Vallasta ja sen jakamisesta

Motto:

Valtaa voit jakaa, vastuuta et.

 

Matias Kivikangas, ilmeisesti tutkija Matias Kivikangas uuden Aalto Yliopiston Kauppakorkeakoululta päättää erinomaisen mielipidekirjoituksensa eilisessä ainoassa valtakunnallisessa sanomalehdessä seuraavasti:

”Jos halutaan, että kansalla on valta edustajiensa yli, ratkaisu ei ole luovuttaa valvontaa valvottaville. On luotava tehokkaampia mekanismeja, joilla kansa voi valvoa ja antaa palautetta...(valitsemiensa kansanedustajien toiminnasta ja tuloksista).”

Voi tietenkin kysyä haluavatko valitut, että kansalla moista valtaa olisi. Nythän kansa pitkälti kuvittelee valittujen valvovan toisiaan tai media valvovan heitä. Jotkut jopa kuvittelevat puolueiden valvovan edustajiensa toimintaa.

Miten Valtaa jaetaan? Vallanjako-oppi? Montesquieu? Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan välillä? Googlaamalla löysin Oulun Yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelumateriaalin, Jarmo Pulkkisen kalvosarjan otsikolla Yhteiskunnallisten ja poliittisten aatteiden historia.

Muutamia poimintoja, jotka toivottavasti meille taviksille avaavat sen miten vallanjako-oppi ja Suomen poliittinen järjestelmä liittyvät toisiinsa. Tai sitten eivät.

 

Jo englantilainen Thomas Hobbes 1600-luvulla kuvasi minkälainen on ihminen yhteiskunnassa, luonnontilassaan, Kaikkien sota kaikkia vastaan”.

• Ei yhteisiä moraalikäsityksiä (ei ole olemassa luonnollista moraalia).


• Ei omaisuutta. Jokaisella on “oikeus” kaikkeen, myös toisten ruumiiseen ja omaisuuteen.


• Jokaisella luonnollinen oikeus henkensä puolustamiseen kaikin mahdollisin keinoin.


• On järkevää pitää kaikkia muita vihollisina.

Siksi tarvitsemme, siis me kansalaiset tarvitsemme, yhteisesti hyväksymämme säännöt joiden puitteissa olemme valmiita toimimaan.

 

Ranskalaisen Montesquien Vallanjako-oppi vuodelta 1755

• ”Kaikki on mennyttä, jos sama henkilö tai sama johtomiesten ryhmä, olkoon se aatelia tai kansaa, käyttää näitä kolmea valtaa: valtaa säätää lakeja, valtaa toimeenpanna yleisiä päätöksiä sekä valtaa tuomita rikoksista ja yksityishenkilöiden riita-asioita.”


• Vallanjaon välineenä toimii perustuslaki.


• Keskeistä tasapaino lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan välillä.

 

Sitten päästäänkin jo ranskalaiseen Jean-Jaques Russeauhun ja hän julkaisuunsa Yhteiskuntasopimuksesta vuodelta 1762.

”Ideaalivaltion malli.

• 
  
  Koska ihmiset ovat synnynnäisesti vapaita, oikeutettu valtiollinen valta voi perustua vain kansalaisten antamaan suostumukseen.
  
  


• Valtion perusta on vapaaehtoinen sopimus, jossa “kukin meistä asettaa yhteisesti henkilönsä ja kaiken voimansa yleistahdon ylimmän johdon alaiseksi; ja me otamme jokaisen jäsenen kokonaisuuden erottamattomaksi osaksi”. (Yhteiskuntasopimuksesta, s. 43)


• Kansa ei voi luovuttaa oikeuksiaan kenellekään, koska kansa on aina itse suvereeni.

Vapauden ongelmasta

• Ihmiset luopuvat luonnollisesta vapaudesta, mutta saavat tilalle kansalaisen vapauden, joka koostuu oikeudesta sekä osallistua päätöksentekoon että elää itse säätämiensä lakien alaisena.

Hallitusmuodoista

• Suvereeni eli kansa säätää lait, mutta hallitus eli virkakunta huolehtii niiden soveltamisesta.


• Hallitus voi koostua kansan enemmistöstä (demokratia), vaaleilla valituista henkilöistä (aristokratia) tai yhdestä henkilöstä (monarkia).”

 

Ja vielä englantilaset David Hume, joka määritteli meidän ihmisten keinotekekoiset hyveet seuraavasti:

• Keinotekoiset hyveet (esim. oikeudenmukaisuus, nöyryys, hyväntekeväisyys, lähimmäisen rakkaus) ovat sopimuspohjaisia ja perustuvat rangaistuksille.


• Koska ihminen pyrkii välttämään mielipahaa ja siten myös rangaistukset, yleiset säännöt ja tottumukset kykenevät kumoamaan emootioiden vallan.


• Keinotekoiset hyveet luovat perustan oikeudenmukaisuuden odotukselle ja siten ylläpitävät yhteiskuntaa.

 

Ja lopuksi markkinoiden näkymättömän käden ”luoja” Adam Smith. ja hänen Moraalisten tunteittensa teoria:

• Ihmisellä on synnynnäinen moraalitaju (samaan tapaan kuten kauneuden taju).


• Omatunto kertoo mikä on oikein ja mikä väärin.


• Ihminen tuntee luonnostaan sympatiaa muita ihmisiä kohtaan (kyky tarkastella tilannetta toisen näkökulmasta).

 

Toiminta voi olla sopimatonta kahdella tavalla:

1. Moraalittomuus: Ihminen toimii sopimattomasti, mutta ei vahingoita muita.


2. Epäoikeudenmukaisuus: Ihminen toimii sekä sopimattomasti että vahingoittaa muita.

Oikeudenmukaisuutta pitävät yllä yhteiskunnassa psykologiset, teologiset ja lailliset tekijät.

 

Ja vielä hänen näkemyksensä valtion roolista.

Oikeudenmukainen valtio asettaa mahdollisimman vähän esteitä ihmisten taloudelliselle toiminnalle.  Valtion tehtävät:

• ulkoinen turvallisuus (armeija) 


• sisäinen turvallisuus (poliisi ja oikeuslaitos)


• tietyt yleishyödylliset asiat: liikenne-, koulutus- ja kirkolliset palvelut.

Ja kaikki tämä oli vain lyhyt johdanto aiheeseen. Joten sitten itse asiaan.

 

Kun Smithin määritelmän aikoihin kirkko hoiti paljolti myös sosiaalitoimen ja suurimman osan sairaanhoidosta, voinemme todeta, että valtion tehtävät eivät ole muuttuneet. Mutta kaikken aiemman ”filosofeeraamisen” osalta taitaa järjestelmämme olla ajautunut pahasti sivuraiteille.

Erityisesti siinä, että yksi ja sama eliitti käyttää sekä valtaa säätää lakeja että valtaa toimeenpanna yleisiä päätöksiä. Eikä ajatus siihen, että se vähintäänkin vahvasti vaikuttaa rikoksista ja yksityishenkilöiden riita-asioista tuomitsemisessa kovin kaukaa haetulta vaikuta. Lisäksi meiltä kansalaisilta todella puuttuvat, tänä tietotekniikan ja sosiaalisen median aikana alkeellisimmatkin institutionaaliset uudet välineet, joilla vaikuttaa käytännön yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja joilla antaa palautetta, joka myös johtaa johonkin. Siihen ei äänestys kerran neljässä vuodessa anna mahdollisuuksia.

Vai onko todella niin, että vaikutustamme halutaan vai äänestyslipun muodossa? Ettemme sotkisi poikien kivaa valtapelia.