Kansainvälinen linssilude Jumalan armosta

14.8.2008 10.27 | hakki47 | Politiikka, Media, Johtaminen

Kaukasuksella sodat näyttävät nyt sitten taas hetkeksi sodituilta. Toivottavasti. Syyllisiä siihen tälläkin kertaa jokainen omien asenteittensa mukaan. Syitä on aina riittänyt sopivasti kaikkiin tarkoituksiin. Ja oppejakin jokainen meistä yrittää tästäkin tilanteesta nyhtää.

Putinin porukka ehkä entisestään korosti oman ajatusmaailmansa lähtökohtia niille, jotka vielä epäröivät. ”Ole kunnolla tai itke ja ole kunnolla.” Samalla selvisi myös täysin kiistatta kuka, edelleen on Venäjän valtion ykkönen. Ja se, että Venäjä ei toimintatapojaan muuta.

Ainakin jossain vielä solidaarisuuskin elelee. Siitä olivat Venäjän muskelien pullistelun potentiaaliset seuraavat kohteet Tbilisin kutsuvieraina todisteena. Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, ja Ukrainan valtionpäämiehet antoivat läsnäollaan tukea itsenäiselle Georgialle. Ehkä jopa Shagasvilille. Mikä mahtaa näitä maita yhdistää?

USA on yhä useammassa mielessä todellisissa vaikeuksissa. Ellei jopa jokaisessa mahdollisessa mielessä. Sen konkreettiset mahdollisuudet auttaa ja tukea liittolaisiaan osoittautuivat olemattomiksi. Putin osoitti Bushille kumpi on tällä hetkellä ylivertainen dynaamisessä kansainvälisessä politiikassa, kun aletaan pelata oikeesti.

Georg W. Bushin kahden kauden presidenttiys tulee pitkään tulevaisuuteen taatusti olemaan konkreettisin osoitus poliittisen johtajuuden merkityksestä. Hänen tapauksessaan siis johtajuuden puutteesta. Miten yksi mies, ja/tai pieni texasilaisten neo-conservatiivien uskonlahko, pystyy kahdeksassa vuodessa ryvettämään maailman ainoan supervallan kaikilla niillä osa-alueilla, joihin se on puuttunut? Talous, turvallisuus, kansainvälinen politiikka, energia, sotilaallinen voima…. Sitä laskua USA, ja valitettavasti Eurooppakin, saa maksaa kauan.

Alexander Stubb ei mielestäni vakuuttanut ETYJn puheenjohtajana. Kotimaista mediaa lukuunottamatta Tumppi tuntui liikkuvan vaivautuneen oppipojan oloisena taustalla. EU:n puheenjohtajamaan Ranskan ulkoministeri nappasi ensimmäiset imagopisteet jo ennen yhteistä matkaa Georgiaan. Ja tavatessaan kaveruukset, myös Shagasvilin tervehdys kertoi kuka, hänen mielestään, oli parivaljakon primus. Vaikutti siltä, että hän ensin unohti Tumpin olemassaolon kokonaan. Mutta myönnettäköön, ei ETYJllä, eikä Suomella ole hauista diplomatiansa tueksi.

Mutta varsinainen linssilude, Jumalan armosta, on kyllä Nicolas Sarkozy. Kun kaikki oli riittävän valmista, hän rauhantekijänä ”ratsasti paikalle valkoisella hevosellaan”. Ja onnistui jälleen kerran nappaaman kaikki ilmassa leijuvat imago-irtopisteet itselleen. Tämän miehen menemisiin ja sanomisiin tulemme vielä tympääntymään.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »