Ammattiarmeija ei ole mahdollinen

Uusien turvajärjestelyjen seurauksen en ole päässyt ainakaan kommentoimaan muiden kirjoituksia. Levätkää siis rauhassa. Nyt kokeilen voinko julkaista edes omia. Alla yksi kommentti jonkun muun kirjoitukseen:

“Ammattiarmeija pystyisikin hoitamaan maamme puolustuksen nykyaikaisessa sodankäynnissä.” Olen asiasta eri mieltä. Suomen ainoa mahdollinen uhkaaja on Venäjä. Me kaikki tiedämme sen. Me kaikki emme uskalla tai halua sitä ääneen sanoa. Mutta niin se vaan on. Toisena vaihtoehtona, pitkän, pitkän “matkan takana” on joku muu maa, joka ei suinkaan halua hyökätä Suomeen vaan Venäjälle, Suomen kautta. Maantieteelle emme mahda mitään sanoi Juho Kusti.

Olipa vastustajamme sitten Venäjä tai se muu, joka yrittää Venäjälle, meihin kohdistuu alusta lähtien voimakas ilmateitse tapahtuva hyökkäys koko valtakunnan alueelle. Viitaten kirjoitukseeni PÄITÄ PÖLKYLLE JA HETI hyökkäystapauksessa meidän on pystyttävä hajanaiseen puolustukseen kaikissa keskeisissä kaupungeissa ja muissa strategisissa kohteissa. Se edellyttää miesmääriä. Maastostamme eivät panssariarmeijat viihdy, parhaimmillaan ne uppoavat soihin. Yksittäisen, aloitekykyisen jalkaväkitaistelijan, taistelijaparin, ryhmän ja joukkueen merkitys saattaa paikallisesti muodostua ratkaisevaksi.

Kun me nyt suuntaamme kaikki hankintamme kolmen prikaatin ylläpitämiseen, 15.000 miestä, niin ei kai kukaan kuvittele, että nämä 15.000 äijää hoitaa Suomen puolustamisen mihin ilmansuuntaan tahansa? Enempään meillä ei varmaan tule koskaan olemaan varaa palkka-armeijana. Hyväksytään nyt vaan, me olemme mittatappiokansa. Kuka tahansa meitä on vastassa sillä on väkeä ja resursseja. Meillä ainoastaan oman maan, miesten, maaston ja ilmaston tuttuus muodostaa ratkaisevan “kilpailuedun”. Väkeä löytyy vain hyvin koulutetusta reservistä.

Monilla muilla, isoilla mailla on mahdollisuus varata aikaa kouluttamattomien kouluttamiseen viikkoja, kuukausia, Atlantin takana jopa vuosia. Meillä ei, kummassakaan tapauksessa. Meidän on pystyttävä toimintaan hyvin lyhyellä aikavälillä.

Meidän eväät eivät riitä, ja tuskin koskaan tulevatkaan riittämään riittävän kokoisen palkka-armeijan ylläpitämiseen. Mahdollisuudet ovat kuitenkin joko itsenäinen oma puolustus tai liittoutuminen. Jos se on itsenäinen, meidän itse on yksin ja riittävän aikaisin huolehdittava siitä, että malli Cajander ei toistu. Vain tyhmä tekee saman vieheen kaksi kertaa.