Taivastelen blogaamisen tulevaisuutta

Niin, sen näkyvissä olevaa tulevaisuutta. Siihen on hyvä syynsä. Ainakin minulle.

Olen pitänyt ensin yhtä blogia Kauppalehdessä, sitten yrittänyt Uudessa Suomessa huonolla menestyksellä, palannut Kauppalehteen ja avannut varoiksi blogit ainakin myös Bloggerissa, Vuodatuksessa, Wordpressissä ja Aamulehdessä sekä Maaseudun Tulevaisuudessa.

Ja matkan varrella blogaamisesta on tullut harraste, jolla pidän päässäni toivottavasti vielä risteilevät aivosolut aktiivisena myös nyt eläkkeelle jäätyäni. Mutta mukaan on kieltämättä tullut muutakin. Ensin kokeilijasta tuli kirjoittelija aiheenaan ”niitä, näitä ja mielipiteitä”. Mutta ”niistä näistä” on yhä enemmän tullut yhteiskunnallisten mielipiteitten, suomalaisen demokratian ja nykymenon vaihtoehtojen käsittelyä.

Tähän taas on ollut syynä Vanhasen hallituksen mielestäni edesvastuuton käyttäytyminen ja toiminta. Kansakunnan hallituksesta on nyt tehty muutaman etujärjestöksi muuttuneen puolueen rahantekokone. Ja sen seurauksena köyhät ainakin köyhtyvät kiihtyvällä vauhdilla ja ilmeisesti rikkaat rikastuvat vastaavasti? Ja maa on hallituksen toimettomuuden vuoksi sukeltamassa kansallisen rakennemuutoksen, poliittisen lahjuskriisin ja globaalin markkinalaman seurauksena todella vaarallisen syvälle. Ja hallitusherrat odottavat rauhassa seuraavia vaaleja.

Mutta kyseiset asiat ilmeisesti kiinnostavat vain harvoja ja vielä harvempi haluaa niistä edes nimimerkin suojassa keskustella? Ja perustelujen esittämisen ja olevien asioiden kyseenalaistamisen pohjalta vielä harvemmat?  Kuitenkin meidän taloutemme ongelmat ovat seurausta demokratiamme ongelmista. Eikä kansantalouteen saada korjausta ennen kuin demokratian ongelmat saadaan korjattua. Eikä niitä taas saada korjattua ilman perusteellista kansallista keskustelua. Ja siltä puuttuu kansalaisten väline.

Kun sitten vielä nykyisten pääblogieni, siis Kauppalehden ja Aamulehden, blogialustat tuntuvat toimivan miten sattuu, niiden käytettävyys blogaajan kannalta jatkuvasti heikkenee, yhä vähemmän blogaajien mielipiteillä tuntuu olevan merkitystä kehitystyössä ja maksuton blogaaminen tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa niissä tiensä päähän, olen alkanut miettiä. Ja vahitellen alan olla todella pohteissani.

Jotain tarttis tehdä. Vaan mitä?

Yksi vaihtoehdoista on perustaa haluamaani aihepiiriin paneutuva oma sosiaalinen media. Olkoon työnimenä vaikka Suomen parhaaksi tai Demokratiamme Sosiaalinen Media. Ei joukkoa samanlaisia, samanmielisiä blogaajia ja kommentoijia, vaan samasta aihepiiristä kiinnostuneitä omanlaisiaan, erilaisia ja erimielisiäkin ihmisiä.

Kun ainakaan omia rahoja ei minulla Niklas Herliinin määriä ole, blogipohjaksi muodostuisi väistämättä maksuton ning. Siis se sama pohja, jota Aamulehti käyttää mutta sen maksuton versio. Se mahdollistaa käytännössä blogaajille samat palvelut kuin Aamulehden maksullinen versio. Kuinka monta blogaajaa se mahdollistaa ja miten maksuttomuus mahdollisesti tätä ja käyttöä rajaa en vielä tiedä. Mutta ne eivät ole kysymyksinä ensisijaisia.

Keskeisimmät aloitamiseen liittyvät kysymykset ovat:

1. Miten löytää tarvittava kriittinen määrä blogaajia mukaan moiseen hullutteluun?


2. Miten saada turvattua mahdollisimman suuri lukijakunta ja erityisesti kommentoijakunta?

Kun ei parempaa keinoa tehdä ”markkinatutkimusta” tule mieleen, ajattelin julkaista tämän saman artikkelin kaikilla blogeillani. Oletan, että aihepiiristä kiinnostuneet blogaajat ottaisivat kantaa? Ainakin, jos he näkevät nykyisyyden ja tulevaisuuden yhtään samalla tavalla.

Kommentoi pyydän.