Jälleen kerran on menossa varallisuuksien uusjako, nyt ehkä
globaalimpana ja totaalisempana kuin koskaan aiemmin? Noin 500 vuotta me
eurooppalaiset olemme onnistuneet selviämään voittajina. Mutta nyt on toisin. Meistä on tullut hyvinvoinnissamme vauhdilla vanhenevia mukavuudenhaluisia ja kilpailukyvyttömiä säilyttäjiä.
Kaikista
"inhottavinta" asiassa on, että me eurooppalaiset olemme nykyisillä
pelisäännöillä ja valitsemiemme edustajien osaamattoman kyvyttömyyden vuoksi väärällä
puolella. Olemme häviäjien puolella. Ilman uutta otetta – visiota, innovaatiota,
häikäilemättömyyttä - meidän jokaisen uutta otetta, olemme me eurooppalaiset
seuraava Katoava kulttuuri.
Onko nykyinen velkaan ja kilpailuun perustuva järjestelmä
enää kansalaisia palveleva ja tarkoituksenmukainen tapa määrittää arvo ja
edistää vaihdantaa? Kansallisesti? Globaalisti? Varsinkaan nykyisessä tilanteessa jossa johtajamme,
nykyisin yhä useammin itseämme edustamaan valitsemamme poliitikot, ovat
irrottaneet rahan - tuon arvon mitaksi ja vaihdon välineeksi tarkoitetun -
kaikista realiteeteista? Ja he katsovat ilmeisesti myös oikeudekseen sitoa meidät,
ja meidän muodostamat kansakunnat, näiden satojen tuhansien miljardien bittien maksajiksi, velallisiksi ikiajoiksi. Alkaisiko olla aika luoda uusia vaihtoehtoja?
Wikpedian lyhyt artikkeli RAHA on mielenkiintoista
luettavaa monessakin mielessä ja ainakin kohdilta Historia ja Tulevaisuus ja jälkimmäisestä alaotsikot Yksityinen raha ja Paikallisvaluutat. Yksityisyydestä, itsellisyydestä, itsekkyydestä on tullut inhimillisen toiminnan hyväksytty lähtökohta ja pallomme on kutistunut paikalliseksi maailmankyläksi.
Olisikohan ihmiskunta jo riittävän kehittynyt ja alkaisi käyttämään kehittämiään teknologioita enemmistön
hyödyksi? Onkohan tämä aikansa suuri innovaatio, siis yhteiskunnan eliitin luoma ja velkaan perustuva raha, vihdoin tullut noin 2660 - vuotisen
historiansa päätepisteeseen?
Onko tämän Pohjois-Atlantisen kulttuurimme rakenne jo sortumassa? Tämän artikkelin ensimmäisessä linkissä esitetyt viisi keskeistä kriteeriä
ja kaksi suurta yleistystä tuhoutumisen lopullisesti liikkeelle
panevista rakenteista ainakin täyttyvät suurelta osalta.
Tarkastuslista katoavien kulttuurien yksilöimiseksi
- Ihmisen vaikutus ympäristöönsä
- Ilmaston muuttuminen
- Suhteet ystävällismielisiin naapureihin
- Suhteet vihamielisiin naapureihin
- Yhteisön sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset tekijät
Kulttuurin lopullisen häviämisen liipaisimina
- Kulttuurin eliitin lyhyen aikavälin intressien ja kulttuurin kokonaisuuden pitkän aikavälin intressien välinen ristiriita.
- Vahvan ja menestyksekkään kulttuuriperimän sopeutumattomuus muuttuneen tilanteen uusiin haasteisiin.
Jotain tarttis varmaan tehdä? Ja onneksi kaiken sen minkä olemme rakentaneet voimme myös poistaa, repiä, korjata, muuttaa. Mutta alkais varmaan olla aika ryhtyä tuumasta toimeen, ennen kuin … on liian myöhäistä ja kaikki räjähtää silmillemme?
PS.
Julkaisin tämän artikkelin otsikolla The silver lining of crisesses tänään kello 13.53. Otsikon vaihtamisella pyrin selvittämään kielen merkitystä.
10 kommenttia:
Hakki
Erinomainen artikkeli! Sanottakoon tämänhetkisestä maailmantilanteesta mitä tahansa, huominen ei ole enään meidän hallinnassa. Menemättä taikauskoisiin johtopäätöksiin päivittäisistä ilmiöistä, voi todellakin nähdä muuttumisen kaikilla elintasoilla. Lähi-Idän sisällissodat tuskin jäävät sisäisiksi. Sotilaalliset liittymät vaativat mukaantuloa niiltäkin jotka sitä eivät halua. Amerikkalaiset kärsivät sotaväsymyksestä ja ovat haluttomia ”ylläpitämään maailman” rauhaa. Kumminkaan he eivät halua ”antaa” Venäjän tai Kiinan ottavan sitä heidän tehtäväkseen, pelosta menettävänsä hegemonisen asemansa ja joutuvansa ottamaan heidän ehdotukset vakavasti.
Sisäiset ristiriidat, kuten Syyrian, eivät koskaan ole hallittavissa ulkopuolisten taholta, varsinkaan kun kysymys on uskonnollisista eroavaisuuksista. Venäjä ja Kiina ovat luopuneet sekaantumasta ja odottavat syyrialaisten tuhoavan toisiaan ollakseen valmiita ottamaan kaupallisen hyödyn ”jälleenrakentamisen” muodossa.
Kutsumme tuota kaikkea kulttuuriseksi ristariidaksi. Todellisuudessa olemme vain yksi monista apinalajeista joka jostakin, meille tuntemattomasta syystä, on kehittynyt muista apiniosta etäämmälle - teknillisesti - mutta vähän, tai hyvin vähän henkisesti. Tietenkin ajattelemme olevamme on top of the world, mutta sekin on osa kehittymättömyyttämme tietämättömyyden muodossa.
Elämme vaihetta jossa raha ja tuhannet mielikuvauskomukset ovat tulleet tärkeämmäksi kuin realiteetit joiden varassa - kaikesta mielikuvituksellisesta huolimatta - olemme pakotettu elämään ja jatkamaan kehitystämme. Siinä hommassa teknillinen kehittyminen tulee ottamaan vallan valoittaen meidän älyä näkemään vain sen mikä aisteillemme on mahdollista ja lopulta luopumaan taikauskoisista toiveajatuksista. Mitä tulee sen jälkeen on ehkä se tuntematon tekijä joka pitää meitä valppaina uuden aamun näkemiseen ja löytämiseen sellaista mikä ei ole tulosta eilisestä.
Karl
Kieltämättä, noinhan Venäjä ja Kiina asemoivat itsensä kehityksen terävimpään kärkeen, nuo molemmat sosialismin suurmaat. Kauppa se on joka kannattaa, ihmisoikeuksista ja ihmisistä viis. Niitä on joka tapauksessa liikaa ja lisää on tekeillä koko ajan, tätä ainoaa uusiutuvaa luonnonvaraa.
Ilahduttavaa turvata vielä siihen ajatukseen, että onneksi Eurooppa ei enää ole maailman napa. Todennäköisimmin tulevat pössähtelyt syntyvät lännempänä, idempänä tai etelämpänä. Kuka sitä nyt jo puhtaaksikaluttua luuta...
Hakki.
Eiköhän teknologia ja sen kehittyminen ole juuri tulosta enemmistö käyttäjien lukumääriin liittyvää? Eihän raha ole ongelma. Rahan käyttäjät, me ihmiset olemme ongelma, mutta emme ole siitä tietoisia, emmekä halua tulla siitä tietoisiksi. Sellainen, perustietoisuus muuttaisi koko ajatustoimintamme ja kuten tiedät se on viimeisin asia mistä vapaaehtoisesti luopuisimme. Tunnemme vain pakonalaisen, ulkonaisten tekijöiden vaatiman muuttumisen, itse emme näe siihen syitä tai velvotteita ja siksi jatkamme ”entiseen tyyliin”.
Tietoisuus itsensä todellisesta sisällöstä, kulttuurillisista, tavoista ja opituista tiedoista, uskomuksista, omista kokemuksistamme kulttuuristen vaikutteiden rajoittamana, on ainoa todellinen lähde mistä oma persoona, itse, voi oppia mitä ja miksi tämä itse on - ilman jossittelua. Yhteisö on, ja tiedämme sen olevan, monista ahneista, kilpailevista yksilöistä syntynyt epäyhtenäinen ryhmittymä, niin eihän tarvinne olla Einstein nähdäkseen sellaisen rakennelman aina syövän itsensä perustuksia.
Olipa kysymyksessä ilmasto tai mikä tahansa hyväksikäytön kohde ne loppuvat kuin eilisen leipä ”ylensyömisen” tuloksena. Eikä eilisen leivästä heti voi saada uutta leipää, vaan se joutuu käymään määrätynlaisen kiertoprosessin ennkuin siitä tulee käyttökelpoista ainetta uuden leivän leipomiseen. Tätä kiertoa olemme tehneet vuosituhansia, emmekä vieläkään ole oppineet elämään luonnonlakien varaisesti, mitä oikea suhdanne, kohtuullisuus vaatii. Pidämme itseämme intelligenttisinä olioina ja kumminkin toimimme intelligenttisen vastaisina tuholaisina.
Raha ei todellakaan näytä olevan ongelma, velanottajia - anteeksi - velankantajia maailmaan mahtuu. Nyt meitä on jo yli 7 miljardia.
Sitä paitsi, se 1% joka määrittää velanoton yhteisöjen pelastuskeinoksi lienee sen 1 promillen taskussa, joka nauttii veloista korot. Toisena vaihtoehtona on sen 1% perusteeton vakaumus kasvun jatkumisesta - anteeksi alkamisesta - maanosassa, joka vanhenee suorastaan silmissä. Kolmantena se, että he useimpien lajikumppaniensa tavoin luopuvat itsenäisestä ajattelusta liian vaikeana.
Kaiken tekeminen siten, että toiminnallamme varmistamme lajimme elon tällä pallolla päättyvän, kestettyämme omilla ehdoillamme vain vajaat 100 000 vuotta, tuskin sisältyy intelligentin määritelmään?
Menestyvissä uurvalloissa suurvalta-asemalla on korkein prioriteetti. Set takia uhrataan mukavuutta ja ihmishenkiä, sillä ilman kuria ja uhrauksia asemaa ei voi säilyttää.
Jenkit ovat menettämässä asemiaan, koska siellä uhrataan nykyisin köyhiä sodissa samaan aikaan kun muut lihovat ja yrittävät keplotella omaisuutta itselleen. Tämä ei toimi pitkällä tähtäimellä ja porukka ostaakin miljoonia aseita kuukaudessa uhkaavan romahduksen varalle. Jopa maatalousministeriöllä ja opetusministeriöllä on oma SWAT Teamit.
Yhdentynyt Eurooppa taas on löperö viritelmä, joka ei todellisuudessa ole koskaan suurvalta ollutkaan. Sen idea on että kaikilla pitää olla kivaa ja jokainen voi tehdä mitä haluaa. 90-luvulla syntynyt suurvalta-asema perustuu talousalueen kokoon ja mielikuvaan unionin toimivuudesta, ja rapautuu sitä mukaan kun unionista löytyy lisää vikoja. Yhteisiä sotatoimia siltä ei odota kukaan muuten kuin puolustautumista vaativassa tilanteessa.
Kumminkin EU:sta voi saada toimivan ratkaisun jos unohdetaan suurvalta-aseman tavoittelu ja keskitytään talousmahdiksi kehittymiseen. Suurvalloilla on paljon vihollisia eikä niiden kansalaisilla ole kovin kivaa, ellei sitten tykkää kovasti sotilasparaateista ja sen sellaisesta. On parempi kyhätä vaikutusvaltainen ja puolustautumiskykyinen mukavuusvyöhyke ja keskittyä pitämään muut poissa omalta tontilta.
Pullistelijoille löytyy maailmasta helpompaakin valloitettavaa.
Satunnainen raportoija, kiitti kommentista.
Tällä hetkellä näyttää kieltämättä siltä, että Yhdentynyt Eurooppa ei todellakaan ole suurvalta, ennemminkin oireyhtymä.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että EUsta voi saada toimivan, jos keskitytään sen talousmahdin kehittämiseen. Erityisesti ja ensisijassa vain siten. Vielä pitkän aikaa - valitettavan pitkän aikaa - yksittäinen jäsen ei voi eikä sen missään tapauksessa pidä jättää puolustusta yksin EUn varaan. Ei varsinkaan puolustuksen. Ei edes NATOn varaan.
Muta eikö olekin viehkoa miettiä, ketkä voisivat olla hyökkääjinä? :-)
Molemmat Herrat.
Jos lähdetään etsimään tulevaisuuden mahdollisuuksia, niin on aina lähdettävä vallitsevista olosuhteista, ilman positiivisia harppauksia. Positiiviseen päästään vain poistamalla ensin negatiivinen ja sitä tuskin olemme halukkaita tekemään, monestakin eri syystä. Negatiivisuus on slaavilaisille kansanomainen piirre ja sitä on suomalainenkin, olemmehan ”rippeitä” slaavilaisuudesta. Mutta siinä on päätekijänä enemmänkin epätoivoisuus kuin aitoa asiaan perehtymistä, itseensä sulkeutumista jota yleensä olemme haluttomia tarkkailemaan lähemmin. On tunnettu facta, että ilmasto luo vain ilmastoon soveltuvia kasvia samoin kuin ihmisiäkin ja sitä on myös ”katainen kansanikin” kuten suomalainen kirjallisuus asian tuo asian esille.
Olemme osa kokonaisuudesta ja tavalla tai toisella tuomme sen esiin voimakkaammin, varsinkin silloin kun tuossa kokonaisuudessa tapahtuu muutoksia. Ilmastolliset muutokset ovat ”kouraantuntuvimpia” pohjoisella pallonpuoliskolla ja samoin ihmisten aivot osoittvat myrskyisempiä oireita siellä kuin mitä täällä ”Down under”. Ehkä tämä on mielestänne kaukaa etsitty selitys, mutta lähtiessämme etsimään syitä ja syiden seurauksia, olemme pakotettu huomioimaan myöskin olennaiset seikat jota ilmaston vaihtelut mitä selkeimmin edustavat - ja olemmehan osa tuosta vähän tuntemastamme kokkonaisuudesta - itsestämme puhumattakaan.
”Puolustautumiskykyinen mukavuusvyöhyke” ei nähdäkseni ole nykymaailmassa kauemmin mahdollinen, muuten kuin bunkkereihin piiloutumalla. Joten vihdoinkin meidän on alettava etsimään parempia ”varusteita” kuten intelligenttimme laajentamista yli tuttujen isänmaallisten perinnäisaitauksien. Vain noiden aitauksien tuloksena meillä on ”vihollisia”. Euro Unioni on ensimmäinen askel sellaisien aitojen poistamiseen. Vuosituhansien traditionaaliset ”aidat” eivät ole helposti poistettavissa ja niiden poistamiseen tarvitaan monien miesten ja naisten korkeimmat älylukemat.
arl, olen ihmeissäni...
Positiivinen ja negatiivinen ovat käsitteinä kumpikin suhteellisia, suhteessa johonkin "normaaliin"- tai "nolla"-tasoon. Ja mittari on aina katsojan tai mittamiehen silmissä. Siihen vaikuttavan mm. ympäristö (yhteisö ml.) ja asenteet.
Ilmastolliset muutokset lienevät kyllä kouraantuntuvampia eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta ei siellä kyllä kovinkaan montaa ihmistä ole niitä seuraamassa.
Olen kanssasi samaa mieltä; vain aitojen vuoksi meillä on vihollisia. Ne aidat ovat syntyneet aikana, jota leimasi olemassaolon taistelu. Nyt aika on toinen. Yhdessä pystymme parempaan. "Euroopan Unioni on ensimmäinen askel sellaisien aitojen poistamiseen. Vuosituhansien traditionaaliset ”aidat” eivät ole helposti poistettavissa ja niiden poistamiseen tarvitaan monien miesten ja naisten korkeimmat älylukemat."
Hakki
”Positiivinen ja negatiivinen ovat käsitteinä kumpikin suhteellisia” Totta!, vaan meidän toiminnot eivät ole sushteellisia käsitteellisten suhteellisuuksien kanssa ja siksi imbalance. Siitäkin huolimatta haluamme jatkaa samaan, entiseen tapaan. Jos vähänkin olisimme halukkaita katsomaan läheltä - hyvin läheltä - emme voisi välttyä näkemästä olevamme päätekijä, jopa ilmaston muuttumiseen nähden. Tietoisuus tästä on aina ollut olemassa täälläkin, mutta poliittiset puolueet ovat tehneet siitä ”footbollin” jota sitten potkivat mielettömästi taloudellisten yli/aliarvioiden perustein. Meillä on pitkästä aikaa intelligenttinen pääministeri, Julia Gillard. Hän ja hänen team on saanut aikaan paljon sellaista rakentavaa josta opposition on kauhuissaan ja siinä tilassa on mennyt typeryyksien äärimmäisyyksiin, henkilökohtaisin loukkauksin ja siten - jos mitään muuta - osoittanut älylliset rajoittuneisuutensa.
Karl
Täytyy vähän korjata edellistä kommenttiani. Eiväthän aidat ole syypäitä siihen, että meillä on vihollisia, paitsi silloin kun ne ovat luonnon aikaansaamia aitoja kuten vuoristot, valtameret, erämaat, läpitunkeutumattomat viidakot..., eivätkä oikeastaan silloinkaan. Muut aidat olemme jossain vaiheessa itse pelossamme pystyttäneet ja luonnon aitojenkin osalta syyllinen on pelkomme, epäluulomme kaikkea vierasta ja tuntematonta kohtaan.
Käsitteellisten suhteellisuuksien "kauneus ja teho" perustuukin juuri siihen, että niitä niiden tavoitehakuisen tarkastelumahdollisuuden vuosi on niin kovin helppo myös käyttää lyömäaseina ja leimakirveinä. Ja kilpailua ja voittamista korostavassa yhteisössä niille on käyttöä juuri politiikassa, yhteisiä asioita hoidettaessa.
Saattaa olla, että osa ausseista ei todellakaan pidä Julia Gillardia inteligenttinä vaan esimerkiksi vaikkapa elitistisenä, omanvoitonpyyteisenä imbesillinä. (Itse en tunne, en tiedä, eikä minulla siis ole arviota.) Semmoisiahan me olemme?
Lähetä kommentti