perjantai 26. helmikuuta 2010

Ostetaan se pois kuleksimasta

Kun maan- ja osakkeiden myynti ulkomaalaisille sallittiin (taisi olla ennen liittymistämme EUiin?) olimme me suomalaiset huolissamme saksalaisista. Ne ostaa meidän rantatontit. Vuosi sitten olimme vähemmän huolissamme siitä, että venäläiset ostavat meidän rantatontit ja hotelli- ja vapaa-ajanviettokeskuksemme. Enimmillään muistan jonkun esittäneen huolta siitä, että he ostaisivat mökkipalstoja liian läheltä niitä antennitorneja, joiden kautta kännykkä ja tietoliikenne kulkee eripuolille maata. Ja taisi joku esittää epäilyjä myös voimavirtajohtimien torneista?


Täällä Tallinnassa ravintolassa ruokalistastat jo edustavat tulevaisuutta. Tietoa neljällä kielellä, yksi niistä ruotsin sijalla venäjä. Keskustellessani muutamassakin paikassa ilmeisten paikallisten kanssa sain käsityksen, että heidän mielestään maassa on jo aivan liikaa järjestäytyneen rikollisuuden puhdistettua rahaa. Itse asiassa aivan tässä lähistöllä esiintynyttä tyhjänoloisen kiinteistön vilkasta liikennettä ihmetellessänl kerrottiin, että Mafia se siinä talosta hotellia, ravintolaa ja ehkä muutakin itselleen kunnostaa. Mistä ilmansuunnasta tämä mafia oli, ei jäänyt epäselväksi.


Pienten valtioiden olo suurten imperiumien naapureina ole ongelmatonta. Eikä varsinkaan sellaisten pienten, jotka impeeriumi on joskus lukenut omkseen. Mutta voisiko se ehkä olla tavallistakin ongelmallisemppaa silloin kuin globaali markkinatalous antaa myös rikollisen rahan kukkia? Pienen maan valtaamiseen ei tarvita enää edes sotavoimia. Ostetaan se. Tulee halvemmaksi.


 


Ajatukseni perustuu yhden päivän herättämälle turistielämykselle.

5 kommenttia:

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Eiko olekin, jossain mielessa hienoa, etta ihmiset voivat pystyttaa omia kesamokkejaan Suomen rannoille - muutkin kuin vain suomalaiset. Viidesta kymmeneen sukupolvea ja suurin osa puhuu "englantia", eraanlaista criolia, jossa sanasto on kaikista mailman kielista. Silloin ei olisi aihetta sotia, enemman kuin asettaa raja-aitoja kensojen kesken - ja kahvin varisia naamoja olisi enemman kuin valkoisia Suomenkin katukuvassa.

Se edellyttaisi taydellista transformaatiota meidan psyykisessa rakenteessa ja taso jossa kehityksemme on talla hetkella ei voi mahdollistaa mitaan niin kaanteentekevaa.

Seurasin dokumenttaarista ohjelmaa nimeltaan Global Village. Sen perusaiheena oli Education kiinalaiseen tapaan. Hammastyvan vahan varsinaista politiikkaa, mutta ei tietenkaan ilman hienovaraista korostusta kommunismia kiinalaiseen tapaan. Jos saat tilaisuuden, ehdottaisin - katso. Siina voisi olla jopa "Joku muu" ehdokkaille asiallista sisaltoa.

hakki kirjoitti...

Karl

Pidemmältä näkee tarkemmin? Ehkäpä hyvinkin.

Minulla ei ole vaikeuksia hyväksyä ajatustasi maailmanvaltiota, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ihonväriin, sukupuoleen, asuinpaikkaan, koulutukseen...katsomatta ja elävät onnellisessa harmoniassa toistensa kanssa ilman vastakkainasetteluita tai jännitteitä. Mutta en näe moista aikaa ihan lähiaikoina kokevamme. Tie sinne on pitkä, vaarallinen ja vähittäinen. Mutta ilmeisesti, ellemme sitä ennen toisiamme tapa, vääjäämätön.

Vaan se tuskin hetkauttaa valtaosaa meitä suomalaisista tai muita Venäjän rajanaapureita, joilla on meitäkin realistisemmat käsitykset Venäjän mahdollisista hallintotavoista ja niiden seurauksista.

Ehkä tässäkin olisi tärkeä alkaa miten otetaan ensiaskel ja milloin, miten sen oikeellisuus varmennetaan ja etenemistä seurataan ja valvotaan. Ja sitten miten toinen.....

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Elaa harmoonisesti mailmassa joka ei ole harmooninen, on mahdollista vasta silloin kun yksilo, jota jokainen olemme, voi elaa harmoniassa itsensa kanssa. Sisainen disharmonia ilmentaa mita olemme ja se on samanlainen kautta mailman. Eroavaisuudet ovat vain pinnallisia, mutta laadullisesti samanlaisia, eika niita voi poistaa hallitukset, kirkolliset tai muutkaan. Kun kaikki ulkopuoliseen luottavat tavoitteet on havaittu pelkiksi konemaisiksi saman toistamiseksi, tullaan tilanteeseen jossa olemme, epavarmuus ja frustration. Ja kuten hyvin tiedat niiden kanssa on vaikeata tulla toimeen.

"Ensiaskel" on ehka vaikein, silla ollakseen ensiaskel, sen tulee alkaa itsesta yksilosta. Nahda mita yksilo itse on, ilman puolusteluja tai tuomitsemista nekemaansa, on ensimmainen askel ja se on life long. Loytaa langanpaa sekaisesta vyyhdista on aina mahdollista, siihen tarvitaan vain pitkajannitteista mielenkiintoa, eika vain tullakseen selkeaksi lopulta, silla sellaiseen ei sisally loppukasitetta.
Kysymyksessa ei ole tulla joksikin, vaan olla tietoinen missa ja miten ollaan ja nahda kuinka tuo olija onkin probleeman ydin, eika ymparisto jossa elamme ja jota syytamme vaikeuksistamme.

hakki kirjoitti...

Karl

Kuvittelemaanikin pitemmäksi tulee tie, jos jokaisen täytyy löytää harmoniansa ennen kuin voimme elää harmoniassa. Useimmat meistä kun eivät koskaan vaivaudu edes harmoniaansa etsimään, koska eivät ymmärrä moista koskaan kadottaneensakaan.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Kuinka totta puhutkaan, vain tietoisuus menetyksesta antaa aiheen etsia, mita menetys sitten onkaan. Ignorance is bliss - so let's go back to sleep and wait for another 100.000 years as Mr. Darwin promised - when speaking in evolutionary terms.