITTUILUA TAAS EIKÖ KUKAAN OSAA KÄYTÖSTAPOJA
KIKKELIÄ.
Lähetä kommentti