12.3.2007 19.02 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Nimimerkki Kassara, Itä-Häme lehdessä on kiinnittänyt huomioni. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta henkilöstä, ja miksi pitäisikään. Havaitsen kuitenkin usein ajattelevani samoilla tavoilla. Sääli, että hänkin ilmeisesti osaa parhaimmillaan osoittaa ongelmia ja yhteiskunnan kipukohteita, mutta ei saa niihin ratkaisuja aikaiseksi. Nämä seuraavat otteet kirjoituksesta ”Kenen etu on hurskas petos?” eivät ole ainakaan nykypäivään mennessä olleet edes ratkaistavissa. (Valinnat minun. Kommentteja välissä. Sikäli kun haluat tutustua kirjoituksiin kokonaisuudessaan, uskoisin niiden löytyvän ao. lehden nettisivuilta)
”Nykyinen tietoa salaavien ja todellisuutta vääristävien ilmaisujen käyttö tuo mieleeni entisajan teologien käsitykset ”hurskaasta petoksesta”. … Keskiajalla totuuden vääristeleminen sallittiin kun se hyödytti kirkkoa.” Sanoisin, että nykyään vääristeleminen sallitaan kun se hyödyttää omaa puoluetta.
”Aina kun rakennetta tehostetaan, karsitaan palveluja. Mitä vähemmän on palveluita ja palvelupisteitä sitä pienemmät menot ovat järjestävällä organisaatiolla. Mitä kauempana palvelut ovat käyttäjistä sitä enemmän aikaa häneltä kuluu palvelun saamiseen, tämä aika ei ole palvelun tarjoajan kustannus.
Kenen kannalta palvelua on tehostettu? Onko uudistamistoimenpiteiden kustannuslaskenta tarkoituksellisesti liian kapea? Kun kustannusvaikutusten arvaukset muutetaan euroiksi, muuttuvat ne totuudeksi. Voi vain kysyä kenen totuudeksi? Kenen etu on hurskas petos?
Yhteiskuntahan olemme me, tai ainakin meidän pitäisi olla.”
Niinhän meidän pitäisi olla. Mutta emme me ole. Yhteiskunta ovat ns. päätöksentekijät. Me muut olemme mittatappioita, vaalikarjaa, rupusakkia, välttämätön paha, äänestäjiä jotka kutsutaan punaisen viivan vetoon kerran neljässä vuodessa. Niin kuin silläkään mitään merkitystä olisi. Mutta olemmepa sitten hiljaa. Olemmehan saaneet vaikuttaa.
Milloinkohan pääsemme autokratia-alamaisuudestamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti