hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Talous, Osaaminen, Varallisuuden hallinta
Ensimmäiseksi liittyminen EU:iin iski maaseutuun. Mutta eihän se suuri ihme ole kun, päinvastaisista väitteistä huolimatta, EU ei ole turvallisuus- tai ulkopoliittinen, vaan kauppa- ja maatalouspoliittinen yhteisö. Tuskin seurannutta tervehdyttävää muutosta olisi koskaan saatu aikaan omin neuvoin.
Näin kirjoitin 25.9.1991:
Maaseudun tulevaisuus
Maan talous ei kestä maanviljelyksen ja sen liitännäisen elintarviketuotannon aiheuttamaa taloudellista kuormaa vajoamatta Albanian tai muiden kehitysmaiden tasolle. Jo useita vuosia maksamme elintarvikkeista ylihintaa mikä vastaa noin 200.000 työttömän vuosittain kansantaloudelle aiheuttamia kustannuksia. Itse asiassa me annamme nyt jatkuvan suojatyöpaikan vajaalle 10 %:lle työikäisestä väestöstämme. Vasta nämä tilastoihin ynnättyämme alamme lähestyä todellista työttömyysastettamme, joka on taatusti EM-tasoa.
Maatalousyrittäjästä olemme tehneet virkamiehen, jonka toimeentuloon olennaisesti vaikuttaa maailman avokätisimmän kiemuroiden hyväksikäyttäminen. Ja mitä ahkerampi hän on, sen kalliimmaksi hän meille kaikille tulee. Viljelys- ja metsämaan ostaminen on tehtyluvanvaraisiksi ja luvanmyöntäjällä on parikin lehmää ojassa. Yhteiskunnan rahoittamat metsänhoitoyhdistykset masinoivat yhteiskuntaa vahingoittavan puunmyyntilakon. Jossain vaiheessa tulevassa maataloustuotteiden luovutuslakossa tilanne tulee olemaan tosi ratkiriemukas.
Maataloussektorin palauttaminen yrittäjäpohjaiseksi nopeutetulla aikataululla, maataloustulolain ja maatilaverotuksen perusremontilla aloittaen. Tuotannon päällekkäisestä ”kaikenvara vakuutuksen” tukijärjestelmästä luopuminen. Nykyistä selkeämpien markkinavoimien avaaminen säätelemään myös tuotteiden hintaa ja tuottajien määrää sallimalla mm. vapaa elintarviketuonti. Siinä hallitulle rakennemuutokselle raaka-ainetta.
Vaikkei AY-kartellin puitteissa paljonkaan ole menneinä vuosina tapahtunut, maataloudessa sitäkin enemmän. Kansallisista maataloustuista ei ole paljoakaan jäljellä, mitä nyt joku 141 vielä jossain lymyää. Ja kansakunnan kannalta on ilmeisesti parasta, että päätökset on jatkossakin tehtävä yhdessä jonkun ulkopuolisen kanssa. Saman piiskan AY-kartelli on kohdannut mainittavassa mitassa vasta globalisaation seurauksena.
Mutta byrokratia on kuulemma kasvanut. Toisaalta voisi kuvitella, että kasvanut ja edelleen kasvava tilakoko, hoitaa nekin asiat suuremmalla ammattitaidolla ja tehokkaammin. Ja kyllä maamies on yleensä osanut puolensa pitää. Huomio on entistäkin enemmän siirretty alan virkamiesorganisaatiotten haltuunottoon ja poliittiselle puolelle, sinne missä veronmaksajan rahat jaetaan. Ja jaossa ei sektorin suhteellinen osuus varmastikaan heikkene.
Mutta kuten kaikissa ratkaisuissa, myös tässä on ollut haittavaikutuksia. Alkaa yhä selkeämmin näyttää siltä, että maamme ei pysy tällä menolla kokonaisuudessaan asuttuna. Ja tyhjiöt pyrkivät täyttymään. Ilmeisesti poliitikkomme, ne joitten pitäisi katsoa koko kansakunnan etua ja laatia pelisäännöt sitäkin tukemaan eivät hoida hommaansa. Ja jälleen kerran ja varoituksista päätellen lisääntyvästi pienet teollisuuspaikkakunnatkin alkavat tuntea tyhjentymisen seuraukset. Puujalka horjuu.
PS.
Pahin tilanne oli muistaakseni helmikuussa 1994. Tilastopohjaa oli muutettu, mutta oikaistuna 777.000 oli silloin todellisten työttömien määrä.
PPS.
Kirjoitus on kolmas osa sarjassa “Uutta taloutta etsimässä”
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti