Kansanedustajat säätäkööt kilpailua kauppoihin

Sitä varten kai heidät on Arkadianmäelle valittu? Varsinkin jos, kuten Yle jokin aika sitten kertoi Alma Media tutkimukseen pohjautuen, että noin kaksi kolmesta haastatellusta kansanedustajasta (muistaakseni n noin 145) on tätä mieltä. Siis sitä, että kaupan kilpailua olisi saatava lisää. Vaan tuskinpa se heiltä onnistuu.

Näin pienessä maassa, jossa korruptoituneisuus, hyvä veli verkostot, kartellit ja poliittinen sisäsiittoisuus ovat pitkään muodostaneet menestyksellisen yhteiskunnallisen ja suuryritystoiminnan pohjan, eivät markkinat yksin pysty koskaan tehokkaasti hoitamaan kansakunnan kokonaisetua. Pelkän markkinavoiman varaan jättäytyminen ensin keskittää, sitten kurjistaa ja lopuksi tyhjentää maan.

Pienen maan keskeisin kilpailuvaltti on avoin yhteistyö maailmanmarkkinoilla ja itsekäs yhteisöllisyys omien kansallisten itressien turvaamisessa. Se ei ole liberalistinen globaali markkinatalous, ei hetken kukoistava narsistinen omistamisen ja menestyksen huuma.

Tämä nyt on sellainen tilanne, jota varten me kansanedustajia valitsemme. Todella vaikeat ratkaisut, joilla maa pidetään asuttuna ja kansalaiset hyvinvoivina. Tämä olisi todella aluetta, jossa politiikkaa, eli yhteisten asioiden hoitamista tarvitaan markkinoita ohjaamaan.

Ei. Ei minulla ole vastausta siihen miten pitäisi menetellä. En ole kansanedustaja, en kunnanvaltuutettu, en edes poliitikko. Mutta aloittaessani tämän jutun kirjoittamista viikko kaksi sitten tuli mieleeni pari ideaa.

Vähittäis- ja tukkukauppa erotettava toisistaan.

Kaupunkien laidoille synnytettävien kauppakeskusten kaavoitusmonopoliin rakennettava valtiolle veto-oikeus.

Muuten käy kohta niin, että kasvukeskusten maakunnissa on 1 Ostosparatiisi kussakin, ennen kuin nekin surkastuvat yhdeksi.