6.8.2008 10.50 | hakki47 | Työelämä, Kansankulttuuri
Kaksikko Sukari ja Kakkonen ovat ilmoittaneet lopullisen päätöksensä siitä, että eivät anna vaalirahoitusta valtuustoehdokkaille. Uskoisin, että aika moni muukin yksityinen yrittäjä ja yritys jättää, alkukesän vaalirahoitussotkun pelottamana nämä vaalit väliin. Uusille rahoittajille jää siis tilaa.
Jostain ne rahat revitään joka tapauksessa. Ja on syytä repiäkin, demokratiasta kannattaa maksaa. Sääli, että puolueet ja kansanedustajat tyrehdyttivät luonnollisimman mahdollisen rahalähteen. Ketkä jäävät jäljelle? Vanhemmat? Lapset? Tuttavat? Omat varat? Omat keräykset?
Varmasti. Mutta tälläkö demokratian toimivuus tästä lähtien turvataan? Ehdokkaiden yhteiskunnallinen ja erityisesti taloudellinen tausta määräisi panoksen varsin suuressa määrin. Kaikilla kun ei ole, vaalikelpoisuudestaan huolimatta rikasta pappaa, lasta tai tanttaa jonka varoilla pelata.
Onneksi vanha rahoitusapparaatti, paikalliset ja alueelliset perinteiset kytkökset esimerkiksi paikallisten osuuskauppojen, maamiesseurojen, metsänhoitoyhdistysten, rakentajien, rotarien, puolueiden ja ammattiyhdistysten paikallisosastojen jne. jne. keskinäiset kytkökset ja rahoitukset jäivät ennen lomia vielä lähes täysin selvittämättä.
Ja voisivat kai puolueet rahoittaa ehdokkaitaan entistä enemmän? Varmasti voisivatkin. Silloin toteutuisi käytännössä Mooseksen toivomus pitkien listojen käyttöön ottamisesta. Eli käytännössä siirtyisimme lopullisesti puoluevaltaan. Käytännössä puolueen valtaan, niin samanlaisia ovat kolmen suuren ohjelmat, tavoitteet ja toimintatavat. Itse asiassa siunaisimme uuden itsellisen ja lain yläpuolella olevan demokraattisen aateliston.
Jos saisin arvata nousevat tämän jälkeen vaatimukset puoluerahoituksen ulottamisesta kuntatasolle asti. Ja tasokorotus kansallisiin puoluetukiin, luonnollisesti, tottakai. Ja Tarastin selvitys tekee ongelman ratkaisemiseksi ehdotuksen, joka ei millään tavalla edes kohtaa ongelman perussyytä. Eli vaikuttaa yhtä paljon kuin puolueiden juhlallinen päätös kunnallisvaalien rahoituskatosta. Mutta ehdotuksella on varmasti laaja parlamentaarinen (lue puoluepoliittinen) tuki.
Ja kaikki tämä vain siksi, että puolueet ja kansanedustajat laativat löperön lain eivätkä välittäneet noudattaa edes sitä. Eivätkä poliittisilla perusteilla valitut virkamiehet katsoneet voivansa edes pyytää ilmiselvissä lainrikkomustapauksissa tarkennuksia tai täydennyksiä. Puhumattakaan siitä, että olisivat aktiivisesti raportoineet tilanteesta julkisuudelle.
Ja jouduttuaan housut kintuissa kiinni rötöstelystään, siirsivät puolueet ja kansanedustajat luontevasti syyllisyyden hallitsemansa median avulla syyttömille, eli rahoittajille Sukarille ja Kakkoselle.
Pysyvä linkki | Kommentoi »
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Tilaisuus tekee varkaan, nyt ja aina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti