Realismin paluu Suomen turvallisuuspolitiikkaan?

23.8.2008 10.43 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen, Varallisuuden hallinta, Oppiminen

Georgia on toiminut silmänavaajana. Jopa Suomessa. Silmät ovat auenneet Venäjän kehityksen kymmenen viime vuoden suunnasta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Venäjä on meidän kannaltamme erityisesti taloudellinen mahdollisuus. Ja maantieteellinen realiteetti. Jos pitäisi veikata kumpi aiemmin häviää maailmankartalta, jos nyt jommankumman pitäisi…

Meidän haluamme pitää itse huolta tästä 333 000 neliökilometrin pläntistä ei liene syytä asettaa kyseenalaiseksi. Ja helposti oma sisäinen keskustelumme siirtyy tämän toteamisen jälkeen siihen, että meillä on kolme keskeistä turvallisuuspoliittista pohdetta; Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ja varmasti näin on.

Kun hoidamme ulkopolitiikkamme siten, että Venäjä ei koe meitä uhkaksi, että me emme ole sen vihollinen, emme edes potentiaalinen vihollinen, olemme ystävä. Emme suomettunut, selkärangaton ja ruskeakielinen sylikoira, vaan reaalipoliittinen kumppani. Myös ollessamme selkeästi täysivaltainen EU:n jäsen.

Venäjän - siellä kulloinkin vallassa olevan hallinnon - täytyy siis kokea, että me emme sitä uhkaa (=uhkaa Pietaria) eikä kukaan muukaan sitä meidän alueemme kautta uhkaa. Ja puolustusvoimiamme tarvitaan myös ja erityisesti tätä tehtävää varten. Ja sitä varten tarvittavat välineet poikkeavat ehkä niistä, joita olemme kuvitelleet tarvitsevamme.

Ja siteeratakseni puolustusministerin tunnettua puhetta muistuttaisin vielä kerran, että haluttaessa se olisi yhtä hyvin voitu otsikoida myös No Nato, No Nato, No Nato.

Joten eiköhän taas olisi turvallisuuspolitiikkamme osalta syytä lopettaa haihattelut ja palata ns. pitkään linjaan: Back to basics.

PS.

Aika paljon olen aiheesta viimeisen puolentoista vuoden aikana tällä blogilla kirjoitellut. Ne löytyvä tagista Puolustaminen.

Pysyvä linkki | 12 kommenttia »