Turvallisesti kotona. Taas kokemuksia rikkampana.

Hieno matka ja kaikin mahdollisin maustein. Valitettavasti kolme päivää on kovin lyhyt aika varsinkin, kun itse olin ensimmäiset päivät enemmän tai vähemmän vuoteen omana. Mutta käteen jäi silti paljon.

Majoituimme Hotel St. Petersbourghiin, Vanhassa kaupungissa, Raekojaplatsin välittömässä läheisyydessä Rataskaevolla. Käsitykseni mukaan hotelli oli aikoinaan alueen suljettu majapaikka kommunistivirkamiehille? Nyt korkean tason hotelli vanhavenäläisellä, tsaarinaikaisella teemalla. Käytettyämme riittävästi aikaa neuvotteluun ja tinkimiseen saimme tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä. Majoitus ja aamiaiset ja autoparkki kolmeksi yöksi meiltä kolmelta yhteensä himpun verran yli 200 euroa.

Palvelu oli henkilökohtaista ja loistavaa, autolle parkki vahtimestarin silmien alla, ruoka erinomaista ja kaiken kruunasi ravintolasalissa vapaana lennellyt araija(?)-papukaija Misha. Oli pikku rinsessallamme riemua. Mitenköhän meillä terveysviranomaiset mahtaisivat suhtautua?

Huollon suorittaminen Tallinnassa Peugeotin merkkikorjaamossa osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Itse työ ja palvelu olivat Metro-Autossa ensimmäistä luokkaa. Ei ihme, että kysymykseen heidän suomalaisista asiakkaistaan vastaukseksi tuli "Noin yksi per viikko." Tuntuu ehkä vähältä, mutta merkkikorjaamoja on monia ja arvio ns. päästä revitty. Kalevin saunassa, löylyhuoneessa, sattumalta tapaamani "Citikkamies" jostain Porin suunnalta kertoi itsekin huollattavan autonsa Tallinnassa.

Varsinaisista käyntikohteista joudumme sairastumiseni vuoksi tinkimään. Tytär kuitenkin kovasti piti lastenmuseosta, viime syksynä Kadriorgin puistossa, lähellä Kumua avatusta Miia-Milla-Mandasta. Lapsen kokoinen museo, jossa sai tehdä ja kokea. Ensimmäinen museo. jossa tyttäremme sanoi todella viihtyneensä. Itse kylläkin supistaisin ensisijaisen kohderyhmän 5 - 11 vuotta, paria nuoremmille. Mutta selvästi lapsiperheen vähintään puolen päivän "must"-kohde.

Toinen puolen päivän retki tehtiin, minnepäs muualle kuin kylpemään KalevSpahan. Olen sitä aiemminkin, erityisesti myös lapsiperheille kehunut, joten tulkoon tässä vain mainittua. Samoin maininnalle jääköön vaimon ja tyttären luistelut Vanhan Kaupungin tekojääradalla ja pistäytymiesessä vanhoja purjehduskesiä muistellen Piritassa.

Viimeinen päivä, eli eilinen oli sitten - minkäs sille mahtaa - shoppailupäivä. Hallitus se on herrallakin. Kun arvon naisväki oli saanut päähänsä, että Rocca al Mare on pyhiinvaellusten ykköspaikka se on sitten "UGH-olen puhunut". Isohan se oli ja kauppoja ja ravinteleita pullollaan mutta miten moiseen täytyy käyttää kolmisen tuntia on miehisen minäni jatkuvan ihmettelyn aihe. Mutta paikka taisi olla aika täynnä myös suomalaisia asiakkaita, joita säännöllisin väliajoin ja maksutta (?) satamasta bussilla rahdataan.

Kiitokset kaikille Vironauteille ideoista   ja eritysesti vertaisneuvonnan ja palautteen mahdollisuudesta, jonka sivusto tarjoaa.

Ps.

Jääköön tästä kertomatta matkan ikävyydet kuten se, että

• syystä tai toisesta edellisenä yönä alkanut sairaus piti hereillä koko yön, että


• auto ei käynnistynyt akun tyhjennyttyä yön aikana täällä helingissä (syyllinen tässä naputtelee), jonka vuoksi lähtö tapahtui lievää törkeämmän paniikin vallitessa, että


• läppärini ei taaskaan suostunut laivalta kytkeytymään nettiin (miksi muiden?), että


• U-käännöstä lumivallien suojassa kaksi ajorataisella tiellä tehtäessä kannattaa olla äärimmäisen tarkka sillä, jos muuttaa mielensä voi tapahtua niin, että peruuttaa takana-odottavan moottoripellille (tapahtuu sitä kuulemma muillekin?) ja, että


• pitkän pakkaskauden jälkeen lämpöaalto iskee sopivasti juuri silloin, kun auto on säkenöivän puhtaaksi pesty ja kiiltäväksi vahattu.


• mieltä kaivelemaan syy, miksi poliisi ja tulli olivat niin runsaslukuisasti vastassa.

Mitä sitä pienistä. Hauskaa se kuitenkin oli.

Elämä on.