maanantai 2. elokuuta 2010

Nimellä vai nimimerkillä?

"Kiinassa ei saa enää pelata netissä anonyymisti" kertoo Tietoviikko. Saman uskonnon - vain omalla nimellä - ylistystä olin tänään kuulevinani Reetta Rönkän jutussa YLEllä. Olen asiassa ehdottomasti eri mieltä.


Kun ajatellaan yksittäisen ihmisen tilannetta nyt jo valitettavan totalitaarisessa yhteiskunnassa, nimimerkkikirjoittaminen lienee ainoa mahdollisuus taata yhteiskunnallinen kehittyminen myös jatkossa. Meillä, erityisen pienen ja kaunaisen yhteiskunnan edustajina, pitäisi pitää mielessä, että sen minkä nimelläsi sanot, tulee taatusti myös vastaasi. Netti, erityisesti, ei unohda.


Tällä en tarkoita, että meidän pitäisi päästää pidäkkeemme kirjoittaessamme nimimerkillä. Päin vastoin. Koska suuri osa lukijoita pitää sanojan persoonaa tärkeämpänä kuin itse viestiä, on syytä huolehtia siitä, että itse viesti ei ole "ruokoton". (Loukkaava, tarpeettoman agressivinen,  tyylitön) Mutta vain nimimerkin "suojissa" kirjoitettu viesti voi olla pyyteetön, omaa etua tavoittelematon viesti.


Kansalaisen demokraattisiin oikeus kuuluu myös oikeus omaan mielipiteeseen ilman seurausten huolta. Sen opimme viimeistään UKKn aikaan. Siksi mm. vaalisalaisuutta arvostetaan.


 


PS.


 


kolme ja puoli vuotta tätä kirjoitteluani on jatkunut. Enkä ajatellut vieläkään antaa periksi. "Kyllä kansa tietää".

16 kommenttia:

fundeeraaja tässä taas, hei! kirjoitti...

Hakki, hienoa, että olet herännyt! Pelkäsin jo pahinta. Lämmittelet uudelleen sananvapauden teemaa.Asia on juuri niinkuin sanoit. Keskustelin tänään erään toimittajan ja bloggarin kanssa alustamastasi teemasta. Toimittaja sanoi, ettei julkaise blogissaan muita kuin kirjoittajan nimellä varustettuja kirjoituksia,- siis ei nimimerkkejä vaan kirjoittajan oma nimi esiin. Hetken pähkäily osoitti, että hänen blogeillaan kirjoittavat pääasiassa politiikassa mukana olevat henkilöt. Tovin keskusteltuamme toimittaja oli valmis myöntämään, että kirjoituksen sanoma on tärkeämpi kuin kirjoittajan nimi. Nimi kirjoituksen alla ei välttämättä ole kirjoittaja, sehän voi olla tekaistu. En ole kuullut, että julkaisija olisi tarkistanut löytyykö nimen takaa ylipäätään ketään. Nimi voi olla toiselta lainattu, jolloin pääsee tapahtumaan todella suuri kupru. Hyvin yleistä on, että poliittisilla henkilöillä on tekstin tekijä, joka luovuttaa tekeleensä sen allekirjoitettavaksi, jolla on hyötyä tekstistä. Mielestäni ne, jotka vaativat kirjoittajan nimeä tekstin alle ovat naiiveja. Heidän pitäisi ymmärtää, että sähköisistä taksteistä jää aina ainakin tekstin siirtäjän tiedot julkaisijalle. Ne, jotka kirjoittavat lehdissä nimellään, kuvallaan ja mahdollisesti henkilöesittelyllä asemasta tai ammatiata ovat patologisia narsisteja tai hankkimassa hyötyä uralleen esimerkiksi politiikassa.

GranpaIgor kirjoitti...

Sitä on näemmä palattu kaupunkiin sorvin ääreen. Tervetuloa takaisin rikastuttamaan blogosfääriä ;)

Netistä on tullut vallanpitäjille ongelma: Nimimerkkikirjoittelun kieltäminen ja keskustelupalstojen moderoiminen tulevat koko ajan yhä uudelleen esiin siellä missä ylipäänsä kansan "valvontaa" yritetään kehittää. Kun maan hallitus ja isot mediayhtiöt saisivat valvontamonopolin mistä netissä saa tai voi kirjoittaa niin eipä siinä pääsisi erilaiset kerettiläiset mielipiteet esille. Vallanpitäjillä olisi om rauhansa.

Minäkin aina silloin tällöin pidän asiaa esillä http://granpaigor.blogspot.com/2008/11/internet-kurivalvontaan.html

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Salamyhkaisyys on pelon ilmaisu, eika silla ole koskaan saatu aikaan muuta kuin samanlaista vastakaikua. Jos asioita voidaan katsoa ilman peittelya, ilman henkilokohtaisia tai yhteiskunnallisia loukkauksia, niin mita silloin olisi syyna piiloutua teennaisten "nimimerkkien" taakse? Puhutaan paljon avoimesta yhteiskunnnasta ja kumminkin ensimmainen askel jo kieltaa itseltaan olla avoin. Pelko olla itseaan, kieltaa mahdollisuuden toisilta olla vain sita mita he ovat ja siten pakottaen heidatkin olemaan jotakin sellaista mita he eivat ole.

Salamyhkaisyydessa syntyy kaikki ne tekijat jotka hajoittavat ihmissuhteita, yhteiskuntaa, tehden niista pintapuolisia, ristiriitaisia, itseaan ja toisiaan tuhoavia hiipijoita. Ennakkoluulot eivat ole poistettavissa salaamalla niita, olipa niiden motiivit mitka tahansa. "Rehellisyys maan perii" vain silloin kun se alkaa "perijasta" itsestaan.

hakki kirjoitti...

fundeeraaja, IsoIgor ja Karl

Kiitti kommenteista. Saman asian kummatkin ääripäät tulivat jälleen esille.

Itse rinnastan nimimerkkikirjoittamisen oikeuden yksilön perusoikeuksiin. Se on suoraan verrattavissa toimittajan lähdesuojan ja vaalisalaisuuden merkitykseen vapaalle demokraattiselle yhteiskunnalle.

Joissakin tilanteissa siitä voi tulla myös viestin uskottavuuden edellytys. Jos kuka tahansa omalla nimellään julistaisi, että ainoastaan jättämällä hylättäväksi tulevan äänen, kirjoittamalla äänestyslippuun esimerkiksi JOKU MUU on mahdollista vaikuttaa positiivisesti Suomen kansalaisyhteiskunnan ja harjoitetun politiikan kehittymiseen, kuka tahansa leimaisi kirjoittajan harkitsevan tulevaisuudessa ehdokkaaksi ryhtymistä. Kun viesti perustellaan, se on omillaan. Sitä ei voi omia nimellä.

GranpaIgor kirjoitti...

Karl on oikeassa. Ei salamyhkäisyys mikään positiivinen asia ole eikä se vie asioita aina eteenpäin yhtä hyvillä tuloksilla kuin avoin toiminta.

Mutta joskus itsesuojeluvaisto pakottaa siihen. Kaikilla ei ole aina valmiutta ryhtyä uranuurtaja-marttyyreiksi. Kas kun on asioita joissa omalla nimellä esiintyminen saattaisi muodostua ko henkilölle lähes itsemurhaksi. Ainakin olisi suuri vaara joutua vainotuksi.

Tämän näkökulman hyvänä esiemrkkinä on Helsingin Sanomien yleisönosastö. Juuri tuollaisten syiden vuoksi HS joutuu hyväksymään yllättävän paljon nimimerkillä allekirjoitettuja kirjoituksia yleisöltä.

Itse asiassa on usein kyse sellaisista asioista joista median itsensä pitäisi alkaa toimia vallan vahtikoirina.

hakki kirjoitti...

IsoIgor

"Itse asiassa on usein kyse sellaisista asioista joista median itsensä pitäisi alkaa toimia vallan vahtikoirina." Olen samaa mieltä. Ainakin kategorinen nimimerkkikirjoittelun kieltämisen puolesta vannominen olisi syytä mediassa lopettaa. Myös näiden "maailmoja ja maailmankatsomuksia" syleilevien ajatusten osalta.

Jokaisella kirjoittajalla on syynsä ja perustuslain mukainen oikeutensa kirjoittaa joko nimellä tai nimimerkillä.

fundeeraaja kirjoitti...

Maapallomme maista on n. 80 % sellaisia, joissa kansalaiset eivät uskalla oman tai läheistensä turvallisuuden vuoksi kirjoittaa vallankäyttäjistä mitään negatiivista,- ei nimellä eikä nimimerkillä. Jäljelle jäävistä vapaamista yhteiskunnista on n. 10 % sellaisia, joissa on oman edun vuoksi parasta käyttää nimimerkkiä tai lukijoita harhaan johtavia nimiä. Viimeiseen 10 %:iin lukeutuu myös Suomi, jossa voi jos haluaa kirjoittaa omalla nimellä. Suomenkin historiassa ei tarvitse mennä kuin muutama vuosikymmen taaksepäin kun nimellä julkaistusta mielipiteistä sai vapauttavan tuomionkin jälkeen turpiinsa eikä enää töitä mistään. Väittäisin, että omalla nimellään kirjoittavat kirjoittavat omaksi ilokseen ottamatta minkäänlaisia riskejä paljastaakseen yhteiskunnallisia epäkohtia. Karl Franzen puolustaa omalla nimellä kirjoittamista. Minun on totuuden nimissä tunnustettava, että olen kuvitellut tähän saakka nimen olevan nimimerkin. Mulla on ystävä, joka moittii mua nimimerkkikirjoittelusta. Hän kirjoittaa nimellä, kuvalla ja esittelyllä entisestä kunniallisesta ammatistaan. Erehtyipä kirjoittamaan eroavasta kaupunginjohtajastamme lähinnä totuuden mukaisen,mutta kriittisen kirjoituksen. Siitä tuli palautetta niin vahvasti, ettei kirjoituksia ole sen koomin näkynyt. Kaverit eivät mielellään esiinny kirjoittajan seurassaan. Koko pieni kaupunki tuntee miehen ja hänen ideologiansa. Miehelle lähinnä hymyillään. Itsesuojeluvaistonkin pitäisi vaatia käyttämään nimimerkkiä, mutta ellei ole itsekritiikkiä voi kuvitella kirjoittavansa jotain ainutlaatuista.

hakki kirjoitti...

fundeeraaja

Kuten niin moni, myös ystäväsi tai unohtaa, että Suomi on sisäsiittoisen pieni yhteiskunta. Ei edes eläkkeellä jo vuosia olleet, ns. päätöksentekijöiden törttöilyistä mukana eläneet uskalla kirjoittaa tapahtumista sen paremmin nimellään kuin nimimerkillä. Ettei kävisi kuin ystävällesi. Olisihan se ikävää jos ei loossi tai rotary-porukka, työpaikan seniorit tai golf-kaverit enää edes kuse suuntaasi.

Sääli.

Karl Fransen kirjoitti...

Granpalgor, ehka kaikki sanomasi epamukavuudet voidaan valttaa, jollei kokonaan -tosin paljossa -jos emme ole naissa turinoissamme henkilokohtaisesti arvostelemassa yksiloita, vaan pyrkisimme nakemaan ja loytamaan ihmisen perusolemuksen luonteesta enemman. Meidan jokaisen ns. inhimilliset ominaisuudet, eivat ole vahaisessakaan maarin poikkeavia Sinun tai minun, tai kenen tahansa suomalaisen, tai ei-suomalaisen, lukuunottamatta pintapuolisia ymparistolta ja vanhemmiltamme periytyvista ominaisuuksista. Ne eroavat quantatiivisesti, muttei qualititiivisesti.

Nykypaivan geneettinen tutkimus on paljastanut meidan ihmisten omaavan vai 2 geenia enemman kuin tavallinen peltohiiri, joten miksi hikoilla ego-keskeisissa, itsetarkeissa kuvitelmissa itsesta kun kaikki muu elama on aivan samaa - vetta ja mutaa. Ihminen, muista elaimista poikkeavana, elaa illusionien mailmassa, sanojen ja ideologien cyber-ilmapiirissa ja on siksi, osittain, tai kokonaanon kyvyton katsomaan asioita muussa kuin illusionien perspektiivissa.

Jos naemme itseamme "isossa kuvassa" se "itse" on tuskin havattavissa enemman kuin peltohiiri.
Esiintymalla omalla tai ei-omalla nimella, ei nahdakseni ole merkityksellinen muille kuin ilkeamielisille "saalistajille". Heita on paljon; ja samaistamalla kasitteet, asiat "uhriensa" kanssa, antaa heille syyn toimia saalistajan tavalla. Heita ei voi valttaa. Meilla jokaisella on "heidankin" ominaisuudet, mutta, joko itsesailytys vaiston varaisina, tai nahtyamme niiden negatiivisuuden, emme kayta niita.

Holdaaja kirjoitti...

En oikein ymmärrä sitä, että omalla nimellä kirjoittamista ihannoidaan. Jos esimerkiksi minä, yksityishenkilönä, kirjoittaisin yleisen mielipiteen vastaisia mielipidekirjoituksia nettiin, tai vaikkapa aivan harmittomia asioita jotka voisivat joskus tulevaisuudessa olla hyvinkin paheksuttavia ja netistä löydettävissä, voisivat yritykseni nykyiset tai tulevat asiakkaat vaikkapa irtisanoa asiakassuhteita, ja saattaisin joutua irtisanomaan mielipiteisiini täysin syyttömiä työntekijöitä.

Miksi ihmeessä olisin jotenkin sankarillisempi jos asettaisin mielipiteisiini täysin syyttömät ihmiset moisen riskin alaiseksi?

Karl Fransen kirjoitti...

Holdaaja, kysymys ei liene "ihannoimisesta", vaan pikemminkin toiminto realistiselle pohjalle rakennettuna. Kirjoituksissa esiintyy paljon herjaavia ja mauttomia juttuja henkilokohtaisella tasolla joista voisi tulla jalkikaden seurauksia. Jos keskustelu on aiheeseen perustuva, eika henkilokohtaisiin meneva, mika valitettavasti on blogi-kirjoitusten luonne, silloin ei mielipiteet, olipa ne kenen tahansa, voi aiheuttaa ylikuohumista. Jos asioihin paneudutaan tarkoituksella loytaa vastaus, silloin ei mielipiteella voi loukata ketaan, tulipa se kenen suusta tahansa. Valitettavasti asian esittaja tulee tarkeammaksi kuin itse asia ja sellaisessa tilanteessa unohdetaan se mika voisi olla oikein, jolloin "yhdessa rakentaminen" ja vastauksien loytaminen jaa toisarvoiseksi.

Kysymys ei suinkaan ole "sankarillisuudesta". Se on pelkastaan itsetehostuksen tarvetta jota ei liene aihetta selitella pitemmalle.

GranpaIgor kirjoitti...

KF jotenkin olettaa implisiittisesti että nimimerkkikirjoitus on herjaava tai muuten henkilökohtaisella tasolla mauton ja että nuo on syy käyttää nimimerkkiä. Ja jos ei kirjoitus ole sellainrn ole niin silloin se ei voi aiheuttaa mitään ylikuohumista kenessäkään.

Samoin KF puhuu miten hänen esittämällään tavalla tarjoiltu 'rakentava mielipide' ei voi loukata ketään esittipä sen kuka tahansa. Kunhan ei vain tarkoita 'poliittisesti korrektia' mielipidettä.

Suosittelen edelleen seuraamaan HS:n yleisönosaston nimimerkkikirjoituksia ja arvioimaan ovatko ne vain tuollaisia herjaavia tai mauttomuuksilla henkilökohtaisuuksiin meneviä vai olisiko siellä substanssista johtuen sittenkin joku ihan legitiimi peruste käyttää nimimerkkiä.

Ja ettei synny väärää käsitystä niin kannatan valinnan vapautta. Jos tarvitsee nimimerkin suojaa niin käyttää nimimerkkiä. Herjausten esittäminen nimimerkin takaa ei onnistu kun yleensä toimituksille on ilmoitettava oikea nimi.

Herjaavista nettikirjoituksista viranomaisilla on muut keinot saada selville kirjoittajat jos sellaista tarvetta on. Joten ei nimimerkin käyttö suojaa nykyäänkään.

Karl Fransen kirjoitti...

Esittamalla asiat implicitly or explicitly ja noin tehden menetetaan mahdollisuus nahda asiat persektiivisesti kaikkeen muuhun nahden, sellaisina kuin ne todellisuudessa esiintyvat. Nimimerkin kayttoon sisaltyy poikkeuksetta salailu ja salailuun aina sisaltyy -implicitly -joko pelko tai dualismiin rakentuva epavarmuus, mika on eras monista pelon ilmentymismuodoista.

Samaistamalla itsensa tai toisen henkilon kasitteellisiin rakenteisiin, omiin tai toisten, pelkkiin mielipiteisiin, estaa nakemasta itse asiaa; ja kuten edellisessa jutussa toin esille, joudutaan - ilmaisuasi kayttamalla - "poliittisen korrektiviivisuuden" umpikujaan jonka nakemista on mahdotonta vaistaa olematta taydellisesti pelkkien mielipiteiden sumeuttama. Todellisuudessa, sitahan on mailmamme kokonaisuudessaan - pelkojen ja niista syntyneiden itsekeskeisyyden mielipiteita kaikilla elaman tasoilla.

GranpaIgor kirjoitti...

Jos maailma olisi täydellinen ja kaikki ihmiset hyviä ja oikeamielisiä olisin valmis allekirjoittamaan KF:n näkemyksen anonymiteetin 'turhuudesta', 'puhtain asein puhtaan asian puolesta'.

En silti näe anonymiteettiä itsekeskeisyyden merkkinä jonka tarkoitus on todellisuuden sijasta esittää tosiasioiden sijasta vain pelkkiä sumeita mielipiteitä. Jotenkin tuolla tavoin ymmärsin KF:n lauseet.

Karl Fransen kirjoitti...

Tuskimpa siina tarvittaisiin allekirjoituksia, joko omiasi tai minun. Jos todellakin haluat olla "mailmanparantaja" silloin ei tarvitse menna kauas. Jos todellakin noin ajattelet aloitat itsestasi ilman etta odottaisit ketaan tulevat avuksesi. Mutta, siita alkaakin kova pala jota hyvin harvoin voi edes share kaikkein laheisimman kanssa.

Communication on paljon puhetta, mutta hyvin vahan action ja silloin kun tuo vahainenkin action esiintyy, se tapahtuu kuin vangin puhe - kaltereiden takaa. Tuo sama tapahtuu "nimimerkin" takaa puhuessa, eika ole mitenkaan eroava mistaan muusta communication muodosta. Pelko esiintyy kaikkialla joko aggressiona tai pakenevassa muodossa, eika sita voi mitkaan medotit poistaa, tulipa ne kuinka tahansa exoottisista paikoista, tai vain naapurin suusta.

Olet varmaankin tietoinen tieteen viimeisimmista loydoista ja havannoista suhteessa ihmiseen. Kaikki elama on lahtoisin samasta alkujuuresta, osittain jopa kasvikunnastakin. Ihminen itsekeskeisessa sokeudessaan ei ole halukas nakemaan abstractisen mailmansa ulkopuolelle ja siksi joutuu puolustelemaan ja varustautumaan kaikenlaisten uskomusten taakse voidakseen jatkaa elaimen yllapitoa, elaimen josta tuskin olemme edes tietoisia.

hakki kirjoitti...

Karl

"vangin puhe - kaltereiden takaa. Tuo sama tapahtuu "nimimerkin" takaa puhuessa, eika ole mitenkaan eroava mistaan muusta communication muodosta" You´ve bought my point! Substanssin reliabiliteetin tai validiteetin kannalta ei ole ero kirjoitatko nimellä vai nimimerkillä. ;-)