Suomi ilman Nokiaa -osa 2

Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.

Meidän ns. päättäjiin on iskostunut voimakas usko itseensä ja oman päätöksenteon voimaan. Kykyyn itse päättää tulevaisuudesta. Porukka päättää. Ajatuskulkuna - kun laitan 1 mrd€ tuon alan koulutukseen ja tutkimukseen, kansantaloudelle tulos on xyz mrd€. Halutaan huippuyliopistoja ja osaamiskeskuksia. Mille aloille? Keille opiskelijoille? Mitä tutkimaan? Mitä oppimaan? Koko Huippuyliopistohanke (HKKK:n, TAIKin ja TKK:n yhdistäminen) on ennemminkin ilmaus tavallistakin kalliinpaa ammattikorkeakouluajattelua kuin tiedeyliopiston kehittämistä. Nykymääritelmän mukaiseen ammattikorkeaan se ehkä hyvin sopisikin? Varmaan sinne vielä rahaa mahtuu? Vaikka koulutukseen uhratun euron rajahyöty on todettu Euroopan pienimmäksi/yhdeksi pienimmistä(?).

Ja kuitenkin tuntuu, että realiteetit unohtuvat. Kuinka monta maailmanluokan innovaatiota Suomi (tai Suomessa tai suomalaiset Suomessa) on tähän mennessä kehittänyt ja itsensä sillä elättäneet? Kauanko Nokian syntyminen kesti? Kuinka monta yritystä ja niiden osaamisen se aikojen kuluessa osti? Ei Nokia perustutkimuksella, ei edes soveltavalla tutkimuksella menestynyt. Tuurilla, vaihtoehdottomalla pakolla selviytyä, historiallisella hetkellä, dreamteamilla(?) ja kokemuksilla aiemmista epäonnistuneista yrityksistä se selvisi, sattumalta. (Enkä edes yritä tällä asettaa silloisen johdon osaamista kyseenalaiseksi.) Valitse siinä sitten seuraava toimiala, virkamies.

Mihin pitäisi satsata? Onko meidän panostettava perustutkimukseen vai soveltavaan tutkimukseen? Vai riittäisikö vain agressiivinen tuotekehitys tai vaikka pelkkä dynaaminen liiketoimintaosaaminen? Kuka sen kertoisi? Virkamieskö? Jos rahaa edellä mainittuihin hankkeisiin ryhdytään jakamaan, ottajia taatusti riittää. Mutta voisi olla hyvä joskus edes vilkaista menneisyyteen. Mitä olemme saaneet aikaan aiemmilla tempuillamme joihin rahaamme on kaadettu rekkatolkulla – ESR-rahoilla, työttömyyskoulutuksella, osaamiskeskuksilla, ammattikorkeakouluilla, teknoinvestoinnin tuilla, biotekniikkapanostuksilla….. (Vain EU aikaa muistellessani.)

Emmekö jo vähitellen voisi hyväksyä, että virkamies, ei edes poliitikko, aina tiedä parhaiten mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei? Kun hänet päästetään päättämään seuraukset ovat tuhoisat. Hän kun ei joudu vastuuseen virhepäätöksistä, ellei ole tehnyt virkavirhettä. Ja virheen välttäminen on aika monen virkamiehen raison d´etre. Mutta nykymaailmassa ainoa tapa välttää virheitä on olla tekemättä mitään. Koko koulujärjestelmä, työelämämme jopa lainsäädäntömmekin pohjaa virheitä välttävään, tasapäiseen ihmiskäsitykseen. Ei sitä painolastia hetkessä muuteta.

En kyllä minäkään väitä tietäväni mihin kannattaisi panostaa. Ainoa ajatukseni olisi: Mahdollisimman moneen ja erilaiseen uuteen ideaan ja mitä erilaisemmilla aloilla. Ideoihin, joita veisivät eteenpäin idean kehittäneet ihmiset täynnä uskallusta, osaamista jollain alueella, erilaisuutta, uskoa oman vision oikeellisuuteen, auktoriteettien kumartamattomuutta, sitkeyttä,tekemisen, jopa näyttämisen raivoa. Varmaan rahaakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan kaikkea muuta. F-Securen Siilasmaan Enkelisijoittajat – rahaa, osaamista, omaa intressiä ja vastuuta voisi olla hyvä lähtökohta. Osaajiahan on olemassa. Jopa sellaisia, jotka ihan vain piruuttaan voisivat haluta panostaa Suomeen. Heitä on kyllä tyrkyllä golfkentille liiankin kanssa, suurten ikäluokkien nyt poistuessa. Eivät toivottavasti kaikki mahdu.

Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus. Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa? Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan. Nyky-yhteiskunnassa ei pääsääntöisesti enää ole varaa siihen, että julkinen valta tuottaa. Jousto, myös joustomahdollisuus puuttuvat. Jos se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä? Keskittyisivät siihen rooteliin mitä varten ovat olemassa.

Luovuus ei viihdy tasapäisyydessä.

Pysyvä linkki | 5 kommenttia »