16.3.2007 9.57 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous
Siitä on 15 vuotta kun Esko Aho tuoreena vaalivoittajana teetti, muistaakseni kuukauden verran, ryhmätöitä hallituspohjan selvittämiseksi. Kiirettä ei ollut, vaikka oli täysin selvää, että Suomen talouden pohja oli jo romahtanut. En silloin ottanut häntä vakavasti, vaan pidin hänen mahdollista pääministeriytään kansallisena katastrofina. Olen edelleen samaa mieltä. Mikä lie vaikuttanut mutta nykyisin kyllä kuuntelen mitä hän sanoo. Havaitsen joskus olevani jopa samaa mieltä.
”On tärkeää, että meillä on myös vahva teollinen pohja. Teollisuus ja tutkimus eivät voi olla erillään toisistaan.” ja ”Suomessa on aika hyvä tilanne sikäli, että on tajuttu laajalti, että meidän on tehtävä jotain uutta. Vaalien jälkeen muodostettavalla hallituksella on kaikki tarvittavat paperit pöydällä, sen on päästävä käytännön tekoihin.” Aho puhui Suomen Tukholman suurlähetystön tiloissa järjestetyssä innovaatioseminaarissa. Vaaleja edeltävälläkin hallituksella oli . Toivottavasti lopetettaisi tuumailu ja alettaisi tehdä.
Vielä viisaampia puhui mielestäni Technopolis Groupin varatoimitusjohtaja Keith Silverang: ”Suomen isoin yksittäinen uhka on Nokia. Riippuvuus Nokiasta tappaa meidät, jos ei tänään, niin ensi viikolla. Meidän on paras kehittää nopeasti korvaavia toimintoja, Silverang paukutti ja moitti saman tien valtiovaltaa ja Tekesiä lyhytnäköisestä ja EU:n säädöksiä orjallisesti noudattavasta rahoituspolitiikasta.”
Nopeasti ei varmastikaan tarkoita paniikkia. Mutta Nokiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä noin vain synnytetä edes virkamiesten tuilla ylläpidettävissä yrityshautomoissa. Kaikessa fokusointi-, keskittämis-, täsmäilyinnossa on muistettava, että meidän kykymme määrätä tulevaisuutta on äärimmäisen pieni. Ainoa tuloksekas tapa on antaa mahdollisimman monien kukkien kukkia. Vain silloin voi valita sen kauneimman. Lukumäärä tuo laatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti