Raimo Sailas on viimeistään nyt, eläkkeelleen siirryttyään myöntämässä,
että virkamiesten ja poliitikkojen roolit ovat menneet Suomessa sekaisin. Siitä ei voi kuin olla hänen kanssaan samaa mieltä. Osin juuri tämän seurauksena demokratiastamme on kasvanut politbyrokratia.
Parempi myöhään kuin ei silloinkaan? Tähän ihan perusteltuun kysymykseen vastaus on ei.
Siirryttyään eläkeläiseksi hänestä on tullut samanlainen tossunkuluttaja kuin
me muutkin. Kun aikaisemmin hänen sanomallaan oli yhteiskunnallista merkitystä,
viestistä on enää jäljellä pelkkä merkitys.
Yhteiskunnan toimintaan sillä ei
ole nyt enää sen enempää merkitystä kuin Raimo Ilaskivellä, Tarja Halosella, tai
muillakaan eläkeläisellä. Hesarin Suomen vallattomimpien listalle päätyneellä Matti Vanhasella on, ikänsä johdosta valitettavasti vielä mahdollisuus
paluuseen. Ja saman listan johdossa oleva Tasavallan Presidentti on listalle
joutunut ilmeisesti vain siksi, ettei häntä mielletä uudeksi UKKksi, eikä näyttöä nykyvaltuuksien mahdollisuuksista ole vielä testattu.
Miksi Suomen sairas Maan Tapa ilmenee siten, että kansan
valitsemat tai heidän virkaan valitsemat eivät käytä keskeisiä rakenteellisia puheenvuorojaan jo silloin, kun
heillä vielä on mandaatti tilanteeseen vaikuttaa? No, myönnettäköön että Sailas on silloinkin sanonut joskin, virkamiehen lailla vain omaan
vastuuseensa kuuluvalta osalta.
Jos virkamiehistä on vielä tullut poliitikkojen sätkynukkeja, kuten Sailas toteaa, tilanne yhteiskuntamme johdossa on vielä huonompi ja kaoottisempi kuin olen kuvitellut. Nyt poliittiset broilerit, ja jälleen kerran juuri iältään nuoret uraansa luovat broilerit saavat sotkea yhteiskuntaamme samalla tavalla kuin heidän vanhempansa ja osin isovanhempansa 1960 - 70 - 80 luvuilla. Ideologia on vaan toinen. Tasan päinvastainen. Mutta seuruksiltaan todennäköisesti vielä tuhoisampi.
Emme me tavikset täällä Suomessakaan
olla syypäitä.
Nykyisen USAsta lähtöisin olevan finassikriisin aito Friedmannilaisia yhteiskunnallisia seurauksia ja hallituksen tuloksettomuuden puolivälin tarkastelun tuloksia huolestuneena odotellen. Kun politiikasta jälleen puuttuvat moraali ja kaikkien kansalaisten edun etsiminen.
12 kommenttia:
Tuleeko hesarin kommenteissa suoritetun spämmäyksen kautta paljonkin kävijöitä blogiisi?
Ilmeisesti blogisi sisältö ei muuten ketään houkuta niin joudut alentumaan noinkin alas.
Anonyymi
Itse asiassa ei mitenkään erityisen paljon. Toisaalta en voi ketään pakottaa linkkiä painamasta. Lisäksi jokainen linkkini liittyy tavalla tai toisella aiheeseen, sitä lisää valaisten.
On valitettavaa jos tarjottu lisäinformaatio sinua häiritsee. Suosittelen, ettet sitä seuraa kopioimalla sitä ensin selaimeesi, sillä suorasta linkistä ei edes ole kyse.
Hakki
Oletpa ollutkin hiljainen kaveri viimeaikoina! No, nyt olet sitten kovassa kunnossa ja valmis ratkomaan yhteiskunnallisia probleemoja.....”uusin mielin, uusin kielin”? Omakohtaisesti tämä eläkeläisen osa ei ole taistelua leivästä enemmän kuin mielipiteistäkään.... niitä.... mielipiteitä kun ei koskaan sovittaa keskinäiseen yhteisymmärrykseen. Riidellä mielipiteiden ”oikeudesta” ei koskaan ole ratkaistu muuten kuin lisä-riitelemällä ja siinä kahakassa molemmat ovat ”loosereitä”.
”Sairas Maan Tapa” on jokaisen ihmisen ”to be or not to be”, jakautunut ajatusmaailma, ja jakautumisen tuloksena on ainainen konflikti jossa ”pitäisi olla” on tärkeämpi kuin se mitä on. ”Pitäisi olla” on helpompi korjailla kuin se mitä on, ja kumminkin mitä on, on ainoa korjauskelpoinen, koska virheet ovat juuri siinä, mitä on, eikä siinä mitä pitäisi olla. Eihän se mitä pitäisi olla, ideologiset mielipiteet, voi alistaa realiteettejä omavaltaisesti. Silloin kun sellaiseen pyritään tullaan tilanteeseen jossa koko maailma, ihminen on, tällä hetkellä.
Muuttumista on tapahtumassa kaikkialla ja muuttuminen on aina kivulloinen prosessi. Siinä itsepintaisesti pyritään pitämään kiinni sellaisesta minkä voimme tuntea ja välttämään kaikkea josta tiedämme vähän, tai ei olenkaan. Jos voisimme hyväksyä sen tosiasian, että mikään elävä ei voi jäädä paikalleen.... kuolematta.... tavalla tai toisella, niin uskoisin tuolloin olevan yksinkertaisempaa nähdä ja elää muuttuvassa maailmassa, koska, ”se pyörii sittenkin”. Vain muuttumisprosessissa on mahdollista uuden tuleminen, ja sitähän me jokainen haluemme.... UUTTA.... hinnalla millä hyvänsä.
Karl
Mukavaa huomata, että joku kaipaa. ;-)
Tiedäpä tuosta ratkomisesta, mitä nyt kirjallisesti vähän tuumailen, koska "haaleinkin muste on parempi kuin paraskaan muisti". Koska itselläni tuo muistaminen ei aina oikein tunnu toimivan kuten mielestäni pitäisi, kehitin aikoinaan tavan ajatella kirjallisesti.
Kirjallisessa ajattelemisessa on muuten monia hyviä puolia. Paras niistä se, että siihen voi palata tarvitsematta pelätä, että ei muista, tai ei muista oikein. Kirjoitettu sana on lahjomaton. Ihan kuin muutos, tuo maailmankaikkeuden ainoa vakio.
Ai se oli vallattomien lista. Minä vilkaisin ja luulin että se turhimpien julkkisten lista, enkä tutkinut sitä enempää. Putinin tarinat historiasta olivat kiintoisempia. Saa nähdä koska Stalinista tehdään pyhimys. Kyllä isä aurinkoinen sen ansaitsisi listihän se Karjalasta kaikki kommarit valtion vihollisina. Putin ei kykene enää tekemään Kuusisen armeijaa jos rajoja vieläkin on korjailtava.
Anonyymi, kiitti kommentista
Taitaa vaan valitettavasti olla niin, että liian monelle venäläiselle Stalin todella on pyhimys ja Putin hänen profeettansa.
PS.
Mielenkiintoista olisi nähdä sinun merkittävimpien julkkisten listasi.
Nämä minun on pikkaisen vanhoja, mutta aitoja suomalaisia.
1. Ryti 2. Mannerheim 3. Jacobson 4. Sibelius
5. A.I. Virtanen 6.J.K. Paasikivi 7. M. Ahtisaari 8. A.F. Airo 9. V. Linna 9. A. Ehrensvärd
10. E. Rehn (pitää naiskiintiökin saada paikalleen
Anonyymi
Enpä olisi uskonut, meillä kun on kuusi kymmenestä samoja.
Hakki.
Oletko havinnut, että muistin tärkeys vähenee vanhentuessa ja, että huonomuistisena ei tarvitse tehdä ketään syylliseksi, vähiten itseään? ”Kirjallisessa ajattelemisessa on muuten monia hyviä puolia”. Onhan siinä hyvät puolensa, aivan samoin siinä myöskin on ”huonot” puolensa. Ne jotka ovat ”lukijoita!, eivät useinkaan lue kirjoittamistasi aiheista, vaan lukevat ”rivien välista”, omia kirjoituksiaan, omia mielipiteitään...... ennenkuin ovat ehtineet edes digest kirjoittamaasi. Meillä jokaisella on, sanoisinko.... ”oma lehmä suossa” .....ja siitä voidaan..... ja kirjoitetaan nidoksittain jokapäivä. ”Kirjallinen ajattelu” on ”oman lehmän” suosta vetämistä ja niin valitettavaa kuin onkin, siinä hommassa harvoin käsitellään itse asiaa, puheenaihetta, ilman että tehtäisiin ”nitpicking” niiden tehtävistä jotka olemme valinneet hoitamaan tehtäviä joita itse emme voi, tai ole oppineet suorittamaan.
Mitä ajatus olisi ilman muistia....ajatusta ei olisi edes olemassakaan, paitsi sitä osaa jota kutsumme alitajuiseksi ja joka säätelee turvallisuutta..... pelon ohjaamana. Kaikki ajattelu rakentuu muistin, enemmän tai vähemmän keinottelevaan toimintaan, mielipiteiden ja vastamielipiteiden spekuloivaan kilvoitteluun.
Karl
Onhan kirjoittamisesta toki haittojakin, mutta mainitsemasi ei olisi ensimmäiseksi tullut mieleeni. Ennemminkin ikävää on havaita jälkikäteen oman ajattelun virheet.
Tuskin meistä kukaan kirjoittaa asioista erityisesti "nitpicking" mielessään. Jotkut meistä eivät vain osaa riittävän hyvin ilmaista itseään sivistyneesti kirjallisesti. Mutta jokaisella varmaan on oikeus antaa palautetta yhteiskunnallisten asioitten hoitamisesta? Varsinkin, jos hyväksyy lähtökohdaksi, että vastuu teoista on aina yksilöillä, ei yhteisöillä.
Hakki.
Kysymys voisi olla myöskin humaaninen tarve ”levittää” ajatuksellisiä siipiään, koskapa yksinpuhelu ei voi olla kovinkaan kauaskantoinen ja sitähän me jokainen haluamme, katsoa lähemmin ja samanaikaisesti kauemmas, yli oman perspektiivimme. Voimme tehdä sen vain taustamme puitteissa ja ”sivistyksen”, sanosin, konemaisen rajoittavissa muodoissa. Loppuanalyysissä olemme nimitetty ”laumaeläimiksi”, joten toimintamme on useinkin sen mukaista. ”Yhteistyötä” ideologisesti, mutta vain niinä harvoina momentteina kun näemme yhteistyön itsellemme hyödylliseksi. Ihmiseläimen perusolemus on luonteeltaan itsekeskeinen, ja on mielikuvituksellisten pelkojen alaisena pakoitettu olemaan sellainen, mistä voitaneen sanoa sen olevan toimintaa elämispakon alaisena. Itse sitä tuskin havaitsemme, koska olemmehan, ITSE juuri se joka tekee niin.
Kollektiivinen ajattelu ei ole menestynyt pitkälle, siitä on tullut tyrannin omainen pakkoajattelu. Jokaisen ihanne kuva on saada olla mukana rakentamassa jotakin suurenmoista ja parempaa, demokratian nimissä. Ideologisesti ja vain ideologisesti demokgratia on paras mahdollinen. Mutta kuten kaikki ihanteet, demokratiakin on joutunut MIELIPITEEN tuhoisan voiman uhriksi. Mielipide on välttämätön työväline silloin kun rakennamme jotakin konkreettista, samoin kuin on siirtää jalkaa toisen edelle mennääkseen eteenpäin. Mutta kun jalkaa siirretään ideologian päälle, jonkin sellaisen JOLLA EI OLE FYYSILLISTÄ OLEMUSTA, ja jota kiihkeästi haluamme ja johon TOIVEIDEN pakottamina USKOMME, olemme.... poikkeuksetta hukassa.
Jokaisella on mahdollisuus ”antaa palautetta”. Mutta kuten tiedät ”palaute” on myöskin rajoitettua. Sen tulee olla auktoriteetin hyväksyttävissä, muuten se ”palautetaan” roskakoriin. Ja kaiken lisäksi tuo auktoriteetti onkin vain kone joka sanelee mikä on ”roskapuhetta”, sanomatta milloinkaan mikä ei olisi roskapuhetta. Jollei itse tiedä mikä on mitäkin, sitä tietämistä on turha etsiä mistään muualta. Lopulta, tarvitsemme tietää vain mikä on reallista ja mikä ei. Se voi olla myöskin hyvin mielenkiintoista, koska jokainen selkeä momentti, ratkaisu, vapauttaa epäselvyydestä.
Karl
Uskoisin olevani varsin hyvin tietoinen siitä mitä palautteeni "auktoriteeteille" saa heissä aikaan. Koska he tuskin kirjoituksiani lukevat he eivät voi ajatuksiini paneutua.
Kuten olen aiemminkin tainut alleviivata kirjoitan lähinnä itselleni, iloiten siitä, jos yleensä joku on kiinnostunut kyhäelmistäni. Jos he katsovat ajatusteni sisältävän riittävästi arvoa, he ajakoon niitä edelleen, itselleen sopivimmalla tavalla.
PS.
Reaalista on kaikki minkä näemme, tunnemme, kuulemme, haistamme. Oppittua on tulkintamme aistimamme merkityksestä itsellemme ja muille?
Lähetä kommentti