14.2.2008 10.24 | hakki47 | Työelämä, Talous
En nyt puhu poliitikko Eero Lehdestä, en järjestöjohtaja Eero Lehdestä, vaan yrittäjä Eero Lehdestä. Tässä joku päivä sitten yrittäjä Lehti laukaisi kuolemattomia ajatuksia työttömien, erityisesti pitkäaikaistyöttömien työkyvystä, - kunnosta ja -kelpoisuudesta. Eivät ne uusia olleet, vanhan toistoa ennemminkin. Varmasti voisin lähteä hiustenhalkomislinjalle ja eritellä ensin sen, mitä hän todella sanoi. Mutta kun sekä häntä että aika monta muuta yrittäjääkin väitän tuntevani, jätän sen KL-keskustelupalstan varaan. Mielikuvat kun kuulemma nytkyään ratkaisevat.
Ja tässä se, miltä minusta näyttää.
Ihme, että niistä sadoista tuhansista yli 3-4 kuukautta työttöminä olleista kuitenkin niin moni on onnistunut palaamaan takaisin työelämään. Mutta varmasti epäkuranttina? Tai muun kuin yrittäjän palkkalistoille? Tai ainakin pienemmälle palkalle? Tai ainakin epäonnistuen? Tai vainko osoituksena sankariyrittäjän riskinottokyvystä?
Onko Lehden mielestä tarkoituksenmukaista katsoa ao. henkilöiden syrjäytymistä vierestä ja maksaa päivärahat, toimeentulo yms. tuet, lisäksi sairaanhoito- ja lopuksi kai myös hautauskustannukset yhteiskunnan varoista, kaikille yli 3 – 4 kuukautta työttömänä olleille? Ei ne täältä mihinkään lähde. Kuollakko niiden pitäisi? Nälkäänkö?
Onko Lehden mielestä tarkoituksenmukaista se, että otamme vastaa ja yhä useammin myös tuotamme kehitysmaista usein kouluttamatonta työvoimaa paikkaamaan työvoimapulaa, ja maksamme heidän koulutuksensa, sosiaaliturvat yms.? Ollaan toki iloisia jos joskus, joku koulutettukin joukkoon eksyy. Ei tänne tunkua ole. Ei tulevaisuudessakaan.
Onko Lehti sitä mieltä, että em. ryhmästä myös ne, joiden ihonväri tai puhetapa esimerkiksi poikkeaa meistä ”kielisistä”, toivotetaan suomalaisten työnantajien toimesta, riittävässä määrin, tervetulleiksi omaa koulutustaan vastaaviin töihin? Vai onko toiveissa vain toive halvasta työvoimareservistä ta - paisuntasäilöstä? Vai nykyaikaisesta versiosta Pihkalan prikaateista?
Kuten yllä mainitsin väitän tuntevani aika monta yrittäjää. Eräs ominaisuusyhdistelmä eräissä, jopa useista heissä on ihmetyttänyt jo muutaman vuosikymmenen. Itse määrittelemänsä menestyksen myötä kasvaa usko omaan oikeassaolemiseen, kaikkivoipaisuuteen, omien ratkaisujen yleistettävyyteen ja toistettavuuteen, omaan viisauteen ja erilaisten mielipiteitten virheellisyyteen. Samalla vainoharhaisuus, joissakin tapauksissa jopa ”hulluuteen” asti siitä, kuinka verotus syö omaisuuden, tuhoaa talouden, laiskistaa työntekijät ja itse asiassa on kaiken pahan alku ja juuri. Ja kuitenkin heidän menestyksensä pohjaa useimmiten erilaisuuteen, myös heidän omaan erilaisuuteen.
PS.
Yllä oleva on yleistys ja kärjistys. Mutta ehkä kuitenkin totta toinen puoli?
Pysyvä linkki | 13 kommenttia »
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti