keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Onnea etsimässä



Tänään on kuulemma ensimmäinen YKn julistama kansainvälinen Onnellisuuden päivä. Onnea onnelle ja onnellisuudelle! Ei meitä parempana päivänä YK  voisikaan muistaa. Sillä eihän raha tee onnelliseksi? Eihän?

Onnelliseksi päivää, ainakin tässä vaiheessa vielä uskovat ne Venäjän varattomat, jotka täyttävät Kyprokselle vievät lentokoneet tyhjentääkseen tilinsä?

Vaan mitä mahtavat tuumata Kyproksen hallituksen edustajat osallistuessaan varmaan juuri nyt hätäkokoukseen? Antaako pankkien avata ovensa, joka taatusti tyhjentää ne hetkessä? Rahaa kun ei kaikille riitä. Kenelle sitä jaetaan? Missä järjestyksessä? Eivätkä ne rahat koskaan palaa. Eikä uutta ole tyrkyllä enää pitkään aikaan. Tuskinpa kovin onnellisia.

Miten onnellisuus näyttäytyy venäläisten tilintyhjentäjien kasvoilla, kun he joutuvat havaitsemaan, että a) pankit eivät vielä avaakaan, tai b) he eivät saa rahojaan ollenkaan, vaikka pankki on ovensa avannut, tai c)  he eivät saa läheskään kaikkia omiksi luokittemiaan rahoja?




Lippu on väärä?
Vai onko?

Miten onnellisuus näyttäytyy muiden finassiparatiisin eläkeläismaahanmuuttajien kasvoilla, kun he havaitsevat saman? Entä tavallisen kyprolaisen taatelintallaajan?  

Entä mitä ajattelevat italialaiset Grillo - huumassaan? Pitäisikö sittenkin taipua pankkien pääomittamiseen ennenkuin euro maiden pääpirut Merkel ja Schäuble sekä Katainen ja Urpiainen esittävät oman tarjouksensa, josta ei voi kieltäytyä?

Entä mitä ajattelee suomalainen, jo Kyprokselle lomansa varannut suomalainen? Uskaltaako sinne enää lähteä? Ja uskaltaako suomalaisena vai onko syytä hankkiä valeidentiteetti? Vaikkapa ruotsalainen?

Tieto lisää tuskaa ja vaihtoehdot...vähentävät onnellisuutta?

Mikä olikaan nykyisen rahan ainoa vakuus?




2 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Eiköhän tuo rahan vakuus ole viime kädessä vain setelipaino. Tapahtuuko nyt ensimmäinen ero eurosta että päästään painamaan paikallisia seteleitä?

Hakki kirjoitti...

Igor

Se mikä saattaa toimia USAssa ei välttämättä toimi Euroopassa. Verraten pienessä maassa, viimeksi kai Zimbabvessa kokemus osoitti, että painokone, laatat ja paperi ei paljosta vastaa kun luottamus on mennyt?