Ei mitään uutta auringon alla. Ei todella.

 

Kaksi vuotta sitten kirjoitin näin:

Etsiessään Digielämää Helge sunnuntaina kirjoitteli muutoksesta palveluyhteiskunnaksi. Ja heitti: ”Muutoksen synnyttämiseen tarvitaan “Uusi Vanhan Valtaus”. Mikä mielestänne tämä uusi olisi? Tässä olisi purtavaa? Onko merkittäviä uuden ajan ilmiöitä - heikkoja signaaleja - tarjolla?”

Aloin miettiä. Voisiko historiasta ottaa oppia? Voisiko se toistaa itseään? Voisiko siitä olla apua? Jossain kaukana kilkatti ja kalkatti menneisyyden kellot.

 

——-

 

Maamme ajelehtiessa jämäkästi kohti varmaa taloudellista ja mahdollista yhteiskunnallista katastroofia, kannattaisi edes oppimismielessä selvittää, mitkä ovat ne rakenteet, jotka mahdollistivat holtittomuutemme viimeisen 5 – 10 vuoden aikana.

Syyllisten etsiminen kun ei meitä suoranaisesti auta. Ensinnäkin jokainen meistä voi katsoa peiliin. Sieltä löytyy iso osa. Toiseksi meillä ei ole tapana, että todettuja suuriakin virheitä tehneet päätöksentekijät siirtyisivät epäonnistutuaan muihin tehtäviin, syrjään vetäytymisestä puhumattakaan. Pahin mikä heitä voi kohdata on puolueen palkkiovirka. Tapahtuu mitä tahansa, samat veijarit TV-uutisissa liturgioitaan toistavat. Etujärjestösatraapit (sisältäen puolueet), joiden maan johtajina pitäisi kantaa myös aika huomattava osa siitä vastuusta, että tähän on tultu, antavat nyt hyviä ohjeita siitä miten tästä selvitään. Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Syitten tunteminen saattaisi ehkä auttaa korjaamaan nykytilanteesta sen, mikä on omassa vallassamme. Tai lisäämään todennäköisyyttä sille, että vastaisuudessa välttäisimme edes nyt tekemämme virheet.

Perussyyt eivät ole palkkakustannusten ylisuuruus, byrokratian tai julkishallinnon hallitsematon kasvu, eivät edes elintarvikkeiden tai puuraaka-aineen tolkuttomat hinnat. Perussyyt ovat ne rakenteet, jotka olemme luonneet tai jos halutaan, jotka ajan myötä ovat kehittyneet osaksi nyt jo peruskorjauksen tarpeessa olevaa ”Suomalaista Kansankotia.” Pitkällä aikavälillä ne on uusittava jos tuloksia halutaan.

Kolme keskeisintä retuperällä olevaa rakennetta ovat:

 

• AY-liikkeen kunniakas menneisyys


• Maaseudun tulevaisuus


• Puoluediktatuuri

 

Puoluediktatuuri

Suomalaisen pysähtyneisyyden kauden muistomerkki. 1960-luvun lopulla luotu puolueiden rahoitusautomaatti, joka mahdollistaa puoluetoimiston yliherruuden ja kutisti kansanedustajat kumileimasimiksi.

Perustuslain mukaan ylintä päätösvaltaa käyttää kai edelleenkin kansalaisten vaaleissa valitsema eduskunta? Se on edesauttanut sellaisten poliittisten broilereiden kasvattamista joiden oletettu osaaminen on poliitikointia puhtaimmillaan, valtaa ja oman porukan edunvalvontaa – ei yhteisten asioiden hoitoa. Kun jaettavana ei enää ole etuja vaan ”niukkuutta, puutetta ja kurjuutta”, osaaminenkin loppuu. Haaskuu- ja vastuuttomuusmekanismin keskeisin syy.

Korjaustoimenmpiteistä keskeisin on raha, oikeastaan sen niukkuus. Vasta sitä seuraa toiminnan painopisteen muutos. Tavalla tai toisella on puoluetuki saatava muutettua ”tulospohjaiseksi.” Ehkä helpointa olisi luopua budjettirahoituksesta. Puolueiden rahoitus siirretään sellaisen säätiön vastuulle, johon lahjoitetut varat jaettaisi eduskunnan kulloistenkin voimasuhteitten mukaisesti puolueille. Muu puoluerahoitus, tavanomaisia henkilöjäsenmaksuja lukuunottamatta, kielletään. Säätiön hallintokin voisi hyvin olla samoilla perusteilla ja lahjoitukset vaikka erovähennyskelpoisia. Kyllä demokratiasta aina sen verran maksaa kannatta. Ja ellei kannata, täytyy vapaaehtoisten jäsenmaksutulojen riittää. Puolueisiinkaan kun ei ole pakko kuulua, eikä perustuslakimme kai niitä edelleenkään tunne.

Kaikki sopimukset ”ryhmäkurin” tai ”puolueen päätösten sitovuuden” ylläpitämiseksi tai toimeenpanemiseksi eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa säädetään laissa pätemättömiksi. Palataan noudattamaan perustuslain alkuperäisen hengen mukaista määräystä, jonka mukaan kansanedustaja on tosiasiallisesti vastuussa vain itselleen ja äänestäjilleen.

AY-liikkeen kunniakas menneisyys

Liike, joka maan hyvinvoinnin rakensi, on nyt sen uhka. Keskityttyään yli yhdeksänkymmentä vuotta vaatimaan ja saatuaan jo pitkään aina tahtonsa toteutetuksi, ei enää osaa nähdä tilannetta , jossa vaatimusten toteuttaminen johtaa kansantalouden, leipäpuuna olevan toimialan ja yksittäiset jäsenensä katastrooffiin. Ylimitoitetut, kaikenkattavat tulosopimukset tappavat omalta osaltaan mm. vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Kouristuksenomaisesti tarrataan ”saavutetun edun” kuvitelmaan tilanteessa, jossa saavutettu on kansantalouden konkurssi. Ja kun ei oo mistä ottaa, täytyy mennä lakkoon.

Edunvalvonnan takeeksi rakennettu byrokratia elää omaa elämäänsä. Sen realiteetteinä ovat jäsenten maksaman ja työnantajan keräämän omaisuuden sijoitustoiminta ja nomenklatuura, ei nykyjäsenten edunvalvonta kansallisessa taloudellisessa katastroofissa. Työttömyyden, maastamyynnin tai alan pienentymisen vuoksi tuhoutunut jäsenkunta kun ei liittokokouksissa äänestele (vertaa seim. Merimiesunioni). Mutta pystypäinhän sitä Eurooppaankin aiotaan mennä.

Kyllähän tämäkin on muutettavissa. Voisimme kokeilla seuraavanlaisia tervehdyttäviä toimia.

1. 
   

   Työnantajan ay-jäsenmaksuperinnästä luopuminen.

   
   


2. 
   

   Työttömyyskassojen selkeämpi irroittaminen ammattiyhdistysohjauksesta.

   
   


3. 
   

   Työehtosopimustenyleissitovuuden lieventäminen.

   
   


4. 
   

   Avainryhmien lakko-oikeuden jonkinasteinen rajoittaminen ja työrauhavelvoitteen rikkomisen tuntuvampi sanktiointi.

   
   

 

Maaseudun tulevaisuus

Maan talous ei kestä maanviljelyksen ja sen liitännäisen elintarviketuotannon aiheuttamaa taloudellista kuormaa vajoamatta Albanian tai muiden kehitysmaiden tasolle. Jo useita vuosia maksamme elintarvikkeista ylihintaa mikä vastaa noin 200.000 työttömän vuosittain kansantaloudelle aiheuttamia kustannuksia. Itse asiassa me annamme nyt jatkuvan suojatyöpaikan vajaalle 10 %:lle työikäisestä väestöstämme. Vasta nämä tilastoihin ynnättyämme alamme lähestyä todellista työttömyysastettamme, joka on taatusti EM-tasoa.

Maatalousyrittäjästä olemme tehneet virkamiehen, jonka toimeentuloon olennaisesti vaikuttaa maailman avokätisimmän kiemuroiden hyväksikäyttäminen. Ja mitä ahkerampi hän on, sen kalliimmaksi hän meille kaikille tulee. Viljelys- ja metsämaan ostaminen on tehtyluvanvaraisiksi ja
luvanmyöntäjällä on parikin lehmää ojassa. Yhteiskunnan rahoittamat metsänhoitoyhdistykset masinoivat yhteiskuntaa vahingoittavan puunmyyntilakon. Jossain vaiheessa tulevassa maataloustuotteiden luovutuslakossa tilanne tulee olemaan tosi ratkiriemukas.

Maataloussektorin palauttaminen yrittäjäpohjaiseksi nopeutetulla aikataululla, maataloustulolain ja maatilaverotuksen perusremontilla aloittaen. Tuotannon päällekkäisestä ”kaikenvara vakuutuksen”
tukijärjestelmästä luopuminen. Nykyistä selkeämpien markkinavoimien avaaminen säätelemään myös tuotteiden hintaa ja tuottajien määrää sallimalla mm. vapaa elintarviketuonti. Siinä hallitulle rakennemuutokselle raaka-ainetta.

Varmasti on muita tärkeitä ja keskeisiäkin rakenteita, jotka on uusittava. ”Vapaa” kilpailu, julkisen sektorin työsuhdeturva, isännätön omistajuus, taulukkolaskentajohtaminen, valtionyhtiöiden omistus ja pääomahuolto….. Mutta olen optimisti. Pidän mahdollisena, että Suomessa voisi tapahtua sama kuin Neuvostoliitossa. Puoluediktatuurin poistaminen aikaansaa muiden rakenteiden korjaantumisen ja uuden alun.

Ns. päätöksentekijäin päinvastaisista toiveista huolimatta ei taloudellinen katastroofi odottelemalla häviä. Ellei jotain tehdä tilanne huononee vielä pitkään. Korjaustoimenpiteisiin ei enää aika nyt riitä. Nyt on nopeasti ostettava aikaa ja tehtävät ne välttämättömät, välittömät ratkaisut jotka auttavat pitämään nenän vedenpinnan yläpuolella ja lopettavat kurjistumisen. Vientikilpailukyvyn palauttaminen, työvoimakustannustason alentamine, julkishallinnon kustannusten piuenentäminen, maatalouden …. on tehtävä heti. Mutta ilman rakenteiden peruskorjausta ei pysyvä kasvu ala, eikä kehitys kestä.

 

25.09.1991

 

———

 

Mutta kirjoituksen asiasisällön olin kirjoittanut jo lähes 20 vuotta sitten. Eivätkä ongelmat ole mihinkään hävinneet. Mikään ei tässä maassa muutu, jos kansalaiset äänestävät kuten aina ennenkin. Eli puolueitten tarjoamista vaihtoehdoista. Sellaista äänien vyöryä ei yhden ihmisen taakse ole organisoitavissa. Ei edes yhden puolueen. Mm. siksi muistan edelleen käydä äänestämässä, ja kirjoitan lippuun JOKU MUU.