"Poliitikkojen ja toimittajien yhteydenpidossa ei ole mitään tuomittavaa, jos molemmat muistavat roolinsa:
- poliitikko hoitaa luottamustehtävää kansakunnan parhaaksi,
- toimittaja taas vahtii ja kertoo yleisölle, miten poliitikko tehtäväänsä hoitaa."
Näin kirjoittavat Marko Junkkari ja Hanna Kaarto artikkelissaan Kansanvallan peruskorjaus Hesarissa tänään.
Voi pyhä yksinkertaisuus miten korrektia tekstiä. Konditionaalisen yhteiskuntamme media? Olisin nimittäin varmaan itsekin valmis allekirjoittamaan tuon. Itse asiassa olen siihen valmis. Ja toivoisin, että näin myös olisi. Niin pitäisi olla. Vaan eipä ole. Ja ilmiselvästä syystä. Poliitikot eivät enää hoida luottamustehtävää kansakunnan parhaaksi.
Perustuslain 29§
"Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."
Jo tämän selkeän, yksinkertaisen perustuslakiin sisältyvät pykälän jatkuva, järjestelmällinen rikkominen takaa, että ainakaan kansanedustajana toimiva poliitikko ei toimi kansakunnan parhaaksi. Näinä ulkoistamisen aikoina hän on luovuttanut päätöksentekovelvollisuutensa eduskuntaryhmälleen, eli käytännössä puolueelleen.
Ryhmäkuri lienee meille kaikille tunnettu tosiasia? Se, että ryhmäkurista poikkeaminen on joissakin tapauksissa eduskuntaryhmän, eli puolueen sanktioima on ehkä sekin nykypolvelle tuntemattomampaa? Ja, että eduskuntaryhmät, eli puolueet myös rivistä uskaltautuneita rankaisevat ehkä myöskin? Joten siten myös se, että sen paremmin oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, valtionsyyttäjä kuin poliisikaan eivät tähän ilmiselvään lain rikkomiseen puutu, ehkä myös?
Eikä viimeisten, vielä ilmeisesti säätämättömien lakien seuraksena asiassa ei ole muutosta odotettavissa. Sillä ilmeisesti tässäkään asiassa lain rikkomista ei ole sanktioitu. Perustuslakia saadaan siis, ainakin puolueita edustavien kansanedustajien toimesta rikkoa , "kun ei siitä rangaista." Mitä virkaa on sellaisella perustuslailla? Mitä virkaa on sellaisilla poliitikoilla, jotka perustuslakia tietoisesti ja toistuvasti rikkovat? Mitä virkaa sellaisella medialla, joka ei moiseen puutu?
Sillä puolueille siirretty päätöksenteko ei palvele kansakunnan parasta. Se palvelee parhaimmillaankin puolueiden parasta ja heidän kuvitelmaansa siitä mikä kansalaisille ja kansakunnalle on parasta. Ja sillä ei ole, kuten olemme toistuvasti joutuneet huomaamaan juurikkaan yhtymäkohtia sen paremmin kansalaisten arvoihin kuin heidän käsitykseensä siitä, mikä on heille parasta.
10 kommenttia:
Olen tässä vuosien saatossa aina silloin tällöin sattunut ravintolaan jota Manalaksi kutsutaan. Siis se aivan eduskunnan vieressä sijaitseva http://www.botta.fi/
Voi sitä suloista lähes symbioottiselta vaikuttavaa suhdetta joka siellä vallitsee mediaväen ja kansanedustajien tai heidän avustajiensa kesken. Näin sen ainakin ulkopuolinen tarkkailija tulkitsee. Kumpi osapuoli kulloinkin maksaa laskun ei ole tiedossani.
Minusta vain näyttäisi sellainen kaveeraussuhde vaikuttavan ettei median edustaja ihan objektiivisesti tai uskottavasti enää kykene vallan vahtikoirana toimimaan.
IsoIgor
taitaa olla Maan Tapa ja niitä pienen maan kiroja? Tuosta median ja poliitikkojen suhteesta tuossa Hesarin jutussa puhuttiinkin, kuten varmaan itsekin jo luit? Mutta lupauksia antoi näiden kahden nuorehkon toimittajan väite, että aiempi symbioosi ei enää sovi nykyisiin nuoriin toimittajiin. Mutta eivätpä he kieltämättä mitään kansanedustajien avustajista puhuneet. ;-)
Mitä muuten uskot? Olisiko puolue- ja vaalirahoitusskandaali todella aikakausien jakolinja? Sitä kun itse tulee entistäkin kyynisemmäksi tämän asian suhteen kun miettii, miten mm. Vihreä liike muuttui noin vain kansanliikkeestä ihan tuiki tavalliseksi puolueeksi. Ja vain vallan vuoksi.
Media ja toimittajat voisivat kyllä myös katsoa peiliin. Niillä/heillä on koko ajan ollut mahdollisuus vahtia niin poliitikkoja kuin mm. talouselämää, mutta ne/he eivät ole vahtineet. Nämäkin vaaliraha- ym. skandaalit tulivat esiin lähes sattumalta, eivät suinkaan jornalismin kautta, tutkivasta journalismista nyt puhumattakaan. Mm. säätiöiden ja muiden puoluetaustaisten toimijoiden hämäräpuuhatkin ovat olleet koko ajan nähtävissä. Miksi siis niitä ei ole valaistu lisää?
Onko ollut niin, että toimittajakuntamme on ollut liian lähellä mm. poliitikkoja, veljeilleet ja nauttineet vieraanvaraisuudesta. Jos ovat poliitikot korruptoituneita, niin ovat toimittajatkin. Maan tavat ovat koskeneet myös mediaamme.
Olen tätä asiantilaa ihmetellyt vuosikymmenien ajan. En siis katso olevani jälkiviisas näin laukoessani.
helanes
Tuskinpa kumpikaan meistä, siis ei ainakaan meistä :-), ole tämän asian osalta jälkiviisas? "Maan Tapa" kun todella oli maan tapa. Se tapa jolla tässä maassa hommia hoidettiin. Ja vaikka varmasti olet oikeassa sanoessasi, että silloin myös toimittajat olivat korruptoituneita, niin vapauttaako se poliitikot pinteestä? Eihän toimittajaa valitse kansa. Eikä toimittajalla ole vastuuta kuin työnantajalleen ja ehkä lukijoilleen.
Varmasti toimittajamme olivat ja uskon, että ovat edelleen, liian lähellä poliitikkoja. Pienen maan ongelmia. Mutta pienen maan ongelmia menneinä aikoina oli myös se, että jos et tanssinut pillin mukaan, et vain tanssinut. Jos aloit tulla liian itsenäiseksi, julkaisit juttuja joista kohde ei tykännyt, joissa analysoit esimerkiksi poliitikon syitä toimintaansa ja sen seurauksia negatiiviseksi koetussa valossa, yhteistyö esimerkiksi poliitikkojen kanssa loppui. Ja juttu kiersi varsin nopeasti.
Ja sitä paitsi. Ja jos poliitikot toimisivat kansan antaman valtuutuksen mukaisesti ei median tarvitsisi juuri paljon muuta tehdä, kuin ylistää.
Oma mielipiteeni on, kuten ehkä tiedätkin, että nautimme edelleen UKKn valtakauden purkamisen seurauksista. Mitä nopeammin siitä selviämme, sen parempi lapsillemme.
Katsoin tänään YLE:n Areenasta ohjelmaa, jossa lapsilta kysyttiin oikeasta ja väärästä. Yksi kysymys koski valehtelua. Nuori poika kommentoi otsa kirkkaana, että valehdella ei saa, ainakaan isoista asioista. Mitä jos vaikka presidentti valehtelisi eikä häneen enää luotettaisi..
..Puhumattakaan nyt muista poliitikoista..
Muistatteko koskaan ajatelleenne, että tottakai tärkeässä asemassa asiat hoidetaan kunnolla ja pelleilemättä? Eihän noin tähdellisessä duunissa voi muuta kuin tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla.. Myönnän, itsekin ajattelin näin. Kauan, kauan sitten.
Pudotus totuuteen tulee tekemään kipeää tälle nuorukaiselle, mutta kuka tähän tulevaisuudentoivoon on moisen uskon iskostanut. Liekö medialla osuutta asiaan?
Länsiväylä
Osallistuin kauan sitten, silloisen Jorvaksentien (nyk. Länsiväylä) varrella kahdenkin eri puolueen nuorisojärjestön toimintaan. Jo varsin nuorena opin, että politiikan akatemian oppiaineet olivat valehtelu, väärentäminen, kähmyily ja selkään puukottaminen. Ja kaiken ylitse oman edun maksimointi.
Mutta jos ei edes lapsilla eikä nuorilla ole ihanteita, mihin ne nuoret kyyniset aikuiset kaikki laitettaisi? Mitä nuorempana lapselle selviävät poliittisen elämän realiteetit, sitä kipeämpää putoaminen varmaan tekee? Mutta mitä nuorempi on, sitä nopeammin siitä päässee paranemaan?
Kasvaminen tekee kipeää. Elämäkin.
Jostain syystä istahtelin aikoinaan kahdenkin eri puolueen nuorisokokouksissa ja molemmissa päädyin samaan.
Maamme parhaat aivot eivät sinne keräänny.Vasemmalla kädellä oli jonkinlaista vallankumoushenkeä ja siihen kuuluvaa materiaalia.Todellisuuden ja unelman ristiriita oli samaa kuin Taideteollisen KK:n ja silloisen Wärtsilän telakan dunnarien välinen kohtaaminen jossa rasvanahat nauroivat työtä vieroksuville opiskelijoille.Siinä toisessa porukassa kaikki oli niin siistiä ja turvallista ettei sekään vastannut mielikuvaani maailmasta.Samaa p:tä eri paketeissa koko puoluekenttä.Kun jonkun nyt kuitenkin tulee hallita niin olkoon mieluimmin viisaat, mutta sehän on mahdoton yhtälö maassa missä kaikki saa äänestää.
Mikä on lehtimiehen visio.Kun katsomme eduskuntaa niin taitaa olla 40kpl erilaista toimittajataustaa takana ennen parlamenntiä...sitä ne meinaa mediamiehet.Sinne mukaan sotkemaan.
OrNot
Saatat hyvinkin olla oikeassa, että joka viides kansanedustaja on toimittajataustainen. Jotkut enemmän kuin muut. Mutta kun toimittaja ei ole auktorisoitu nimike, luulisin, että neljä viidestä on kansalaisten kannalta tyhjäntoimittajia. Sii kansanedustajista, ei yksin toimittajataustaisista.
Oli aika, jolloin Eduskuntaan kyllä kerääntyivät, jos eivät parhaat aivot niin ainakin 200 ihmistä, jotka tiesivät jotain muustakin kuin politikoinnista. Silloin politikointia ei todellakaan pidetty ammattina. Korkeintaan ehkä kutsumuksena tai haluna osallistua yleisten ja yhteisten asioitten edistämiseen. Nyt taitaa todella olla niin, kuten muistaakseni Osmo Soininvaara Eduskunnasta jättäytyessään totesi, että sinne tullaan nuorena, enemmän tai vähemmän juuri valmistuneena tekemään itselle poliittista uraa.
Hoida siinä nyt kansalaisten asioita, kun et elämästäkään mitään ymmärrä.
Lienemme jo saavuttaneet yksimielisyyden käsityksissämme että toimittajatkin ovat ongelma tässä tiedonvälityksessä.
Minä olen miettinyt mitä tapahtuisi jos näiden poliitikkojen luottotoimittajien lisäksi olisi täysin riippumattomia toimittajia. Mitä he sitten kertoisivat lehdissään (tai muissa medioissa)? Saisivatko he käyttöönsä muita kuin virallisia lehdistötiedotteita? Vai alkaisiko sitten erilaiset syvät kurkut lisääntyä näiden aidosti riippumatomien toimittajien tietolähteinä?
Tulisiko meheviä lööppejä entistä enemmän? Vai onko tämä luottotoimittaja instituutio sittenkin parempi? Jospa he saavat kontaktinsa kautta tietoja kontaktien vastustajista. Esimerkiksi demari paljastaa kaikki kokoomuskilpailijansa juorut. Kokomuslainen valottaa vihreiden juttuja jne.
Sitten keksittäisiin joku luottotoimittajan sidonnaisuudet tai sisäpiirirekisteri josta kansalaiset voisivat tarkistaa montako kertaa toimittaja kävi lounaalla tai ryypiskelemässä kansanedustajien tai heidän avustajiensa kanssa.
Kannattaa muistaa että nämä kansanedustajien lukuisat palkatut avustajat ovat näitä kansanedustajien vaikuttamistoiminnan jatkeita. Samalla se tehtävä toimii kuin korkeakouluna kansanedustajan tehtäviin. Minulla ei ole tilastotietoja mutta taitaa moni nuoremmista kansanedustajina jossain vaiheessa ollut jonkun kansanedustajan avustajana. Näiden avustajien ja toimittajien bongaaminen tuolta Helsingin yöstä on paljon vaikeamnpaa kun eivät ole samanlaisia TV:stä tuttuja kuin kansanedustajat itse.
IsoIgor
Tuskinpa toimittajat pääsääntöisesti ongelma ovat. Ne vaan tekevät työtään, kuka mitenkin. Pääasias varmaan, ettei joku kahjo eduskunnassa tai jossain puoluetoimistoista saa päähänsä lähteä lainsäädännöllä tätä asiaa ratkomaan. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, kyllä tästäkin vielä laki tehdään. On se vaan niin uskomatonta tämä meikäläisten usko lain mahdollisuuksiin kaikkien asioiden ratkaisijana. Ehdotan että lain rikkomiset sitä ennen kielettäisilailla. ;-)
Sen sijaan tuo poliittisten avustajien, sihteerien, asiantuntijoitten, valtiosihteereiden lisääntyminen saattaa helposti muodostua meille todelliseksi ongelmaksi. Eikä yksin sen vuoksi, että kansanedustuslaitos, luonnonvastaisesti mutta ihmisluonnon mukaisesti lisää resursseja juuri sinne, mistä EUhun liittymisen myötä työ on käytännössä vähentynyt. Kun kuulemma noin 80% lainsäädäntötyöstä perustuu Brysselin ja Strassburgin ratkaisuihin. Kun tällainen "luokan kuuliaisin oppilas" olemme, joka vielä kehuskelee sillä, että on niin kuuliainen, riittäisi vamasti käännöspalvelut ja virkamiestyö? Niin ja voisihan kansanedustajien lukumäärääkin samalla vielä vähentää sen 80%.
Suuremman huolen he muodostavat juuri siksi, että he kuvittelevat kasvavansa harjoittelun avulla kovan sarjan poliitikoiksi. Mitä he oppivat? Valehtelua, lahjontaa, väärentämistä ja selkään puukottamista. Ja me vielä joudumme moisesta maksamaan.
Lähetä kommentti