Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla

Kommentteja tämänpäiväiseen Kauppalehden kyselyyn pohjautuvaan artikkeliin ja vähän ehkä muihinkin.

Voin hyvin myöntää täydellisen tietämättömyyteni korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu ja ammattikoulupolitiikasta. En ole niihin halunnut tikullakaan aiemmin koskea. Niin täysin maailmaa vieroksuva, rakenneteoreettinen ja pitkään yhden puolueen sisäänlämpiävä seurakunta se on mielestäni ollut. Mutta kohta aletaan olla työnpuutteen ja käytettävissä olevien rahojen niukkuudesta johtuen perimmäisten kysymysten äärellä. (Vaikka nyt menee kovaa.) Haluaisin heittää muutaman teesin, väitteen ja ehdotuksen:

• Suomi ei elä vain tiedolla ja osaamisella. Tarvitaan työtä ja tekemistä.
• Laatua opiskelijoihin ja opetukseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on laskettava.
• Korkeakoulutuksen mahdollistaminen likellekään puolelle väestöstä on varojemme tuhlausta.
• Valintatalon kassa ei tarvitse maisteritutkintoa. Tohtorista ei välttämättä ole putkimieheksi. Koulutukset , koulutustasot ja työtehtävät eivät kohtaa.
• Ammattikoulutuksen laatua on nostettava tasolle, joka kiinnostaa opiskelemaan ja auttaa osaamaan. Opetusta kehitettävä tekemisen osaamisen eli oppisopimuksen suuntaan.

Vielä vähemmän lupaan tietää julkishallinnosta. Viimeistään tämän sektorin tsaristisen alentuvuuden, erottamattomuuden perinteen ja palkkapolitiikan niukkuus ovat johtaneet valitettavan usein kyvyttömyystiivistymiin ja roolinsa unohtamiseen. Kuka on ja keitä varten? Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Julkishallinnon keskeisin ongelma on siinä itsessään vallitseva yhteisökulttuuri.
• Virkamiesten poliittiset kytkennät purettava.
• Julkishallinnon tulee keskittyä säätämään ja valvomaan.
• Aina kun mahdollista tuottaminen on jätettävä yksityiselle sektorille. Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen.
• Kunnan työntekijöiltä evättävä oikeus toimia luottamushenkilöinä kunnan luottamuselimissä.

Sellaisen tuotannon synnyttämiseen, kehittämiseen ja tukemiseen joka pystyy tavalla tai toisella tuomaan maahan rahaa myös globaalissa, liberaalin markkinatalouden leimaamassa maailmassa kannattaa paneutua. Ei Suomi myöskään elä pelkällä elämysmatkailulla tai hyvinvointipalveluilla. Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Oman yrityksen aloittamiskynnystä alennettava edelleen. Yrittäjän työttömyystukea kehitettävä. Riskirahoitusta kehitettävä entistäkin yrittäjäystävällisempään suuntaan.
• Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen. Mahdollisuudet voittaa luotava kaiken kokoisille yrityksille.
• Yritysten tuotekehitykseen ja kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen lisää panosta.
• 
  

No ei tässä koko päivää jaksa kirjoittaa. Aurinkokin paistaa.

PS.

Kuinka monta vastausta saatiin, tai kyselyä tehtiin?