Taas on Opetushallinto tutkinut. Nyt peruskoululaisten matematiikan taitoja. Ja tulos kertoo, että taidot ovat murenemassa. Peruskoululaisen vanhemmalle se ainakaan ei voi olla uutinen.
Omien havaintojen mukaan mm. matematiikan opetuksen taso on suoraan sieltä.
Matematiikkaa kun oppii vain laskemalla, ei keskustelemalla laskemisesta eikä laittamalla rastia ruutuun. Lisäksi oppinen vaatii aikaa. Laskeminen avautuu lapselle vähitellen, toistojen ja järjestelmällisen oppialueen kasvattamisen kautta. Ei pomppimalla asiasta toiseen, tai asioihin joilla ei ole yhteyttä sen enemmän edeltäneeseen kuin lapsen arkeen. Nuorina naisina matematiikka on luokanopettajille usein valitettavan "vierasta", eikä sen oppimisen vaatimaa aikaa edes ymmärretä. Sitä ei opi samalla tavoin kuin lukemista tai kirjoittamista, maantiedosta ja ympäristöstä puhumattakaan.
Kuten linkeistä ja tekstistä ilmenee, en kuulu maamme PISA - uskoisiin sillä matematiikan lisäksi ainakin kielten opettaminen näyttää olevan pahasti hakoteillä, kuten omat havaintoni edellä ainakin kertovat. On valitettavaa vasta nyt havaita, että oppiminen peruskoulussamme liittyy kaikesta huolimatta enemmän ihmisiin kuin itse koulutusjärjestelmään. Hyvät opettajat ja oppimishaluiset koululaiset saavat aikaan tuloksia, heikot opettajat saattavat pilata jopa oppimishaluisten oppimiskyvyn ja tulevaisuuden.
Ja kuitenkin, jos Opetushallituksen opetusneuvostädit hyväksyisivät ajatuksen, että pojat ja tytöt oppivat eri tavalla, että opetuksessa tasa-arvo ei tarkoita "samaa kaikille" vaan "kullekin tarpeitten ja valmiuksien mukaisesti" meillä olisi ihan oikeasti käsissämme Kasvatuksen huippu-innovaatio. Mutta se ei taida oikein olla vallitsevan telaketjufeminismin hyväksymä tapa ajatella ja siksi se on pannaan julistettava, kokeilut unohdettava ja tulokset pimitettävä.
10 kommenttia:
Hakki,
+++ Hyvät opettajat ja oppimishaluiset koululaiset saavat aikaan tuloksia, heikot opettajat saattavat pilata jopa oppimishaluisten oppimiskyvyn ja tulevaisuuden. +++
Näinhän se on. Mutta korjausta parempaan suuntaan on jo osittain näkyvissä, kun heikkoa opettaja-ainesta on Suomessa valittu valtionvarainministeriksi ja heikon matematiikantaidon omaava, kutosen lyhyellä matikkalla, mutta muuten reipas poika on päässyt pääministeriksi.
Pisa -imbesillien maassa siis kaikki hyvin :-)))
tutkija Pohjanmalta
PohjanPoika
Puhut kuin minun suullani. :-)
Hakki,
olen tässä ajatuksissani pyörittänyt tämän ko. kirjoituksesi sanomaa, johon sinulla on mennen tullen parempi näköala kuin minulla.
Voisiko tuo olla niin, että tulevaa vaalikarjaa ollaan ihan tarkoituksenmukaisesti tyhmentämässä, jolloin sitä on helpompaa hallita. 7-päiväinen porukka on helpompaa hallita. Tätä samaa päämäärää varmaan edistäisi julkisuudessa esitetty tavoite yliopisto-opintojen lyhentämisestä, joka minusta tieteen substanssin kannalta on aivan kauhistuttava ajatus.
Tavoitteena saattaa olla pohjois-amerikkalainen koulutusjärjestelmä, jonka college -tutkinnolla ei ole asiaa eurooppalaisiin yliopistoihin ja joissa substanssia on Amerikan historia ja koripalon pompottaminen :-)
Olisiko sittenkin niin, että NEW WORLD ORDER rulaa?
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Peruskoulun opetuksen tason kytkeminen NWOhon vaikuttaa hiukan kaukaa haetulta? Mutta niin voi todella käydä. Ja jos kytky todella on, tai jos niin tapahtuu, ovat seuraukset kuin suoraan George Orwellin 1984.
Itse kuvittelisin ainakin lähtökohdan pohjaavan 1960-luvulle, minnekäs muuallekaan. Nuorison äänekäs osa vaati tasa-arvona markkinoitua tasapäisyyttä, tukijoinaan vasemmiston taivaanrannanmaalarit (on siellä muitakin). Kun koulutus oli vielä silloin - suurelta osin nytkin - tie taloudelliseen turvallisuuteen ja sosiaaliseen nousuun, piti kekittyä turvaamaan kaikille yleissivistävä, monipuolinen ja tasasuunnattu peruskoulutus.
Kunnioitettava tavoite. Tosin siinä taisi unohtua - näin nopeasti ajateltuna - ainakin kolme asiaa; kansalaisten sijoittautuminen normaalijakautumaan, kansakunnan tarpeet ja peruskoulutuksesta vastuullisten resurssit.
Vaan kun itse ole siihen osallistunut ja lähemmin vain viimeisen lapseni osalta tutustunut olen kyllä suuresti ihmeissäni, mihin PISA - tulokset meidät, siis jälkeläisemme vielä johtavat.
Hakki.
Kuka opettaisi opettajat jotka voisivat antaa selkeän peruskäsitteen nuorille olemassaolon faktoista ja lakkauttaa typeryyden ”jalostamisen”, mitä tuskin pystyy edes välttämään? Typeryyttä, kuten jokainen tiedämme, tarjotaan kaikkien aistien tylsyttämiseen, mikä tekee mahdottomaksi nähdä sen, mikä ei olisi typeryyttä ja niissä pihdeissä, älyttömän informatiotulvan alla, olemme pakotettu tekemään intelligenttisiä ratkaisuja. Se ei ole mahdollista. Taidamme olla Dinosauruksen tapaisia seurauksia odottamassa.....liian suuria ja monilukuisia, tosin vain typeryydessä.
The New World Order ei voi olla koskaan new. Olemmehan jokainen Old World tuotteita, oman typeryydemme kahleissa.
Karl
Joskus esihistorialliseen aikaan luokanopettaja oli paikkakunnalla arvostettu resurssi, kansankynttilä. Nyt taitaa leipäpappi olla usealle liiankin positiivinen ilmaus?
Pahaa tekee, olipa tilanteen syy ihan mikä tahansa. Voisiko sillä olla asian kanssa mitään tekemistä, että luokanopettajista varmaan suurin osa, on jo itsekin peruskoulun kasvatteja?
Opetus, näin olen todennut, seuraa orjallisesti vuosittain vaihtuvia kirjoja, niistä mitään poistamatta, niihin mitään lisäämättä. Kokeet, yksi per jakso, löytyvät ilmeisesti aina Opetushallituksessa asti hyväksytystä, saman kustantajan julkaisemasta ja samojen kirjoittajien tekemästä opettajan käsikirjasta tai manuaalista.
Puhu siinä sitten vielä opettajan tekemistä inteligenteistä ratkaisusta tai motivaatiosta opettaa. Valitettavan suuri osa tuntuukin valinneen alan sen antamien pitkien lomien vuoksi...
Hakki,
+++ Puhu siinä sitten vielä opettajan tekemistä inteligenteistä ratkaisusta tai motivaatiosta opettaa. Valitettavan suuri osa tuntuukin valinneen alan sen antamien pitkien lomien vuoksi... +++
Noihan tuo asia varmaan menee. Sitä olen usein ihmetellyt, mistä se luokanopettajan opettamisen substanssi oikein on peräisin, kun ylioppilastutkinnon jälkeen on parivuotinen kurssi, jossa kait etupäässä käydään läpi pedagogisia asioita, mutta varsinainen perehtyminen opetuksen sisältöön ei voi olla kovin korkealla. Ympäröivä yhteiskunta ja tarvittava opetuksen sisältö on niin monta kertaa vaikeampi kuin noiden kansankynttilöiden aikaan, että jos pelkästään oppikirjojen sisältöön joutuu nojautumaan, niin eipä siinä paljoa antia ole. Niin ja jos se laskentokin on rastiruutuun menetelmää.
Rehellisyyden nimissä kyllä minäkin luokanopettajan uraa aikanaan ajatelin ja miespuolisena pyrkijänä olisin helpolla päässyt opettajakorkeakouluun sisälle, etenkin kun vielä silloin olin pianonsoiton taitoinen. Motiiveiksi mielsin silloin noita kolmea: kesäkuu, heinäkuu ja elokuu :-)
Onneksi valintani ei ollut tuo, olisin varmaan näivettynyt homman yksitoikkoisuuteen ja tukehtunut opetetajahuoneen tunkkaisuuteen.
tutkija Pohjanmaalta
Hakki.
Tietämättömyys luo ”arvostettuja resursseja, kansankynttilöitä”. Emme tuolloin tietäneet mitä tiedämme tänään ja vertailun tuloksena menneet arvot näyttävät paremmilta kuin tämänhetkiset. Tietenkin vain näyttävät, eivät suinkaan ole, koska mitä muuta ns. education on kuin vanhan, saman toistamista. Peruskäsitteissä ja niiden tulkinnassa ollaan samoilla linjoilla kuin 50 – 100 vuotta sitten, vain niiden sanallinen ilmaisumuoto on muuttunut, mutta sisältö on aivan sama. Nuorempi sukupolvi kutsuu meitä ikäloppumaisillaan olevia vanhanaikaisiksi, ja vain siksi, että meidän ilmaisut samoista asioista kielellisesti ovat hiukan erilaisia. Mistä nuoret olisivat saaneet omaamansa tiedot ja taidot jollei juuri meiltä vanhoilta? He ovat, jollei mistään muusta, niin evolution määräämistä tekijöistä..... pintapuolisesti erilaisia, mutta perusolemus on samaa kuin meidän. Olemmehan louneet heidät ”omaksi kuvaksemme” jota olosuhteet ovat muokanneet, ja kun sellainen ”muokkaaminen” ei ole helposti hyvksyttävissä, enemmän vanhemmilta kuin nuoremmiltakaan, kuvittelemme heidän/meidän, puolin ja toisin, olevan erilaisia.
Nuoret ovat perinneet meidän aistitilliset ja ”henkiset arvot”, tai arvottomuudet, ja painiskelevat aina lisääntyvän epätietoisuuden ristiriidassa, mikä helposti johtaa uuden ”Adolffin” syntymiseen, tarkoituksella rakentaa jotakin parempaa. On mahdottomuus tietää ”uuden” paremmuudesta, varsinkin kun otetaan huomioon se mitä aikasemmat revolutionäärit saivat aikaan luomalla nykyisen ”paremmuuden”. Tiede, ja eritoden tiedon konemainen kehitys, voi tuoda jotakin järjestystä, mutta se voi olla vain konemaista järjestystä, kuten muurahaisten keskuudessa. Vain ylläpitämällä järjestyksen, olipa se brutaalinen pakkojärjestys, tai mikä tahansa tuntemistamme hallinnan muodoista, ollakseen parempi, se ei voi olla mikään niistä. Huipentuma kaikista on Demokratia, tuhansista eri MIELIPEISTÄ tehty potpurri, jotka tuhansien, toisiaan vastustavin, eri mielipiteiden ryhmittyminä kilpailevat vallasta, niin yksilöinä kuin ryhminä, tehden co-operatiivisen toiminnan mahdottomaksi. Parempi ja kestävämpi ”hallitus” on se mikä on syntyjään yksilöllisessä, ei massa opetussysteemissä. Siinä ihmisistä tehdään robotteja jotka seuraavat konemaisesti auktoriteettejä, toisin sanoen, eivät ole oppineet ja eivätkä voi tai tarvitse oppia käyttämään omia aivojaan. Yhteiskunta joka ei pyri rakentavaan, co-operoivaan kanssakäymiseen, ei voi koskaan olla parempi tulevassa kuin mitä se on tänään. Siinä on tapahduttava muutos, mikä ei ole riippuvainen johtajista, vaan jossa yksilön on opittava ”johtamaan” itse itsensä. Silloin ei tarvita kaitsijoita, vaan jokainen on tietoinen mitä hän itse on, ja tietämällä mitä itse on, sisältää tiedon myös toisesta ja hänen samanlaisuudesta. Erilaisuus ja sellaisen menttaliteetin ylläpitäminen on etuoikeuksien tavoittelua, kaikilla tasoilla, ja sellaisen kilpailuun rakentuvan tilan ollessa ainoa tuntemamme tapa elää, olemme syrjäyttäneet heikommat halventavaan kategoriin ja käytämme heitä omien itsekkäiden tarkoitusperiemme työvälineinä.
"Luokanopettajan opettamisen substanssi", piti oikein maistella tätä. ;-) Tarkoitat siis niitä asioita, joita opettajan pitäisi opettaa.
Onhan varmaan selvää, etteivät lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen ole perusteiltaan niitä yhteiskunnan nopeimmassa muutosvauhdissa olevia tieteenaloja. Ainakaan sillä tasolla, jolla luokanopettaja joutuu niitä opettamaan. Ja muista "aineista" perusteet pysyvät varmaan aika vakioina vuosien mittaan.
Niistä kehittymisen ja kasvun löytäminen olisi opettajana, ainakin minulle, lievästi sanoen haasteellista. Sen sijaan sen voisi löytää "asiakkaiden", siis oppilaiden halusta ostaa opettajalta tämän tarjoama "tuote". Ja siinä sitä jatkuvasti muuttuvaa ja kasvavaa haastetta riittää kyllä eläkkeelle asti. Varsinkin kun yhteiskunta ja muu oheiskasvillisuus tuntuu panevan kapuloita rattaisiin kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Karl
Yllätitpä minut kirjoittamasta.
Ja mielenkiintoista näkökulmaa avaat jälleen kerran.
"Mistä nuoret olisivat saaneet omaamansa tiedot ja taidot jollei juuri meiltä vanhoilta?" Näinhän se tietysti on, vaikka "siinä iässä" sitä näin vanhempana usein kyllä epäilee. Sekä isä että nuori itsekin. Se taitaakin sitten olla useimmille se viimeinen "rypistys" ennenkuin heidätkin Siperia opettaa?
Onneksi Siperia ei kuitenkaan kaikkia ota. Heidän varaansa pannaan evoluution kehittyvä ja kehittävä komponentti. Me tavikset taas, mukavuudenhalussamme tai yksinkertaisuudessamme pidämme yllä sitä "hyväksi havaittua", entisten sukupolvien jo luomaa tietoa ja perinnettä, jolla yhteisön perusteita turvataan.
"Yhteiskunta joka ei pyri rakentavaan, co-operoivaan kanssakäymiseen, ei voi koskaan olla parempi tulevassa kuin mitä se on tänään." Juuri näin. Käytännössä sitä edellyttää jo pienenkin yhteisön muodostuminen, yhteiskunnista puhumattakaan. Erilaisuuden hyväksymisestä ja sen tuomien uusien ajattelutapojen, osaamisten ja ominaisuuksien tehokkaasta hyödyntämisestä vahvat edistykselliset yhteiskunnat on luotu.
Sisäsiittoisuus saa pääsääntöisesti aikaan lähinnä epämuodostumia.
Sitten on vielä kysymys siitä mihin ja miten näin kasvatettua paremmuutta käytetään. Saattaa olla että "olemme syrjäyttäneet heikommat halventavaan kategoriin ja käytämme heitä omien itsekkäiden tarkoitusperiemme työvälineinä." Tai sitten vähitellen kuitenkin kasvamme ja hyväksymme lähtökohdaksi lajimme, emme yksin heimoamme, sukuamme, perhettämme. Yhteiseksi hyväksi ei alistaaksemme.
Myönnän, että moinen ideolismi ei oikein sekään vastaa realiteettien opettamaa, mutta "what else is there?"
Lähetä kommentti