30.3.2007 19.50 | hakki47 | Raha & valta, Asiakaspalvelu ja viestintä, Farssi
Kaksi tuntia olen taistellut Elisan kanssa matkapuhelimen numeron siirrosta kännyssäni. Aloitin taisteluni tammikuun lopulla. Haluaisin säilyttää numeroni ja luopua Elisan palveluista. Franz Kafkan Oikeusjuttu on ehkä osuvin kuvaus tilanteestani. Olen yrittänyt allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan ensin omalla nimelläni; muutos ei onnistu. Olen yrittänyt uudelleen allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan entisen yritykseni nimellä, ei onnistu.
Kuulemma:
- En ole liittymän omistaja (vaikka minulle tulee lasku, jota olen maksanutkin muutaman vuoden)
- Liittymän omistaja on XX, joka on yhdistys. ( XX nimistä yhdistystä ei ole olemassa, eikä taatusti ole koskaan ollutkaan, XX OY on ollut, mutta nyt PRH:n poistomenettelyssä jo kohtuullisen pitkän aikaa)
- Dokumentteja ei välttämättä kaikista vaiheista löydy.
Ehdotukseeni, että unohtavat virheensä (ei dokumentteja) ja siirtävät uudelle, vastattiin kielteisesti - tässä vaiheessa.
Sekään, että ilmoitin jättäväni maksamatta – enhän edes omista - ei irrottanut muuta kuin, tutkimme asian.
Suomalainen palvelukulttuuri! Olisiko järjen käyttö edes joskus sallittu?
Ei tämä ole tässä asiassa ensi kerran.
Mutta voi kun minä rakastan meitä suomalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti