25.8.2008 13.29 | hakki47 | Politiikka, Itsenäisyys, Johtaminen
Euroopan kuluvaa vuotta ovat leimanneet Saksan ja Ranskan irtiotot. Sekä NATOssa että EUssa. Ei Euroopalle hyvää lupaa kun isoilta on suunta hukassa. Näiden kahden piikkiin on helppo panna myös aika suuri osa siitä sotkusta, joka on syntynyt Venäjän ryhdyttyä pullistelemaan muskeleitaan viimeksi Georgiassa.
Tälle tavalliselle tossunkuluttajalle on syntynyt vahva käsitys siitä, että sekä Merkelin Saksa että Sarkozyn Ranska ovat, noudattaen ehkä Berlusconin esimerkkiä, siirtyneet ensisijassa ajamaan oman maansa ilmeisen lyhyen aikavälin etuja. Ja tämä samaan aikaan kun sekä USAssa että Iso-Britanniassa kansallisen johtajuuden pakka on, toivottavasti vain hetkeksi, täysin hakusessa. Ja Venäjällä johto ja resurssit on keskitetty yhdelle henkilölle.
Parempaa tilannetta Putin ei olisi voinut itselleen toivoa. Hän valitsi erinomaisen ajan osoittaa sekä ”lähi-ulkomaille” että ”vanhalle Euroopalle” että ”setä Samulille” missä mennään. Ja aika vaikea kenenkään heistä on enää nokkaansa kopauttaa. Bukarest 2008 kirjautuu historiaan uutena vuoden 1938 Müncheninä. Nyt vain lippusta ”rauhasta meidän ajallemme” liehutteli Sarkozy.
Mitä USA, NATO tai EU voivat nyt tehdä? Tai oikeammin ehkä - haluavat tehdä? ? ? ? ? ? Enpä usko, että haluavat.
Jotain on kuitenkin pakko tehdä. Seuraavat ratkaisut ratkaisevat nimittäin asianomaisten uskottavuuden kansainvälisen politiikan pöydässä pitkäksi aikaa.
Ja he kaikki unohtavat jälleen kerran, että Eurooppa on merkityksellinen vain yhtenäisenä.
Wikipedia Münchenin sopimus
Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
maanantai 25. elokuuta 2008
Sarkozy: Peace for our time
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti